keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Etsintäkuulutetaan se oikea minä

Tiedättekö kun asiat on mennäkseen huonosti, niin sittenhän ne tekee niin oikein urakalla? Eilen aamulla ajattelin väkisin olla reipas ja pakottaa itseni liikkeelle, koska liikkumisesta tulee aidosti hyvä olo ja parempi mieli. Se vaan, että kun mieli on maassa niin se kynnys lähteä urheilemaan on ihan tavattoman korkea.

Noh, heräsin ajoissa ja pakkasin salikamat reppuun aikomuksenani mennä pyörällä salille. Facebookissakin läskiblogia seuraavat tietävätkin, että pyöräkellarissa mua odotti tämä:



Että semmosta. Normaalisti en olisi ollut tästä moksikaan vaan hakenut sisältä Golfin avaimet ja hurauttanut tyynesti autolla salille. Mutta. Kun pinna on jo valmiiksi kireämpänä kuin yhdenkään viulun kieli on koskaan ollut niin ei kestä mitään vastoinkäymisiä. Ei tasan yhtään mitään! Niinpä sitten paiskoin raivopäissäni kaikki kamat pitkin seiniä ihan kuten kunnon fiksun aikuisen kuuluukin.

Treenikamoilla tankattu reppu lensi täydellä voimalla naulakkoon ja kirjaimellisesti potkittuani kengät jalasta menin ihan tylysti takaisin nukkumaan. Nukuttani vajaan pari tuntia kokeilin eilistä päivää sitten uudelleen eikä se nyt mainittavasti siitä sen paremmaksi fiilikseltään muuttunut - illallakaan en lopulta saanut itseäni yhtään minkään lajin pariin reippailemaan.

Mutta mulla on ollut onnea matkassa, kun olen saanut ympärilleni kourallisen ihania ihmisiä. Yksikin oikein hyvä ystävä elämässä riittää, mutta on ollut suunnaton helpotus huomata, että minä olen saanut elämääni tämmöisiä ystäviä useampia. Vaikka ne tavallaan onkin itsestäänselvyyksiä, niin silti on ihanaa, kun joku aivan tyynesti sanoo, että aina ei tarvitse olla reipas ja mieliksi kaikille. Saa olla paska fiilis, mutta siihen ei saa jäädä vellomaan. Koska en ole itse voinut ikinä sietää ihmisiä, jotka kitisevät ja valittavat asiasta, johon voisivat vaikuttaa, mutta eivät silti sitä tee.

Olen siis oikeuttanut itseni ruikuttamaan nyt negatiivisesti vaikuttavista asioista, koska samalla aktiivisesti etsin ratkaisuja niiden muuttamiseksi. En ole henkisestä väsymyksestäni huolimatta jäänyt selälleni paskakasaan makaamaan, että yhyy ei tästä tule mitään. Vaan yritän kyllä koko ajan löytää ratkaisua tilanteeseen. Ja siksi onkin niin suunnaton onni, että on ystäviä auraamassa sitä paskavuorta pois tieltä ja auttamassa eteenpäin. Yksin en sitä ehkä jaksaisi.


Haluaisin kirjoittaa blogia vaan hyvistä fiiliksistä ja kuinka kaikki sujuu hienosti. No mutta kun nyt ei vaan suju. Pitkän jakson sitä taas saikin puskea hyvällä meiningillä menemään, mutta nyt tuli stoppi. Mutta ehkä sekin on ihan ookoo, koska KUN sitten taas nousee pohjamudista niin ne huippufiiliksetkin tuntuu taas ihan eri tavalla ihan käsittämättömän hienoilta.

Hienoa on myös se, että tämä väsynyt ja huonotuulinen ihminen ei lainkaan tunnu olevan minä. Kyllä, on hienoa tajuta, etten todella aidosti ole tämmöinen alkuunkaan! Kaipaan sitä oikeata minää, jonka pään päällä pomppii rantapallon kokoinen aurinko kelistä riippumatta ja jonka on vaikea olla nauramatta ja joka vaan odottaa, että pääsee urheilemaan! Koska se ihminen mä oikeasti olen, tää on vaan ulkopuolisten ikävien tekijöiden aiheuttama sivutuote.


Onneksi mulla on ihania ihmisiä elämässäni auttamassa oman itseni etsimisessä. Ei pelkästään ne läheisimmät ystävät, jotka tietävät kaiken vaan osansa tekevät myös ihan jokainen kohtaamani ihminen, joka tuo mulle edes ripauksen hyvää mieltä. Koska jokainen ystävällinen ja iloinen ele parantaa päivää ja mielialaa. Ja ehkä taas jonain päivänä pystyn tarjoamaan sitä paremmin takaisin muille, koska niin todella haluan tehdä. Maailmassa on ihan tarpeeksi pahaa ja idiootteja muutenkin, jos jokainen saisi edes yhden kohtaamansa ihmisen päivässä hymyilemään ja hyvälle mielelle niin se tekee jo aika paljon.

Ihan kamalan sekavaa tekstiä, mutta tänään on taas jo vähän parempi päivä. Sain eilen purkaa niitä ukkospilviä päästäni ystävien avustuksella ja sen ansiosta nukuin todella hyvin. Eilen ei myöskään ruoka pahemmin maistunut, mutta tänään on taas ruokavalioni mukaiset eväät pakattuna mukaan ja ainakin aamupala maistui hyvin. On myös semmonen fiilis, että illalla voisi houkuttaa pitkä lenkki koirien kanssa. Musiikit korville ja lenkkaria toisen eteen, onhan mulla kuitenkin maailman parhaat personal trainerit siihen hommaan. <3

Sinä, Sinä ja Sinä, kiitos. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti