maanantai 2. maaliskuuta 2015

No minkälainen se semmonen "hyvä ruokavalio" oikein on? Mikä on liikunnan osuus laihduttamisessa?

Painoa hallitaan saatujen ja kulutettujen kaloreiden suhteella. Oli kyseessä sitten vähärasvainen tai vähähiilihydraattinen ruokavalio niin lihot syömällä enemmän kuin kulutat ja ylläripylläri laihdut syömällä vähemmän kuin kulutat ja oikealla suhteella pysyt haluamassasi painossa. Toki eroja aineenvaihduntaan tekee eri ravinteet, kuten vaikkapa verraten sokerit ja rasvat, mutta se on sitten oma juttunsa se.

Koska nyt ollaan metsästämässä sitä parasta mahdollista ruokavaliota. Koska absoluuttista totuutta tähänkään asiaan tuskin on olemassakaan, niin voin vain esitellä oman mielipiteeni. Ja minun mielestäni hyvä ruokavalio on sellainen, että pysyt normaalipainossa näkemättä nälkää ja vaikka kokonaan ilman liikuntaa. Ruokavalio on hyvä, kun paino ei muutu merkittävästi vaikka et punnitse tai laske syömisiä eikä painonhallinta ole riippuvainen liikunnan määrästä.

Jos elämä on jatkuvaa laihduttamista, retkahduksia ja liikuntaa vain siksi, ettei paino nousisi, niin joku on ruokavaliossa pielessä. Normaalipainon rajoihin pääsee ja siellä pysyy pelkällä ruokavaliolla - olen elävä todiste siitä. Mun "tuskailut" nykyään johtuu siitä, että haluan kehittää itselleni lihasta ja parempaa kuntoa, mutta vaikka en tässä matkalla olisi innostunut tosta urheilusta näin totaalisesti niin mä pysyisin nykyisissä kiloissa vaivatta.

Huono ruokavalio on sellainen, jonka lisäksi on pakko liikkua, ettei paino nouse. Alusta asti olen sanonut, ettei painonpudotus ole riippuvainen liikunnasta. Ja melkeen ensimmäiset 20 kg otettiin pois lisäämättä liikuntaa entiseen verrattuna likimain lainkaan. Mutta sanoisin liikunnan olevan suositeltavaa. Luusto (ja lihasten lisäksi muut sitä kasassa pitävät osat) kiittää, kun ympärillä on virkeää lihasta. Puhumattakaan endorfiinipiikeistä, joita hyvä liikuntasuoritus saa aikaan.

Liikkumisella on itselleni nykyään todella iso merkitys. Olen aina haaveillut sporttisesta kropasta ja nyt mä alan hiljalleen tajuamaan, että mulla on kaikki edellytykset ja mahdollisuudet siihen - vahingossa olen oppinut nauttimaan liikunnasta! Koska näin ei todellakaan ennen ollut. Koirat on saaneet juosta vapaana ja niiden kunto on ollut aina hyvä, mutta omistajaan koirien riehuminen keskenään ei vaikuta mitenkään.

Fyysinen urheilusuoritus tuo lisävirtaa ja vaikka hillittömän rääkin jälkeen olisi fyysisesti aivan poikki niin henkinen vointi huitelee ihan jäätävissä lukemissa! Ja kyllä, se osaltaan täyttää sitä tyhjiötä, joka on jäänyt, kun lopetti jatkuvan sohvalla nysväämisen ja syömisen.

Pitäydyn kannassani. Painonhallinta lähtee ensisijaisesti ruokavaliosta ja liikunta on vain äärimmäisen miellyttävä lisä henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin tukemiseen. Liikkuminen on asennekysymys (kuten moni muukin asia elämässä) ja luulisi tämän päivän lajitarjonnasta löytyvän jokaiselle jotakin! Se vaan vaatii sitä ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta kokeilla uutta - siinähän itse olen aina ollut todella huono. Ja vanha kunnon lenkkeily valitsemallaan nopeudella on aina äärimmäisen toimiva vaihtoehto!

Kyllä, pääset ja pysyt normaalipainossa hyvällä ruokavaliolla - vaikka ilman liikuntaa.
Kyllä, voit pysyä ylipainoisena huonolla ruokavaliolla - vaikka liikkuisit miten paljon.
Kyllä, itselleen mielekäs liikunta on enemmän kuin suositeltavaa painosta riippumatta.
Kyllä, liikunta on urheilullisen vartalon edellytys - hoikan, normaalipainoisen ja treenatun ero on iso, vähättelemättä mitään niistä pätkän vertaa!
Ei, liikunta ei ole normaalipainon edellytys.
Ei, ei ole väärää tapaa harjoittaa liikuntaa - tee sitä mistä pidät. On muutakin kuin kuntosali ja lenkkeily!

Mutta ei, asia ei ole näin yksioikoinen. Henkinen ja fyysinen hyvinvointi kulkevat käsikkäin, joten molempia on työstettävä. Omassa projektissani suurin tekijä on ollut ruokavalio, jonka tuoma hallinta omaan syömiseen ja sitä kautta tapahtunut painonpudotus ovat tuoneet muita hyviä tekijöitä elämään. Tietoisuus oman elämän hyvistä ja huonoista asioista kasvaa koko ajan ja niitä työstetään. Kun fyysinen puoli on edes tälleen melko hyvillä raiteilla niin on tullut väännettyä ihan erityisesti ton henkisen puolen kanssa. Ja musta tuntuu, että ihan hyvä kokonaisuus tästä ajallaan vielä parsitaan kasaan. :)

Koska hei, kuka sano et saat tuloksii ilman duunii? ;)

6 kommenttia:

  1. Kyllä!Alleviivaan kaiken :-) -mummi-

    VastaaPoista
  2. Sulla on aivan ihana blogi, oon seurannu tätä jo aika kauan ja tästä on kyllä tullu ihan mun lemppari! :) mäkin aloitin justiin elämäntaparemontin, tällä hetkellä yritän vierottaa itteäni sokerista ja voin sanoa että mielihalut on ihan jäätävät!! Että ei löytyisi mitään oivia vinkkejä miten selviytyä? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Tärkeintä on, että syöt hyvin ja riittävästi. Älä mene nälkäisenä kauppaan ja oikein pahan mieliteon iskiessä päälle keksi jotain tekemistä. Mene kävelylle tai mitä tahansa muuta liikuntaa - tai laitat mulle sähköpostia niin tsemppaan susta henkilökohtaisesti sen fiiliksen ulos. ;) Vaikka kaloreiden suhteella kulutukseen sitä laihdutaan niin kun vierottautuu sokerissa kannattaa melkeen syödä "liikaa" ja pitää itsensä kylläisenä, kuin yhtään kikkailla nälän kanssa, koska silloin sitä on heikoimmillaan. Tarpeeksi rasvaa ja proteiineja niin pysyy nälkä kurissa. Lupaan ja vannon, parin viikon jälkeen (viimeistään) alkaa helpottamaan ja koko vaivannäkö on kannattanut! :)

      Poista
  3. Moikka!

    Tismallen samaa mieltä! Aamen! ;) Itse olen sitä mieltä että ainakaan itselläni painonhallinta, sitten kun sinne asti pääsen, ei saa perustua liikuntaan. Tällä meinaan juuri samaa ettei liikuntaa harrasteta siksi että tuli taas herkuteltua jotain. Ja myöskin siksi että liikunta on liian "epävarma painonhallintamuoto"; elämässä voi aina tulla vaiheita ja ajanjaksoja jolloin ei ehdi tai jaksa harrastaa paljon liikuntaa, voi myös tulla sairastumisia, pitkiä flunssaputkia tai loukkaantumisia; se selkä pamahtaakin salilla tms. jolloin liikunta ei saa olla se ainoa hommaa ylläpitävä tekijä. Jos liikunta on pakkomielle "pitää harrastaa ainakin 5 kertaa viikossa" niin ainakin itsellä tällainen mustavalkoinen ajattelu on sitten ajanut siihen että kun ei joskus ookaan päässykään vaikka kertaakaan viikossa liikkumaan niin johan on tullut "hällä väliä, nyt on homma pilalla" asenne ja karkkipussi tullut kouraan.!! Älytöntä! Nykyään tavoitteeni on että kerrankin viikossa on hyvä! -30kg elämäntapamuutos myös mulla menossa ja nyt pudotettu -10,5kg :)

    T. Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja noi sairastumiset ja loukkaantumiset! On kurjaa, että liikunnalla paikataan herkästi monin tavoin huonoa ruokavaliota. Ei pelkästään paino vaan esimerkiksi se ruoan ravinteikkuus ja käsittelemättömyys. Liikkumalla paljon voi kehoa rasittaa kaikenlaisilla sille sopimattomilla aineilla, jotka ilman liikuntaa automaattisesti lihottaisivat.

      Mulla ainakin ennen niissä laihdutusyrityksissä iso kompastuskivi oli toi liian suuret tavotteet. Että tänään syön vaan tuhat kaloria ja vedän joka päivä kovan treenin. Ja sitten kävi juuuuurikin noin kuten kuvailit, että jäi treeni välistä tai söi yhden suklaapatukan niin samantien hanskat tiskiin ja koko homma oli aivan selällään ja yhyy ei tästä tule mitään.

      Paine liikkua on pienempi, kun ruokavalio on kunnossa. Saa liikkua omasta vapaasta tahdosta ja täten saa mahdollisuuden löytää se liikkumisen ilo - koska keho palkitsee sen tykittämällä endorfiinia.

      Mä tulen kirjoittamaan postauksen tosta "-30kg" -tavoitteesta aiheena, pysy kuulolla! ;) Pidä toi hyvä meininki ja asenne, sä pääset ihannemittoihisi aivan varmasti!! :) Tsemppiä ja liikkumisen iloa!

      Poista