tiistai 17. maaliskuuta 2015

Kun vietiin viimeinenkin syy olla lähtemättä

Aamulenkistä on ollut tähän asti todella vaivatonta venkoilla. Kun on pimeää. Ja sitten liian jäistä. Ja liian lumista. Ja sitten taas liian jäistä. Liian märkää. Jonka jälkeen taas liian jäistä. Ja aivan liian pimeää. Niin ja tietysti jäistä.

On ollut naurettavan helppoa vetää peittoa vaan paremmin korville ja siirtää herätyskelloa kirkumaan vähän myöhemmin. Mutta mihin voi vedota, kun aamulla on korkeintaan aste tai kaksi pakkasta ja aurinko paistaa?! Ei kertakaikkisen mihinkään - eikä ole edes tarvetta keksiä syitä olla lähtemättä! Aikalailla tasan klo 7 ponkaisin ovesta pihalle laumani kanssa ja täsmälleen samoilla minuuteilla nähtiin ensimmäiset kunnolliset säteet nousevasta auringosta.

Mitään järin raskasta lenkkiä ei tehty, pääasia nyt se, että tuli lähdettyä. Varuskunta-alueen metsissä seikkailtiin pitkälle yli tunti ja juuri kun oli varma, etten tiedä lainkaan missä ollaan niin hups yhtäkkiä oltiinkin taas ihan kotinurkilla. Koirat sai juosta ja riekkua, itse sain heti aamutuimaan ladata aurinkoa itseeni.





2 kommenttia:

  1. Aamulenkit on parhautta :)
    Ihanaa, kun saa imeä aurinkovoimaa heti herättyä!
    Tsemppiä aamulenkkeilyyn :)

    VastaaPoista