perjantai 3. huhtikuuta 2015

Kun Konna selkäänsä sai!

Viime viikot on todella antaneet uuden merkityksen sanonnalle väsynyt mutta onnellinen. On tehty paljon ja tiukoilla aikatauluilla - keskittyen kuitenkin laatuun ja ajan mahdollisimman vähään hukkaamiseen.

Torstain potkunyrkkeilytreeneissä päästin ihka ensimmäistä kertaa sparraamaan. Se oli semmonen pienimuotonen shokki tajuta, että nyt se pari ei siinä seiso nätisti hanskat pystyssä, että ihan kuule kaikessa rauhassa keräilet ittes ja isket, kun olet valmis. Paskanmarjat, nehän tulee silmille! Ja jaloille. Ja käsille. Ja kylkiin. Ja mahaan. Ihanmihinvaan!

Ja minähän otin osumaa. Oikein kiltisti olin mäiskittävänä ja jostain syystä olin aivan totaalisen loppu vaikka en oikeestaan tehny kyllä yhtään mitään. :D Meinasin vaan kuolla - missä on se fiilis mukamas kohonneesta kunnosta?! HÄH?! :D Mutta kyllä sitä saa treenata aika mahtavien ihmisten kanssa. Ensimmäinen pari sanoi mun pärjäävän paremmin kuin hän itse ensimmäisellä sparrikerrallaan pärjäsi. Toinen oli ihan aidosti kannustava, kun satuin sen ainoan kerran saamaan jonkun potkun kunnolla perille. Ja kolmas jakeli ohjeita suojata itteänsä sieltä ja täältä paremmin samalla kun tempo menemään. :D

Aika jännä kokemus. Tähän asti kun tosiaan se pari on AINA seissy siinä kiltisti oottelemassa ja olet koko ajan tienny mistä se hanska tai jalka heilahtaa ja miten se pitää torjua. Ja täten kun jotain luulit oppineesi niin käytäntö olikin sitten jotain muuta. Mutta sitä varten siellä varmaan ollaankin, harjottelemassa ja oppimassa? Niin mä ainakin luulisin. :)

Perjantaina sain treenata taas uuden tahon kanssa ja kaikki on mulle silkkaa plussaa. Kaikki nää mua opettavat ihmiset puhuu samoista asioista, mutta joskus vaan ne tähtimerkit ja taivaankappaleet osuu kohdilleen ja joku saa mulle menemään perille asioita, jotka toisen opettamana ovat jääneet vajaiksi. Nyt sain taas ihan helvetillisen kasan asioita, joihin kiinnittää huomiota ja joita hioa. Ja on niin kovin erilaista olla silmäteränä kuin isomman treeniporukan mukana - nyt kun koko treenin sitä vaan tuijotetaan asioita, joita mun pitää kehittää ja korjata ja tehdä toisin. Ja opin uutta.

Molemmat reidet on parissa päivässä potkittu mustelmille ja keskiviikon salitreeni yhdistettynä kahtena päivänä peräkkäin suoritettuun tappeluun on tehneet tehtävänsä yläkropalle. En vaihtais tätä fiilistä mihinkään! HUIKEETA! :)

Isin sanoin: Varusteiden määrästä vois luulla täällä olleen vähän isompikin leiri ;)

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa näin mummin silmiin aikas hurjalta :-) Mut pääasia et ite tykkäät ja nautit!Ihanaa Pääsiäistä Sulle!Enkä ees sano,et vauhdikasta. . .voin kuvitella :-)

    VastaaPoista