sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

No se paljon puhuttu vyökoe ja jäätävä heppakokemus

Etenkin tutut tietää mun olevan ihan hirvee jännittäjä. Kaikki uusi ja tuntematon jännittää ja kun lisätään siihen vielä riski nolata itsensä ja mokata jotain niin soppahan on valmis ja minä kauhusta kipsissä. Näihin tilanteisiin lukeutuu tottakai semmonen ihka ensimmäinen vyökoe!

Torstaista asti on jännitys ollut merkittävä ja lauantaiaamuna jo kimpoilin sängystä tuli perseen alla, koska nyt oon myöhässä ja koe on jo varmasti alkanu ja apuamitäsekellonäyttää?! Kunnes niin tosiaan, vyökoe on vasta sunnuntaina. Sunnuntain saapuminen oli oikeastaan jo melkoinen helpotus, koska ainakin tietää jännityksen vihdoin helpottavan.

Vyökoe oli vähän kuin ihan helvetin raskas ja vähän normaalia pidempi treeni. Alun fysiikkaosuus oli viedä multa hengen (oli ainakin 6min hyppynarua, 50 x vatsoja (mun vatsalihakset alkaa olla hereillä, ne jaksaa jo oikeesti aika hyvin!!), 1min lankku, 50 x punnerruksia (ei toivoakaan, ei minkäänlaista), 1min pito kyykkäysasennossa, 50 x kiertopotku/jalka, 50 x etupotku/jalka) ja taas romutettiin ne viimesetkin luulot jostain "kunnosta" - AAAHAHAHA!! - ole hyvä ja treenaa lisää. Enemmän ja kovemmin. Piste.

Sitten tekniikkaa. Rivissä koko joukko ilmaa lyöden ja potkien. Ja sitten parityöskentelyä annettujen ohjeiden mukaan. Tunsin ja tiedostin omat virheeni. Kävin hitonmoista kamppailua niiden turhauttavaa vaikutusta vastaan ja suoriuduin melko hyvin - tai ainakin lopuksi sain muuten niin synkkää asustusta koristamaan iloisen keltaisen vyön. :)


Nyt on sitten tässä lajissa se "ainoa pakollinen" vyökoe suoritettu. Keltaisissa sitä vois harrastella tätä vaikka hautaan saakka. Mutta eiköhän me tunneta minut jo vähän paremmin ja eihän tämä tähän tule jäämään. Toki lisää oppii ja kehittyy taitavaksi riippumatta vyön väristä, mutta tokihan mä haluan niitä kokeita suorittaa!

Kokeen jälkeen kävin pikaisesti vaihtamassa kotona vaatteet ja suuntasin kuvaamaan hevosaiheisempaa opetusta. Oli onneksi maneesin seinät suojaamassa tuulelta, mutta silti se pääsi paleltamaan luihin ja ytimiin asti. Kamera kourassa hytisin mielenkiintoisia valmennuksia seuraten ja räpsin kuvia minkä kerkesin. Onnea oli reissukaverin termarissa tuoma höyryävä tee! <3

Kotona käsittelin läjän kuvia ja söin. Nyt olen loppu. Viimeyönä en ehtinyt kuin nelisen tuntia nukkumaan ja kaikki jännitys ja muu äksöni on nyt rutistanu musta viimesetkin voimat pihalle. Se olis telkkarista 21 tapaa pilata avioliitto ja mikäli satun sen aikana nukahtamaan niin ei haittaa. Tätä se on, kun on väsynyt mutta onnellinen. :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti