torstai 30. huhtikuuta 2015

Vappu - munkkeja ja viinaa!

Se on täällä taas - kansallinen ryyppyjuhla! Mä oon ennenkin blogissa jaksanut ihmetellä tämän kansan juomakulttuuria, että jos omat jalat vielä kantaa niin viinaa on kiskottu liian vähän. Sen vielä ymmärrän, että teinit vetelee vahinkoövereitä, mutta myös näiden jo varttuneempienkin aikuisten alkoholinkuluttajien lasien kallistelua aika paljon nähneenä alkaa mennä jo ihmettelyn puolelle.

Kenellä on enää hauskaa siinä kohti, kun puhe sammaltaa, motoriikka on kömpelöä ja joudut skarppaamaan pysyäksesi jalkakäytävällä saati pystyssä? Tai jos on kuten minä ja liian jurrissa tulee paha olo ja sitten yrjö lentää seuraavan kymmenen tuntia. Siinä mielessä mulla on ystäväpiirini kanssa ollut onnea, että ne on semmosia hauskanpitokännääjiä. Ettei itketä, oksenneta ja tapella.

Itsehän en ole koskaan tehnyt varsinaisesti mitään päätöstä olla juomatta. Projektin alussa ne harvatkin tölkit jäi kokonaan pois enkä mä osaa sitä kaivata millään tavalla. Oon mä osannut olla tosihelvetinjurrissakin, mutta ei sitä vaan kaipaa millään tavalla. Hauskanpitoa varten en sitä tarvitse ja toisekseen se on ihan hirveen hintasta - tungen nekin rahat harrastamiseen. :D

Enkä mä nyt hei ihan oikeesti leiki olevani mitenkään parempi ihminen kuin joku muu. Alan paukuttelemaan henkseleitä vasta siinä kohti, kun nämä syömishäiriöt ei enää hallitse mun elämää näin paljoa. Olkoonkin että en juo enkä polta lainkaan, mutta ei tällä pääkopalla silti kauheesti lähetä elvistelemään!

Vapun toinen ongelmahan on munkit. Niitä vilisee telkkarimainoksissa koko ajan ja meinaan tukehtua omaan kuolaani jokaisen mainoksen kohdalla. Vapputoreilla on aina semmonen sokerimunkkien tuorepaistokärry ja se on syy siihen miksen voi tänään mennä vapputorien lähellekään. Että vaikka alkoholi ei ole mulle ongelma, niin ei se sokerin syöminen pysyisi mulla räpylässä yhtään! Naurattaa jo itseänikin se ajatus, että söisin vain yhden. Tai edes vain kaksi. HAAHAHA ei tuu tapahtumaan - vetäisin niitä kymmeniä. Piste.


Kun syömiset nyt tällä viikolla ovat sujuneet poikkeukellisen hyvin niin en lähde leikkimään. Olen töissä myöhäiseen iltapäivään asti ja sieltä taidan kirmata turvaan salille ja koirien kanssa lenkille. Ylioppilaslakki saa edelleen pysyä turvassa kellarissa, se ei ole päivänvaloa nähnyt sitten ylppärijuhlien. :D

Syökää, juokaa, nauttikaa ja pitäkää hauskaa!! :) Läskiblogi toivottaa riemukasta Vappua!


maanantai 27. huhtikuuta 2015

Kaksi tuntia myöhemmin ja läskiblogin siirtyminen kesäaikaan!

Potkunyrkkeilytreenithän alkaa klo 19 ja mä pääsen yleensä töistä klo 18. Saa siis suorittaa aika vauhdikkaan siirtymisen. Lähinnä se harmittaa, koska olis kiva päästä myös klo 18-19 pidettävään kuntopotkunyrkkeilytreeniin, mutta se nyt ei näillä aikatauluilla vain ole mahdollista.

Paitsi tänään. Pääsin poikkeuksellisesti töistä jo viideltä, joten suoritin taas nopean siirtymän kodin kautta salille ja kerkesin oikein sujuvasti myös kuntopotkunyrkkeilyyn! Big mistake. HUGE MISTAKE. Jos mä joskus koskaanikinäever olen kuvitellut, että kunto olis jotenkin kasvanut tai mitenkään päin mainittava, niin ei tule kuuloonkaan. Mähän olin aivan loppu!

Jälkimmäisen treenin lopussa otettiin useampi erä sparria ja mä vaan yksinkertasesti puuduin aivan täysin. Mähän menin treeneihin työpäivän jäljiltä ihan ihmisen näkösenä, oli oikein meikkiä ja kaikkee. No ei tarvi kauheesti meikinpoistoainetta tuhlata, kyllä pojat aika sujuvasti pyyhki kaiken hanskoihinsa. :D Ei siis mitään järin mainittavaa sparrisuoritusta, mutta kokonaisuutena molemmat treenit suju ihan kivasti ja ehkä tää kuntokin otti pienen askeleen taas parempaan suuntaan.

Ensimmäisessä treenissä tehtiin aika paljon polvipotkuja oikealla jalalla ja siihen hommaan tottumaton polvi on menossa aika vinkeen väriseksi. On ihan perinteisen mustelman koristeena pieniä punaisia verenpurkaumia tuomassa eloa muuten niin sävyltään tummaan polveen. Samoin saman jalan sääressä oleva vanha osumakohta ei ota parantuakseen, kun ottaa siihen kiltisti osumaa uudelleen ja uudelleen. Vapun kunniaksi saa sitten värikkäämmän kintun ylhäältä asti! ;)

Mä olen hyvällä tavalla täysin masentunut kuntoni tilasta. Ja kyllä, voi olla hyvällä tavalla masentunut, koska on vaan hirveä polte kehittää ja rääkätä itteänsä lisää. Mun vaatteista olis voinu puristaa ämpärillisen hikeä ja janotti vielä kahdenkin vesilitran juomisen jälkeen. HUI-KEE-TA!


Ja kuten moni varmaan huomasi, niin läskiblogi sai vähän kesäisempää lookkia. On niin räikeä ja niin kesäinen, ettei näytä enää mun blogilta lainkaan. :D Mutta hei, kesää kohti vaikka väkisin!!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Onnea Suomen ensimmäiselle nyrkkeilyn maailmanmestarille!



Kyllä eilen jännitettiin, itkettiin, naurettiin ja hurrattiin! Onnea, Eva Wahlström!!

Vähähiilihydraattinen - EI hiilihydraatiton!

Miljoonannen kerran jossain foorumin aloituksessa sai törmätä tähän termiin hiilihydraatiton ruokavalio. En usko murto-osankaan tarkoittavan käytännössä noudattavansa oikeasti hiilihydraatitonta ruokavaliota, mutta jostain syystä sitä sanaa tykätään käyttää.

Mikä ero sitten on hiilihydraatittoman ja VHH-ruokavalion välillä? Järki. Johdetaan sekä hiilihydraattitietoisen ruokavalion puolesta että vastaan puhuvia rajusti harhaan, kun puhutaan hiilarittomasta ja tarkoitetaan vähähiilihydraattista. VHH-ruokavaliosta kun on tunnetusti ehkä vain noin miljoona eri variaatiota ja sitten se kokonaan hiilariton on jo ihan oma lukunsa.

Monen mielestä mun noudattama ruokavalio ei edes ole VHH. Mun tyypillisellä ruokalautasella kuitenkin on kasvikunnan tuotteita varmaan sen 3/4 ja loput proteiinia ja rasvaa. Sehän on silloin hyvinkin hiilihydraattivoittoinen kokoonpano. Ja sama lautanen on toisten mielestä liikkuvalle ja urheilevalle ihmiselle aivan liian vähähiilihydraattinen. Ota näistä sitten selvää?!



Mikä sen oman lautasmallin sitten ratkaisee? No vieläkin se järki. Mikä tuntuu hyvältä omassa kehossa, tietysti! Eri variaatioita kannattaa aivan ehdottomasti kokeilla, ketoosikarppauksen kokeilemiseen kuolee yhtä varmasti kuin karkkipäivään. Toisille se sopii ja joku runnoo esimerkiksi sen avulla ensin ylipainon pois ja sen jälkeen lisää hiilihydraatteja vaikkapa kasvisten tai marjojen muodossa ja huomaa noin 50-100g/pvä hiilareilla olon pysyvän oikein hyvänä ja painokaan ei lähde nousemaan. Toiset ottaa ketoosilla ylipainon pois ja palaa sitten vanhoihin ruokailutottumuksiin ja lihoo taas.

Mutta ei, itse en henkilökohtaisesti suosittele hiilihydraatitonta ruokavaliota. Vähähiilihydraattista sen sijaan suosittelen enemmänkin kuin lämpimästi. Jos se virallinen ravintosuositus neuvoo jokaiselle aterialle leipää ja/tai perunaa/riisiä/pastaa/puuroa ja sen semmoista niin päiväsaanneissa päästään heittämällä todella moneen sataan grammaan hiilihydraattia. Jos sen itseni tavoin karsii sinne tyypillisesti päivästä riippuen 50-100g tienoille, niin kyllä se mun mielestä on jo aikalailla vähähiilihydraattisempi vaihtoehto.

Enhän mä mikään huippu-urheilija ole, mutta kyllä sitä kuitenkin viikkoon 8-10h tulee liikuttua mainitsemisen arvoisesti - ja vähintään muutama tunti niistä oikeasti todella kovaa etenkin kestävyyden osalta. Että sen osalta oon saanu ihan tarpeekseni tästä "pitää syödä hiilihydraatteja, että jaksaa" -pätemisestä. Kiitos kysymästä, olen jaksanut oikein hyvin. :) Koska hei, enhän mä kuitenkaan mitään hiilihydraatitonta ruokavaliota ole edelleenkään noudattanut missään vaiheessa.

24 Fitness Onlinelta yhteistyönä saamani ruokavalio on antanut suuntaa erityisesti proteiinien määrään sekä käsitystä siitä, mikä on sopiva määrä rasvaa. Hiilihydraatteja siinä suositaan vähän omaa arkiruokavaliotani enemmän (esim. reilu desi riisiä aterialla), mutta sen verran maltillisesti, että olen siihen "suostunut". Mulle ruokavalion sopivuutta mittaa se joudunko kärsimään näläntunteesta tai onko sokerinhimoa. Ja koska niitä ei ole näkynyt (paitsi kun itse sen aiheuttaa syömällä esimerkiksi mutakakkua - mutta siihen oli hyvä syy ;)) niin en valita.


Hiilariton tai VHH - yleensä tarkoitetaan samaa, mutta puurot ja vellit loiskahtaa helposti sekasin ja sitten on taas ravitsemusalan ammattilaiset (ja sellaiseksi itseään luulevat) puurokauhat tanassa, että ei ihminen elä ilman hiilareita! Noh, kyllä ihminen ilman hiilareita elää, mutta tiedä sitten sen kannattavuudesta ja alkaahan se pitemmän päälle tulemaan rasvat ja proteiinit jo korvistakin ihan jo kyllästymisenkin takia?! 

Syökäämme siis me hiilaritietoiset vähähiilihydraattisesti katsoen määrät omien tarpeiden mukaan, suositaan mahdollisimman puhdasta ja käsittelemätöntä ruokaa, vältellään turhia lisäaineita ja etsitään keholle tasapainoa.

Eikä sitten mennä lässyttämään kenellekään, että sinun tapasi on väärin, jos se kerran sille yksilölle toimii. Paitsi jos se henkilö elää leivällä, sillon se on väärin. ;)

P.S. En ehtinyt oikolukemaan, että mitä sitä tuli mussutettua, koska pitää lähteä kattomaan potkunyrkkeilyn SM-kisoja! :D Tsori!

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Kaikkien naisten janoama täydellinen "thigh gap" - näin saat sen!!

Thigh gapilla tarkoitetaan sisäreisien väliin jäämää tilaa jalkojen ollessa suorana. Thigh gap on naisilla tyypillisesti hyvin tavoiteltua ja sitä pidetään hyvinkin seksikkäänä ja pyöreän pyllyn lisäksi pyritään ahkerasti tähän tilanteeseen, jossa reidet eivät lätise ja hankaudu inhottavasti vastakkain.

Mulle (kuten useille naisille) reidet on olleet tosi iso ongelma. Ylipainoisena en pystynyt käyttämään hameita tai mekkoja, koska reidet hankautuivat ikävästi yhteen aiheuttaen ihon rikkoutumista ja ihottumaa. Myöskään shortsit eivät olleet houkutteleva vaihtoehto, koska liikkuessa lyhyet lahkeet nousivat ylös ja oltiin taas siinä pisteessä, että reidet kitkautuvat vastakkain. Enkä nyt hyvällä tahdollakaan voi vieläkään sanoa, ettäkö näiden kinttujen välistä nyt ihan edes pikkulintuja mahtuis lentämään.

Netistä löytyy monenlaista treeniohjetta avuksi täydellisen thigh gapin metsästykseen, mutta mulla on nyt tarjota siihen kaikista helpoin ratkaisu! Koiraharrastajilta tämmönen saattaa löytyä jo omasta takaa, mutta muut löytävät omansa eläintarvikeliikkeistä nimellä noutokapula:



Jumaleissön, siinä teille ihan ehta thigh gap! Miinuspuolina ehkä mainittakoon aavistuksen hankala liikkuvuus ja jalkaterien vääntäminen tolleen yhteen tuottaa aikamoista kipua sisäreisiin. Mutta hei, mitäpä sitä ei tämän päivän kauneusihannepaineiden alla tekisi ja kärsisi?! Voitte unohtaa vuosien treenaamisen ja murehtimisen siitä, että joidenkin ihmisten rakenteella sitä thigh gapia ei saavuteta kuin anoreksialla - ratkaisu pulmaan on tässä!

Taidan nyt sitten kuitenkin lähteä lenkille polttamaan rasvaa..

Huumorilla, ystävät! ;)

Etsintäkuulutetaan se oikea minä

Tiedättekö kun asiat on mennäkseen huonosti, niin sittenhän ne tekee niin oikein urakalla? Eilen aamulla ajattelin väkisin olla reipas ja pakottaa itseni liikkeelle, koska liikkumisesta tulee aidosti hyvä olo ja parempi mieli. Se vaan, että kun mieli on maassa niin se kynnys lähteä urheilemaan on ihan tavattoman korkea.

Noh, heräsin ajoissa ja pakkasin salikamat reppuun aikomuksenani mennä pyörällä salille. Facebookissakin läskiblogia seuraavat tietävätkin, että pyöräkellarissa mua odotti tämä:



Että semmosta. Normaalisti en olisi ollut tästä moksikaan vaan hakenut sisältä Golfin avaimet ja hurauttanut tyynesti autolla salille. Mutta. Kun pinna on jo valmiiksi kireämpänä kuin yhdenkään viulun kieli on koskaan ollut niin ei kestä mitään vastoinkäymisiä. Ei tasan yhtään mitään! Niinpä sitten paiskoin raivopäissäni kaikki kamat pitkin seiniä ihan kuten kunnon fiksun aikuisen kuuluukin.

Treenikamoilla tankattu reppu lensi täydellä voimalla naulakkoon ja kirjaimellisesti potkittuani kengät jalasta menin ihan tylysti takaisin nukkumaan. Nukuttani vajaan pari tuntia kokeilin eilistä päivää sitten uudelleen eikä se nyt mainittavasti siitä sen paremmaksi fiilikseltään muuttunut - illallakaan en lopulta saanut itseäni yhtään minkään lajin pariin reippailemaan.

Mutta mulla on ollut onnea matkassa, kun olen saanut ympärilleni kourallisen ihania ihmisiä. Yksikin oikein hyvä ystävä elämässä riittää, mutta on ollut suunnaton helpotus huomata, että minä olen saanut elämääni tämmöisiä ystäviä useampia. Vaikka ne tavallaan onkin itsestäänselvyyksiä, niin silti on ihanaa, kun joku aivan tyynesti sanoo, että aina ei tarvitse olla reipas ja mieliksi kaikille. Saa olla paska fiilis, mutta siihen ei saa jäädä vellomaan. Koska en ole itse voinut ikinä sietää ihmisiä, jotka kitisevät ja valittavat asiasta, johon voisivat vaikuttaa, mutta eivät silti sitä tee.

Olen siis oikeuttanut itseni ruikuttamaan nyt negatiivisesti vaikuttavista asioista, koska samalla aktiivisesti etsin ratkaisuja niiden muuttamiseksi. En ole henkisestä väsymyksestäni huolimatta jäänyt selälleni paskakasaan makaamaan, että yhyy ei tästä tule mitään. Vaan yritän kyllä koko ajan löytää ratkaisua tilanteeseen. Ja siksi onkin niin suunnaton onni, että on ystäviä auraamassa sitä paskavuorta pois tieltä ja auttamassa eteenpäin. Yksin en sitä ehkä jaksaisi.


Haluaisin kirjoittaa blogia vaan hyvistä fiiliksistä ja kuinka kaikki sujuu hienosti. No mutta kun nyt ei vaan suju. Pitkän jakson sitä taas saikin puskea hyvällä meiningillä menemään, mutta nyt tuli stoppi. Mutta ehkä sekin on ihan ookoo, koska KUN sitten taas nousee pohjamudista niin ne huippufiiliksetkin tuntuu taas ihan eri tavalla ihan käsittämättömän hienoilta.

Hienoa on myös se, että tämä väsynyt ja huonotuulinen ihminen ei lainkaan tunnu olevan minä. Kyllä, on hienoa tajuta, etten todella aidosti ole tämmöinen alkuunkaan! Kaipaan sitä oikeata minää, jonka pään päällä pomppii rantapallon kokoinen aurinko kelistä riippumatta ja jonka on vaikea olla nauramatta ja joka vaan odottaa, että pääsee urheilemaan! Koska se ihminen mä oikeasti olen, tää on vaan ulkopuolisten ikävien tekijöiden aiheuttama sivutuote.


Onneksi mulla on ihania ihmisiä elämässäni auttamassa oman itseni etsimisessä. Ei pelkästään ne läheisimmät ystävät, jotka tietävät kaiken vaan osansa tekevät myös ihan jokainen kohtaamani ihminen, joka tuo mulle edes ripauksen hyvää mieltä. Koska jokainen ystävällinen ja iloinen ele parantaa päivää ja mielialaa. Ja ehkä taas jonain päivänä pystyn tarjoamaan sitä paremmin takaisin muille, koska niin todella haluan tehdä. Maailmassa on ihan tarpeeksi pahaa ja idiootteja muutenkin, jos jokainen saisi edes yhden kohtaamansa ihmisen päivässä hymyilemään ja hyvälle mielelle niin se tekee jo aika paljon.

Ihan kamalan sekavaa tekstiä, mutta tänään on taas jo vähän parempi päivä. Sain eilen purkaa niitä ukkospilviä päästäni ystävien avustuksella ja sen ansiosta nukuin todella hyvin. Eilen ei myöskään ruoka pahemmin maistunut, mutta tänään on taas ruokavalioni mukaiset eväät pakattuna mukaan ja ainakin aamupala maistui hyvin. On myös semmonen fiilis, että illalla voisi houkuttaa pitkä lenkki koirien kanssa. Musiikit korville ja lenkkaria toisen eteen, onhan mulla kuitenkin maailman parhaat personal trainerit siihen hommaan. <3

Sinä, Sinä ja Sinä, kiitos. <3

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Ty-ty-ty-tykkää läskiblogista Facebookissa!

Läskiblogi räpistelee menemään myös Facebookissa! Enemmän pieniä arkipäiväisiä juttuja, kuvia, linkkejä sekä tietysti kaikki blogin päivitykset linkataan sinne. :) Miinus kolmekymmentä!


maanantai 20. huhtikuuta 2015

Ja kas, niin katosi motivaatio kaikkeen

Ihan silleen yhtäkkiä ja vauhdilla. Murheet työelämässä vie niin paljon energiaa, että kaikki muu sitten kärsii välittömästi - tai no, motivaatio tappelemiseen ei ole kadonnut. Mutta kaikki muu, ihan kaikki. En jaksa herätä aamulenkeille, salitreenille en suo ajatustakaan ja syömiset seilaa ihan miten sattuu.

On todella turhauttavaa menettää hallinta arkeensa jonkun tyhjänpäiväsen syyn takia. Työpaikalla on tiedossa hyvinkin ratkaisevia muutoksia ja ne kaihertavat mieltä ikävästi. Mä en ole minkään sortin johtaja tai tienaa likimainkaan niin paljoa, että olisi sen arvoista antaa muun elämän levähtää selälleen, kun työelämässä kompuroidaan. Enkä kuitenkaan pysty edes puoliksi sivuuttamaan sitä ahdistusta, joka sieltä nyt aiheutuu. Mutta silti sitä on vaan oltava iloinen muille ja muiden puolesta, että kaikilla muilla on hyvä mieli. Ja unohtaa se oma tarve saada itkupotkuraivari ja kirkua, että tää kaikki on aivan totaalisen paskaa!

Eilen sitten myönsin oman voimattomuuteni eräälle ystävälleni, joka on ennenkin valanut muhun uskoa ja potkinut perseelle heikolla hetkellä. Se mun ihanvitunsama -asenne alko ottamaan aika radikaalisti uutta kurssia. Ystäväni tämänkertainen kannustuspuhe päättyi sanoihin "sä oot niinku toimintaa ja positiivisuutta" eikä mulle sovi nyyhkintä ja luovuttaminen. Koska mä en ole enää se luuseri pullamössöjonna. Se sama luuseri asuu mussa edelleen ja muistuttaa itsestään tasaisin väliajoin, mutta se on syösty vallasta eikä sitä pidä kuunnella enää.

Eilen vietin koko päivän aikaisin aamusta asti apukäsinä heppakisoissa. Kotiuduin vasta iltapäivällä ja olin aivan totaalisen rikkikatkipoikkiväsynyt eikä ollut minkään sortin aikomusta harjottaa mitään urheilua enää. Päätin käydä äänestämässä (valitusoikeus neljäksi vuodeksi kuitattu!) ja sitten unohtaa itseni sohvalle mököttämään. Koska kaikki nyt vaan on paskaa ja piste.


Kunnes sieltä sitten tuli sitä tennaria, joka potki sitä pullamössöluuseria pois tieltä. Keräsin itseni ja painelin salille. Ohjelman mukainen treenaaminen ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, joten sitten kohtalaisen rankan kuntopiirin. Ja sen päälle pahoinpitelin nyrkkeilysäkkiä niin kauan, että meinasi henki lähteä lähinnä itseltä. Hiki virtasi ja kaikkia raajoja poltteli - tunsin olevani taas oma itseni! Kotona suoritin välittömän paluun 24 Fitness Onlinen ohjattuun ruokavaliooni. Koska jokainen ateria ratkaisee, aina. Jos sorrut ja syöt paskaa niin se "mitä väliä, tän päivän syömiset on jo pilalla" -ajattelu on äärimmäisen tuhoisa.

Jokainen ateria merkitsee. Jokainen valinta merkitsee. Jokainen treeni merkitsee. Ykiskään retkahdus ei merkitse - ei liikunnassa eikä ruokavaliossa. Onhan meillä tässä tätä aikaa, koko loppuelämä. Se ei kaadu yhteen suklaapatukkaan tai paketilliseen jätskiä. Itsensä voittaminen merkitsee ja kyky osata antaa itselleen anteeksi omat heikkoudet - ja taistella niitä vastaan vieläkin kovemmin.

Koska hei kuten Elastinen sen laulaa "jaksan, jatkan vaikka väkisin / jos se ois helppoo, kaikki tekis niin". Motivoitunutta viikkoa kaikille, taistelu jatkuu! :)

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Vuoden ensimmäinen...

..pyörälenkki! Lauantaina vissiin aika moni muukin otti ilon irti, kun Suomen kevät tarjoili parastaan. Mäkin päätin töiden jälkeen käydä moikkaamassa kellarissa pyörääni ja tarkistamassa renkaiden ilmanpainetilanteen. Tilanne oli luokkaa jooeituutapahtuu.

Lähin sekatavarakauppa oli auki siinä kohti vielä kaksikymmentä minuuttia, joten kiirehän siinä alko tulemaan. Pikakurssina selasin puhelimella, että mitkähän nämä kummallisen näköiset venttiilit oikein on ja löytyykö niihin sopivaa pumppua ihan tolleen kaupasta. Viime keväänähän samaiset renkaat kävin täytättämässä pyöriin erikoistuneessa liikkeessä. Suoritin pikakurssini ja totesin, että Tarjoustalosta pitäisi löytyä edullisesti sopiva pumppu.

Sain pumpun ja kun ensin olin onnistunut vaan tyhjentämään renkaista viimesetkin ilmat pihalle, niin lopulta kaiken taistelun jälkeen mulla oli taas täydet renkaat valmiina kiitämään tiellä! Pakkasin treenikamat mukaan ja tukka hulmuten huristelin salille. Vedin hyvän treenin ja auringonlaskua jahdaten sotkin takaisin kotiin. Kyllä on kertakaikkiaan voinut olla ikävä pyöräilyä! Maisemat vaihtuu ja tuuli vaan suhisee kuulokkeista läpi, reisiä polttaa ja silti sitä voi puristaa vielä ihan pikkuisen lisää vauhtia irti.

Koko komeuden kruunasi illan saunavuoro. Kaikkinensa varsin onnistunut lauantaipäivä ja toivotaan, että nämä sateiset ja harmaat kelit menevät pian ohi. Aurinko on parasta. <3

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Personal trainer taskussa?


Viimeistään tämän vuoden alkupuolella startanneen potkunyrkkeilyn myötä lienee kaikille tuli selväksi, että mä olen tosi arka kokeilemaan mitään uutta. Etenkin jos ja kun siihen liittyy tuntemattomia ihmisiä ja todennäköinen mokaamisen riski. Salitreenaamisen alottaminen ei aikanaan ollut yhtään sen helpompaa.

Kun sillon vajaa puolitoista vuotta sitten aloin etsimään salia niin toki jo asuinalue rajasi vaihtoehtoja melko tehokkaasti. Lopulta voiton vei Keravan Power Center ihan koska A. hinta ja B. naisille oma kuntosali. Aikaisemmin olin käynyt Foreverilla ja jos sieltä jotain kaipaan niin ihan levottoman hyvää ryhmäliikuntatarjontaa! Mutta nyt Power Center vei voiton. Kynnys lähteä salille madaltui oleellisesti, kun oli fiiliksen mukaan mahdollista päästä "piiloon" rauhallisemman naisten salin puolelle.

Aikanaan olen saanut pari ohjausta kuntosalilaitteiden ja liikkeiden suorituksen ihmeelliseen maailmaan, mutta siitä nyt on jo aikaa. Olen päässyt treeniin sitten kiinni etsimällä ite aktiivisesti videoita suoritustekniikoista ja kahlaamalla erilaisia palstoja, jossa kokeneemmat jakavat vinkkejä. Ja tottakai treenikaverit on olleet tässäkin asiassa korvaamaton apu.


Myös ruokavalion minulle laatinut 24 Fitness Onlinen porukka tottakai lähti pistämään myös tätä treenipuolta kuntoon. Sain tottakai treeniohjelman salille, mutta mikä parasta, sain samalla käyttööni myös liikepankin, johon on videoitu suoritustekniikat. Mulle nää videot on "opetusmuotona" sopineet ihan älyttömän hyvin, koska sillä tavalla oon saanu käyttööni ihan rajattomasti aikaa opetella ja sisäistää ohjeet. Samoin useimmissa videoissa esitellyt "yleisimmät virheet" on helpottaneet sen oikean suoritustekniikan hahmottamista.

On toisaalta ollut ilo huomata, ettei sitä nyt ihan totaalisen metsässä ole ollut, mutta likimain kaikkeen saanut pientä hienosäätöä. Ja jos jostain olen superiloinen, niin olkapäille tarkotetuista liikkeistä oon saanu megahyviä vinkkejä, koska olkapäiden ajoittainen kipuilu on vaihtunut ikävästä "nivelkivusta" ihan mukavaksi lihaskivuksi. Ja ihan vaan semmosilla pienillä muutoksilla suoritustekniikassa.

Se saliujouskin on saanut kyytiä siinä ohessa, kun on enemmän varmuutta ja uskoa siihen, että hyvinhän tämä sujuu. On saanut sitä kipeästi kaivattua uutta intoa ja systemaattisuutta salitreeniin! Mutta ei sillä, kyllä mä edelleen suosin aamuja ja viikonloppuisin iltapäiviä ja iltoja, koska ne on ihmismäärältään rauhallisimpia aikoja, koska mähän en pidä ihmisistä. ;D

Tämmönen taskukokoinen PT on sopinut mun tarkoituksiini ihan äärimmäisen hyvin!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Todellisuuden vääristely fitness-, kuntoilu- ja laihdutusblogeissa

Viime aikoina monessa blogissa on käsitelty otsikon aihetta, kun blogeissa julkastut kuvat on niitä edustavimpia mahdollisia. Enkä voi olla siitä tippaakaan eriävää mieltä. Olen omat kehityskuvani ottanut aina aamuisin tyhjällä vatsalla ja samasta kuvakulmasta useamman otoksen, jotta voin niistä sitten valita julkaistavaksi sen, missä nyt reidet sattuu näyttämään pienimmiltä ja vyötärö jännitetty kapeaksi.

Mutta ei sitä totuutta nyt ilman photaria pysty ihan loputtomiin vääristelemäänkään - etenkin kun kuvan asetelma on seistä ihan vaan tönkkösuorana! Eri asia sitten, kun saa pistää kädet lanteille jenkkakahvoja piilottamaan (tuttu asento mun blogissa!) ja asetella jalkoja siten, että vähän saa pohjetta ja reittä jännitettyä. Vielä kun pikkasen laittaa valoa tulemaan oikeasta kulmasta niin johan piirtyy paremmin esiin ne vähän ujommatkin lihakset.

Jossain blogissa tai muussa yhteydessä oli joku laittanut kuvan itsestään istuen kyyryssä eikä suinkaan selkä venytettynä, jolloin vatsalihaksilla on mahdollisuus väläytellä olemassaoloaan. Mäkin otin semmosen kuvan tänään, enkä suinkaan aamutuimaan ennen aamupalaa vaan vasta iltapäivällä, kun on jo sekä vettä että ruokaa monta erää ahdettu mukaan.


Onhan se maha etenkin sivusta litteämpi esimerkiksi uusimmassa kehityskuvassa, jossa seison selkä aivan luotisuorana ja liiotellussa ryhdissä. Eihän mun maha ole ikinä ollut semmosta erityisen pahasti makkaralle menevää sorttia ja noitakin kuvissa näkyviä "makkaroita" pidän aika normaaleina, noita juovia kun ilmestyy mahaan hoikillekin, kun oikein rutistuu kasaan. Täytynee ottaa rehellisyyskuvat myös reisistä, koska ne on ihan karseet. :D:D

Toivottavasti kenellekään ei nyt tullut mitenkään erityisen huijattu olo, että ai TOLTA se nyt sitten oikeesti näyttääkin?! ;D

torstai 9. huhtikuuta 2015

Fiiliksen korjailua ja ARVONTA-vinkki!

Vois kuvitella, että tommonen miniloma pääsiäisvapaiden muodossa olis jotenkin aivan ihanaa. Mulle vaan liian monta vapaata peräkkäin ei sovi. Arjen rutiinit sopii mulle niin paljon paremmin ja se auttaa mua pitämään kaiken kasassa - syömiset, liikunnat, koirat, kaikki. Yksi vapaapäivä kerrallaan sopii ihan mainiosti, mutta ei sen enempää.

Jotenkin sitä vaan edelleen on niin hauraassa vaiheessa, että liikaa tyhjää aikaa on vaikea käsitellä. Se tasanen pieni kiire ja täytenä pysyvä kalenteri tuo turvaa, kun ei tarvitse liikaa pysähtyä vellomaan oman päänsä kanssa. Kyllä sitä myös työstetään niitä omassa historiassani vaikuttaneita tekijöitä ja ihan tosissaan yritetään korjata musta eheämpää ihmistä. Ei ole siis kyse siitä, että yrittäisin jotenkin survoa ongelmat unholaan ja leikkiä kuin mitään ei olisikaan. Mutta arki ja sen tuomat rutiinit tuo turvaa ja helpottavat elämänhallintaa.

Tiistaina tuntu, että koko maailma on jotenkin tippunu niskaan ja kaikki on paskaa. Hyvien ystävien suora puhe auttoi kaivamaan pientä taistelutahtoa taas esiin. On onnea kun elämässä on ihmisiä, jotka vaikeallakaan hetkellä eivät ala voivottelemaan ja taputtelemaan selkään, että voivoi. Saa olla paska fiilis, mutta siinä ei saa velloa. Siinä kun ystävä sitten lyö faktoja tiskiin, muistuttaa niistä tärkeistä asioista elämästä, valaa suhun uskoa ja ihan uutta virtaa niin siitä se nousujohde taas alkoi.

Pienin askelin sitä on mieliala kohonnut vauhdilla. Viimeistään tämän päivän tappelutreenit viimeisteli fiilikseen taas kohdilleen! Kyllä tämä tästä taas elämäksi väännetään - onhan mulla siihen tasan kaikki edellytykset. :)


Ja mitä siihen arvontaan tulee, niin 24 Fitness Onlinen Facebook-sivulla pääsee osallistumaan arvontaan, jossa voi voittaa 12 viikon itselle räätälöidyn valmennuksen!! :)

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Lisää mustelmia!

No se nyt ei varsinaisesti ollut mikään vitsi, että olin nyrkkeilysäkkinä viime torstaina. Onneksi mulla ei ole ikinä ollut mitään järin suurta intoa erityisen naiselliseen pukeutumiseen - vai miltähän näin nätit reidet näyttäis minihameen ja korkokenkien kera? ;) Farkkushortsien ja tennareiden kaverina ei moiset pienet ruhjeet tee muuta kuin kaunista sitä kokonaisuutta! Tätä menoa tulee hauska kesä, töissä kun jo muutama viikko sitten kysyi eräs asiakas olkavarren mustelman takia, että onko kotona tapeltu. :D Muahahahaaa.. Mun mielestä nää sopii mulle. ;)

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Syömishäiriöiselle suunniteltu ruokavalio? Yeah right!

Yhteistyössä 24 Fitness Online

Moni tietänee (tai vähintään aavistaa) mun suhtautumisen "viralliseen ravintosuositukseen" ja kaikkiin sen ympärille rakentuneisiin virallisiin tahoihin - siis erilaisiin ravitsemusalan ammattilaisiin. Ja tilanne kärjistyy entisestään, kun aletaan puhumaan laihtumiseen tähtäävistä ruokavalioista ja dieeteistä.

Ei ole väliä missä päin maailmaa joku laihdutusohjelma on toteutettu, mutta niissä toteutettavan ruokavalion idea on sama - kalorit alas. Opetetaan laskemaan kaloreita, karsimaan kaloreita, kestämään nälkää ja nauttimaan sitten tuloksista. Entä kun kyseinen laihduttaja on mieleltään sairas? On niin älyttömän helppoa sanoa, että senkun vaan syöt vähemmän! Esimerkiksi ahmimiskohtauksessa ohjakset on jonkun aivan muun tahon käsissä. Sitä se oma järki yrittää kirkua kartturina, että älä jumalauta taas tee tätä!! ja silti sitä vaan tekee. Kamala morkkis. Ja paha olo. Ja paino jumittaa tai jopa nousee. Mutta hei, sun personal trainer sano, että senku vaan syöt vähemmän! Niin ja otat lopputilin töistä, että ehdit vetää kuus treeniä päivässä. Vähintään.

Toisillehan se toimii. Siis että syöt kuusi ja puoli cashewpähkinää, juot puolikkaan lasin vettä ja taas seuraavan kolme tuntia haaveilet ruoasta vatsa kurnien. Saadaan paino alas ja elämä hymyilee - kunnes hyvin usein sitten jonkun ajan päästä dieetataan uudestaan, kun jotenkin ihmeessä sitä on taas tullut pehmeetä pintaan, kun kuuri loppui ja palaili vanhoihin ruokailutottumuksiin.

Kuva


















Niinpä meinasin saada paskahalvauksen, kun treeniavun tarjoamisen lisäksi 24 Fitness Online uhkasi tekevänsä mulle myös ruokavalion. NO WAY!! Minä ja mun pahimmat ongelmat kesyttänyt ruokavalioni ollaan riippuvaisia toisistamme ja siihen ei kukaan änkeä sotkemaan soppaa. Kiitos vaan, mutta totta tosiaan ei kiitos. Terveyteni suurin ongelma ja haaste on aivan ehdottomasti ruoka enkä todellakaan halunnut ottaa siihen ketään tuputtamaan muun muassa sitä kuuluisaa täysjyväviljaa, perunaa ja loputtomasti kuvottavaa maitorahkaa.

Niin mukavien ihmisten kanssa päädyin kuitenkin tekemisiin, että päätin antaa ammattilaisille mahdollisuuden - onhan mulla aina jotain hyväksi edes painon ylläpitoon havaittua ja tuttua turvallista mihin palata. Esitietolomaketta ruokavaliota varten täyttäessäni sain listata omat toiveeni sen suhteen, mitä ruokavalioon ei ehdottomasti saa laittaa mukaan. Ehdottomien no-no -ruokien ja ruoka-aineiden lisäksi kerroin aivan rehellisesti pahasta alttiudestani syömishäiriöihin, se kun on hyvin oleellinen tieto jakaa siinä kohti. Ainakin mun mielestä.

Kovasti vannoivat esimerkiksi ottavansa huomioon mun ehdottoman kieltolistan, pyrkivät tarjoamaan pysyviä ratkaisuja ja ruokavaliossa myös huomioidaan riittävä energiansaanti - mikä nyt vois kertoa semmosen nälkäkuurin välttämisestä. Myönnän olleeni vahvasti skeptinen, mutta epäilyni on nyt osoitettu armotta aiheettomiksi. Sain ruokavalion, jossa eri makroravinteita käsittävien otsikoiden alle on listattu eri vaihtoehtoja ja niistä otsikoista sitten koostettu päivän ateriarytmi, jolloin siis annetuista vaihtoehdoista kasailen itse päivän setit eri aterioille. En myöskään saanut motkotusta, vaikka mainitsin "ääneen" suosivani VHH-tyyppistä ruokavaliota ja haluaisin pysyä melko lähellä sitä maailmaa.

Osasta vaihtoehtoja on annettu tarkat grammamäärät (esim. "liha 100 g"), mutta osassa on myös niinkin tarkkoja määriä kuin "pieni kourallinen" tai kuten kasvisten osalta määrää ei ole rajattu lainkaan - suositellaan vaan valitsemaan reilusti eri värejä lautaselle. Olen siis saanut ruokavaliooni paljon liikkumavaraa ja nyt parin viikon jälkeen voin ihan suunnattomaksi riemukseni todeta, että tän noudattaminen tuntuu ihan mielettömän hyvältä!



Kahdessa viikossa liki 3kg on nykäisty pois (mitkä nesteet?!?!) ja nyt vaaka menee takaisin kellariin. Ehkäpä kuukauden päästä tarkastellaan numeroita uudestaan tämän kevätprojektin lähtöpainoon verraten, mutta nyt keskityn ihan julmetun hyvin kulkevaan treenaamiseen ja tähän uuteen ruokavalioon, joka tuntuu toimivan enemmän kuin hyvin. Olen saanut ihan uutta hahmotusta määriin ja tässä on käsillä nyt todella paljon elementtejä, joita tulen aivan varmasti käyttämään jatkossakin. Tulen luultavasti ikäänkuin sulauttamaan oman arkiruokavalioni ja tämän ulkopuoliselta taholta saadun suunnan yhteen. Merkittävän suuria eroja niissä ei keskenään ole, mutta joitain kuitenkin.

Niin tai näin, epäilyni osoitettiin aivan kertakaikkisen aiheettomiksi ja uskoani todellisiin ammattilaisiin on palautettu. :D Ihan todella tuntuu, että niitä mun toiveita kuunneltiin ja edelleenkin apu on koko ajan lähellä ja saatavilla, jos nyt jotain haasteita ilmenisi. En ihan aikuisten oikeesti olis ikinä voinu kuvitella tän lähtevän liikkeelle näin vaivattomasti ja hyvällä ololla niin henkisesti kuin fyysisesti. :) On oikeastaan aika helpottavaa, kun joku on ajatellut mun puolesta ja mä saan vaan toteuttaa annettuja ohjeita - etenkin kun ei tarvitse kituuttaa nälän kanssa, se kun mun tapauksessa on tärkeintä. Edelleenkin, joku ajattelee sen olevan heikkoutta, mutta mä sanon olevani sairas. Asiaa sen kummemmin kaunistelematta.

Kirjaimellisesti näillä eväillä kelpaa nyt tykittää kohti kesäkuntoa - treenipuolta unohtamatta ja siitä tulossa ihan oma postauksensa lähiaikoina!

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Kun Konna selkäänsä sai!

Viime viikot on todella antaneet uuden merkityksen sanonnalle väsynyt mutta onnellinen. On tehty paljon ja tiukoilla aikatauluilla - keskittyen kuitenkin laatuun ja ajan mahdollisimman vähään hukkaamiseen.

Torstain potkunyrkkeilytreeneissä päästin ihka ensimmäistä kertaa sparraamaan. Se oli semmonen pienimuotonen shokki tajuta, että nyt se pari ei siinä seiso nätisti hanskat pystyssä, että ihan kuule kaikessa rauhassa keräilet ittes ja isket, kun olet valmis. Paskanmarjat, nehän tulee silmille! Ja jaloille. Ja käsille. Ja kylkiin. Ja mahaan. Ihanmihinvaan!

Ja minähän otin osumaa. Oikein kiltisti olin mäiskittävänä ja jostain syystä olin aivan totaalisen loppu vaikka en oikeestaan tehny kyllä yhtään mitään. :D Meinasin vaan kuolla - missä on se fiilis mukamas kohonneesta kunnosta?! HÄH?! :D Mutta kyllä sitä saa treenata aika mahtavien ihmisten kanssa. Ensimmäinen pari sanoi mun pärjäävän paremmin kuin hän itse ensimmäisellä sparrikerrallaan pärjäsi. Toinen oli ihan aidosti kannustava, kun satuin sen ainoan kerran saamaan jonkun potkun kunnolla perille. Ja kolmas jakeli ohjeita suojata itteänsä sieltä ja täältä paremmin samalla kun tempo menemään. :D

Aika jännä kokemus. Tähän asti kun tosiaan se pari on AINA seissy siinä kiltisti oottelemassa ja olet koko ajan tienny mistä se hanska tai jalka heilahtaa ja miten se pitää torjua. Ja täten kun jotain luulit oppineesi niin käytäntö olikin sitten jotain muuta. Mutta sitä varten siellä varmaan ollaankin, harjottelemassa ja oppimassa? Niin mä ainakin luulisin. :)

Perjantaina sain treenata taas uuden tahon kanssa ja kaikki on mulle silkkaa plussaa. Kaikki nää mua opettavat ihmiset puhuu samoista asioista, mutta joskus vaan ne tähtimerkit ja taivaankappaleet osuu kohdilleen ja joku saa mulle menemään perille asioita, jotka toisen opettamana ovat jääneet vajaiksi. Nyt sain taas ihan helvetillisen kasan asioita, joihin kiinnittää huomiota ja joita hioa. Ja on niin kovin erilaista olla silmäteränä kuin isomman treeniporukan mukana - nyt kun koko treenin sitä vaan tuijotetaan asioita, joita mun pitää kehittää ja korjata ja tehdä toisin. Ja opin uutta.

Molemmat reidet on parissa päivässä potkittu mustelmille ja keskiviikon salitreeni yhdistettynä kahtena päivänä peräkkäin suoritettuun tappeluun on tehneet tehtävänsä yläkropalle. En vaihtais tätä fiilistä mihinkään! HUIKEETA! :)

Isin sanoin: Varusteiden määrästä vois luulla täällä olleen vähän isompikin leiri ;)

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Kiitos ja näkemiin - Läskiblogi on tullut tiensä päähän

Tätä olen pohtinut jo tovin. Blogin päivittäminen tuntuu pakkopullalta ja tuntuu, ettei mulla ole enää mitään annettavaa tai kerrottavaa. Enhän mä muuta tee kuin treenaa ja hio omia syömisiäni, se nyt ymmärrettävästi ei jaksa kiinnostaa kovinkaan montaa lukijaa. Olen tehnyt sen minkä itselleni lupasin ja tiputin painoa niin paljon, että saatan sanoa rehellisesti voivani hyvin. Enkä epäile yhtään etteikö tämä lupaus tulisi pitämään - minusta ei enää ylipainoista tule ja piste.

Otan aivan liikaa stressiä blogiin kirjottelusta ja ihan kuten sen puntarin kanssa pelleily niin semmonen vie ihan turhaan ylimääräistä energiaa - sitä kun tarvis ihan kaiken omaan käyttöön tällä tahdilla. Mulla olis alkanu just yks tosi kiva blogiyhteistyö, jonka avulla mut olis veivattu heittämällä tiukkaan rantakuntoon, mutta joudun jättämään senkin nyt väliin. Ei vaan jaksa eikä oikeestaan tarpeeksi edes kiinnosta.

On ollut ilo saada ihanaa tsemppiä tätä kautta ja olen arvostanut jokaista kannustavaa kommenttia todella paljon, mutta näin tässä nyt vaan sitten kävi. Taistelu läskejä vastaan jatkuu siis suljettujen ovien takana - mutta saa toki tulla nykimään hihasta, jos joskus näkee jossain ja haluaa kysellä kuulumisia! Älkää antako sen kiukkuisen perusilmeen hämätä, rohkeesti vaan sanomaan notta TERVE! niin jo alkaa juttu lentämään. :)

En ainakaan vielä poista blogia, mutta päivityksiä ei enää ole tiedossa vaan ikäänkuin poistun linjoilta. Varmaan lopulta ainakin piilotan tämän ja pidän piilotettuna muistona itselleni. Toistaiseksi tämä saa olla tukena ja käytännön infopakettina VHH-ruokavalion toteutukseen. Ehkä joskus sitten aikanaan yritän saada ammatin liikunta- ja ravitsemusalan ympäriltä. Pääsisin toteuttamaan itseäni!

Kiitos kaikesta tällä matkalla mukana olleille ja toivon kaikille pelkkää hyvää. <3



P.S. Aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle! Paskat tää blogi mihinkään katoa, kunhan juksasin! ;)