maanantai 16. maaliskuuta 2015

No voi nyt herttinen mikä vapaapäivä!

Aurinko on parasta. Siis niinku ihan käsittämättömän parasta! Sunnuntaiaamu starttasi nousevan auringon tahtiin. Vähän siivoilin kotona, söin aamupalaa ja pakkasin laumani autoon. Kipaisin Malminkartanoon (oli joku muukin liikenteessä..) ja seitsemän kertaa kipaisin vaihtelevin menetelmin rappuset huipulle.

Huomasin eron viime syksyn rappuralleihin. Vauhti oli kovempi, taukoja oli vähemmän, palautuminen oli nopeampaa. Mun kunto todella on noussut! Joojoo, puuskutin ja hiki lensi, mutta askel tuntui kevyeltä ja sitä kipitteli rappuja ylös ihan todella mielellään!


Malminkartanosta otettiin välietappi mummolaan tankkaukselle. Salaattia, kiehautettuja vihanneksia ja uunikalaa. Yleensä mummot tuputtaa jos jonkinmoista höttöä, mutta mun mummot onkin aika spesiaalia porukkaa. Kauempana asuvan mummon luona kesällä ramppasin ruokapöydässä minkä ehdin - ja laihduin! Vaikka söin kuin hevonen niin itsekin VHH-ruokavaliota noudattavan mummon ruokapöydässä kelpasi latoa isompiakin annoksia kurkusta alas. Ja tämä lähempänä asuva mummo on "hyvin koulutettu" ja etenkin mummon viljattomaan pohjaan tekemä pitsa on ihan superherkkua!

Tässä lähellä olevassa mummolassa ei noudateta mitään hiilihydraatteja karsivaa ruokavaliota, mutta ei siellä mitään aleta myöskään tuputtamaan. Nyt sattui mummolla olemaan pieniä lettuja valmiina ja kysyi, josko maistuu. Eikä loukkaannuta lainkaan vaikka kieltäytyisi. Pienet lättyset oikein sokerisella mansikkahillolla maistuivat tänään kuitenkin oikein oikein hyvin ja täysin ilman morkkista. Illalla tosin joo vatsa kupli inhottavasti - ei ollut mitään karppilettuja meinaan-, mutta kyllä oli hyvää!



Mummolasta vaihdettiin isin luokse ja käytiin koirien kanssa kävelyllä. Tuulta ei ollut nimeksikään ja ihanan keväinen aurinko lämmitti pilvettömältä taivaalta. Tehtiin kiireetön noin tunnin lenkki ja nautittiin auringosta. On sillä vaan ihmeellinen voima! Lenkin jälkeen otettiin isin kanssa pienet lyöntitreenit.

Kotona kampesin itseni ihan oikein parvekkeen sohvalle. Koko päivän samaiselle seinustalle paistava aurinko lämmittää parvekkeen (ja koko pienen asuntoni..) hellelukemiin ja oli oikein mukava loikoilla auringonpaisteessa. Kävipä niinkin, että yli tunnin päiväunetkin tuli siinä torkahdettua. Auringonlaskun aikaan heräsin ja vaihdoin olohuoneen sohvalle jatkamaan päiväunia vielä muutamaksi tunniksi. Illalla heräsin iltapalan ja koirien pissatuksen verran ja jatkoin hyväksi havaittua nukkumista vielä yhdeksän tunnin verran ihan vaan herätäkseni uuteen aurinkoiseen aamuun.

Varsin latautunut olo. On ladattu unta ja aurinkoa, ei yhtään pöllömpi kombinaatio. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti