perjantai 15. toukokuuta 2015

Herkut on herkkuja - olkoon miten raaka, gluteeniton tai luomu hyvänsä! Mitä on laadukas herkuttelu?

Olen tottakai suunniltani onnesta siitä, että nykyään on luovasti niin miljoonia eri tapoja herkutella - ei pelkästään sitä iänikuista sipsiä, karkkia ja pullaa. Nieleskelen litroittain kuolaa selatessani superherkullisilta näyttävien raakakakkujen kuvia ja ihailen ihmisten viitseliäisyyttä kokata huomattavasti perinteisiä leivonnaisia vaativampia herkkuluomuksia.

Mutta siitä olen huolissani, että noita VHH-painotteisia foorumeita seuratessani huomaan näistä "poikkeavista herkuista" tulleen osa arkiruokavaliota. Etenkin raakakakuissa ongelmaksi tulee hiilihydraatit. Raakakakkua ja perinteistä mitätahansa kakkua verratessa raakaversio saa pointsit toki siitä viljattomuudesta ja ravinnerikkaudesta, mutta aika monia reseptejä selailtuani olen todennut, että ei sitä kyllä raakakakkua syömällä laihdu - olkoon se muuten miten paljon parempi vaihtoehto tahansa.

Sama tapahtuu monen muun leipomuksen kohdalla. Kyllä ne herkut on herkkuja vaikka miten kevyessä margariinissa paistaisi. Toinen yleinen ilmiö on semmosen oikean suklaan mussuttaminen. Otetaan "ihan vaan pari palaa" milloin kahvin kanssa ja milloin iltapalalla ja milloin just silloin kun sattuu tekemään mieli. Se menee vähän semmoseks ittensä huijaamiseksi. Että jos vaan ottaa vähäsen jotain niin ei se ole sitten niin paha.



Mä sorrun ite tohon ajatteluun TODELLA paljon. Että jos nyt vaan yhen. Ja jos nyt vaan vähän. Ja ihan vaan tommosen pienen. Ja vaan tänään. Paitsi että seuraavan kerran taas viimeistään huomenna. Ehkä mun pitäis ottaa selkeä karkkipäivä taas käyttöön. Jäisi se jatkuva "jos nyt vaan pikkusen" -herkuttelu pois.

Ja pitäisi panostaa laadukkaaseen herkutteluun. Mitähän hittoa se semmonen on? Mä näkisin laadukkaan herkuttelun semmosena, että pikaruokalan sijasta meneekin syömään sen burgerisetin ihan semmoseen ei-niin-pika-ravintolaan. Pikaruokalaburgerilla ja ravintolaburgerilla kun on eroa kuin yöllä ja päivällä. Tai sen pakastepitsan sijasta tekee itse pitsan alusta loppuun. Ja leipoo pullat itse. Kasaa ja kattaa tortilloja varten hienoimman täytearsinaalin ikinä. Tai askartelee sen herkullisimman raakakakun.

Näkee vaivaa. Uhraa aikaa. Ja rahaa. Sitä mun pitäis opetella. On liian helppoa napata kaupasta se karkkipussi  tai soittaa pitseriasta se lätty kotiovelle. Ehkä siinä olis mulle projektia. Keskitän koko kuukauden "vähän tota ja vähän tätä" -hajaherkuttelun yhteen päivään ja panostan siihen. Panostan ja nautin enemmän.

Paitsi jäätelöä ei lasketa. Ei kesällä. Sitä syön vaikka joka päivä, sehän on maitotuotteena käytännössä verrattavissa rahkaan, eikö?! ;) Viimeinen kuva ei liity mihinkään mitenkään, mutta tolta näyttää mun koirien "raakakakku". :D

Oletko sinä huithapeli herkuttelija vai ajan ja vaivan kanssa nautiskelija?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti