lauantai 7. maaliskuuta 2015

Kun viikonpäivillä ei ole enää mitään merkitystä - Kickboxing #14 ja vapaapäivä!

Ei sillä, että mä olisin koskaan ollut mikään ihan mielettömän kova bilettäjä, mutta sen yli 1,5 vuotta selvää leikkineenä se viikonlopun merkitys vaan kutistuu koko ajan. Lisäksi kun osuu töistä kohdalle arkivapaita (kuten eilinen perjantai) niin "arkipäivien" ja "viikonlopun" ero kuihtuu olemattomiin.

Joku opetteli torjumaan potkuja..
On päiviä, jolloin on töitä ja sitten on vapaapäiviä. Vaikka ei sen puoleen, on mullakin paljon mitä odottaa eri viikonpäiviltä! Joo, en odota perjantaita tai lauantaita, koska jee, saa korkata bissen tai sidukan. Mutta esimerkiksi lauantaissa on joka toinen viikko koirien hallivuoro ja sitten vastaviikot on aikaa omalle saunavuorolle. Maanantaisin ja torstaisin pääsee tappelemaan - ja sitä jos jotain sitä odottaa aina innolla!

Paitsi tämän viikon torstaina. On ollut henkisesti todella rasittavaa painetta ja se on syönyt mielialaa äärimmäisen paljon. Ensimmäistä kertaa musta tuntu, että ihansama koko hiton treenit. En silti edes harkinnut olevani menemättä - ehei! Sitä vaan ei ollut mitenkään erityisen innoissaan. Työnsin kaiken paskan mielestäni väkivalloin pois, keskityin treeniin ja reilua tuntia myöhemmin tajusin fiilikseni olevan aivan huikeissa sfääreissä! Että vaikka sanotaan, ettei väkivalta ole ratkaisu, niin ainakin se pelastaa surkeammankin päivän. ;)

Treenien pelastama torstai sai arvoistaan jatkoa töistä vapaan perjantain muodossa. Aamulla siivosin ja järjestelin uusiksi kotona (tai siis palautin alkuperäisen järjestyksen), sitten pinkaisin tallille ja jouduin suorastaan kusetuksen uhriksi. Mä olin lähdössä mukaan nostelemaan puomeja estehyppelyihin, mutta lopulta päädyinkin itse hyppäämään! Tai siis, saatan kyllä olla ainoa, joka kutsuu 40cm esteen ylittämistä hyppäämiseksi.. ;) Mutta silti, se oli mun mielestä ihan jäätävän hurjaa ja ylitin itseni! Ja kuten potkunyrkkeilyssä, niin tämänkään hauskanpidon aikana ei mitkään huolet tai murheet painaneet pätkän vertaa! <3 Mahdollisesti maailman koomisin video tästä tulossa jahka tää elektroniikka suostuu yhteistyöhön..

Tallilta kurvasin kotiin syömään. Torstailta jäänyttä kasvis-herkkusieni-uunimunakasta, raejuustoa ja voissa sekä yrttisuolassa kieputeltuja keitettyjä papuja. Voi morjens miten hyvää! Jälkkärinä rahkaa mummon tekemällä puolukkahillolla. Ihan semmonen pienen pieni pala taivasta! <3


Sitten vaan reippaasti taas kenkää jalkaan ja treenikassia kantoon ja isin kanssa vetämään lyöntitreenit. Opeteltiin vähän uusia juttuja ja reilusti yli tunnin treenin loppuhuipennuksena mut pistettiin lyömään itteni aivan piippuun. Ei suojausta, ei lyöntivoimaa, ei normaalisti kulkevaa hengitystä. Pelkkää epätoivosta huitomista ja julmettua hikoilua. Kertakaikkisen loistava fiilis!

Mummolan kautta kurvasin kotiin ja puuhastelin koirien kanssa vähän temppuja. Pitäis taas toi Koirablogi saada myös elvytettyä.. Ei vaan tahdo tää ajanhallinta olla nyt ihan sitä vahvinta tasoa! Mutta ei oteta ressiä. Loistavasti sujunut vapaapäivä ja tänään mahdollisesti salille, mutta se ei ole vielä varmaa. Ainoa varma asia on, että illalla pääsen saunaan. <3

Ah, teksti vailla yhtään mitään järkeä!

2 kommenttia:

  1. Oli paljonkin järkeä :) Voin niin samaistua tuohon olotilaan kun joskus vain ketuttaa ja ei huvita lähteä edes treeneihin. Mutta sitten kun sinne menee, niin alkaa asiat taas näyttää huomattavasti valoisammilta. Liikunta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä tulee monella tapaa hyvä fiilis. Sen itse liikunnan tuoman hyvän olon lisäksi kun saa olla ylpeä itsestään, että lähti, vaikka ei olisi ehkä niin huvittanutkaan.

      Poista