torstai 21. toukokuuta 2015

Ikuinen taistelu, luovaa lenkkeilyä, aikalisä ja lisää tappelua

Nyt on käsillä se raskain takasinmaksu siitä sairasloman sokerirallista. Väsyttää, vituttaa, koko ajan nälkä, ei oo nälkä, tekee mieli syödä, ei tee mieli syödä, ei uskalla mennä kauppaan, kuola valuu jokaisen mäkkärin ja nakkikiskan ohi ajaessa, kauppaan erehtyessä näkee vaan pullaa, sipsiä, karkkia, keksejä, jogurttia ja sen semmosta.

Tää vaan alkaa olla jo niin tuttua, että erotan sen kehon kirkuvan "nälän" oikeasta nälästä. Sitä on todella vaikea selitää, mutta se on semmosta syömisen himoa ilman mitään oikeata syytä. Ja se on pelottavan voimakas fiilis. Tässä kohti ja tässä taistelussa äärimmäisen suurta roolia näyttelee tämä uusi paras ystäväni liikunta. Istuminen kotona tekemättä mitään ei ole kertakaikkisen mikään vaihtoehto, se on täysin tuhoontuomittua. Niinpä töistä lähtiessä puren hammasta ja aivan laput silmillä painelen suorinta tietä kotiin, vaihdan nopeasti lenkkivaatteet ylle ja painun koirien kanssa metsään.


Eilen juurikin tämmöisellä erittäin vaikealla hetkellä toteutin edellä mainittua kaavaa. Ollaan löydetty uusia ihan huippukivoja reittejä metsästä ja eilenkin reilu 1,5h viihdyttiin metsässä tän luovan lenkkeilyn merkeissä. Unohdin nappikuulokkeet kotiin, joten ihan tyynesti annoin Spotifyn huutaa taskusta - jos joku nyt sen sattuu kuulemaan niin voivoi. Spurttailin mäkiä, askelkyykkäsin, kipitin siksak-juoksua, hypin, loikin ja välillä harjottelin potkuja. Huomattavasti kivempaa kuin pelkkä luotisuoraan tarpominen! Koirat sai juosta vapaana ja olivat jälleen varsin tyytyväisen olosia. Ja niidenkin mielestä on hauskaa, kun mä hyppelen ja juoksentelen millon mihinkin suuntaan, pysyy niilläkin mielenkiinto paremmin yllä pitää mua silmällä, ettei ämmä nyt vaan ota ja katoa mihinkään. :)

Illalla mieli olikin sitten jo paljon parempi, mutta sitten jotenkin jumahdin YouTubeen selailemaan videoita. Ja sitten luin kirjaa. Yritin nukkua. Pyörin, torkahtelin, piti käydä vessassa, pyörin ja torkahtelin vähän lisää ja aamulla väsytti ihan älyttömän paljon. Töissä olin kuin zombie, mutta suureksi onnekseni pääsin lähtemään töistä monta tuntia oletettua aikaisemmin ja pääsin kotiin vetämään pienet päiväunet. Tuskin kerkesin kymmeneen laskea painettuani pään tyynyyn ja katkoitta kuorsasin reilun kaksi tuntia putkeen. Kyllä näytti muuten sen jälkeen maailma taas erilaiselta!

Ladatuilla akuilla kävin tunnin potkunyrkkeilemässä ja tuntu oikeastaan ihan hyvältä. Ei tullu semmosta totaalista apuamäkuolen -fiilistä vaan melkeen jopa tuntuu, että olis sitä voinu vetää kovempaakin. Sparrissa otin oikein kiltisti suojaus auki hanskasta suoraan nokkaan. Vähän tuli vertakin, mutta ei sitä voinu edes verenvuodoksi sanoa, sen verran helposti sai sen pyyhittyä pois ja erä jatku. Sain läpi joitain sekä lyöntejä että potkuja ihan kivasti ja jäi kaikenkaikkiaan oikein hyvä fiilis - taas. :)

Jotenkin tuntuu, että sitä pystyy pikkuhiljaa jo vähän keskittymään sparratessa eikä vaan yritä paniikissa selviytyä pois alta. Edelleenkään en väistele käytännössä lainkaan, mutta silti jotain edistystä tuntuu ihan hiljalleen tulevan. Pystyn tekemään mielessäni pienimuotosia suunnitelmia, että kun toi lyö tolleen, niin sitten mä blokkaan sen näin ja lyön näin ja näin ja potkasen noin. Samoin toisen mättäessä lyöntejä niin suojauksen takaa etsin paikkaa potkasta ja joitain kertoja oon jo onnistunu potkasemaan parin kauemmas kesken lyöntisarjojen. Ahkerasti on tullu myös kateltua videoita muun muassa sieltä YouTubesta, on kiva poimia erilaisia lyönti- ja potkuyhdistelmiä ja tapoja toimia eri tilanteissa.

Vanhoja mustelmia.. :)

Mutta nyt ollaan semmosten asioiden äärellä, että ensimmäistä kertaa elämässäni en turhaudu välittömästi, vaikka jotain uutta asiaa en samalla sekunilla oppisikaan. Katson ja kuuntelen opit treeneissä, kotona kahmin lisää tietoa internetin ihmeellisestä maailmasta, käyn salilla kaikessa rauhassa yksinäni testailemassa oppeja ja aina lopulta se tuottaa tulosta. On oikeastaan aika mieletöntä olla näin fiiliksissä ja motivoitunut jostain!

Treeneistä kotiuduin jälleen kerran läpimärkänä hiestä, raastoin kaikki vaatteet päältä suoraan pesukoneeseen ja itseni suihkuun. Söin ja nyt istun koneen ääressä naputtelemassa tätä. Ihan repäsin ja keitin teetä, jonka makeutin ihan peräti ihka oikealla sokerilla. On taas aika todella hyvä ja luottavainen olo. :)

Täytynee alkaa pitämään myös muotiblogia <3



Kaiken pahan alku ja juuri.. ;)



Nyt takaisin nukkumaan ja reippaana kohti työpäivää, jota seuraa vapaa viikonloppu! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti