sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Sairastamisen paras osuus on..?

Facebookissa läskiblogia seuraavat jo tietävätkin, että sairastuin perjantaina. Onhan se vähän koomista, etten syönyt herkkuja tai juonut alkoholia lainkaan ja yhtäkkiä löysin kurkustani kaktuksen ja muutamassa tunnissa kehon lämpötila kohosi 38 asteen tienoille. Saati että siitä vielä muutama tunti eteenpäin yöllä mitattiin kunnioitettavat 39,8 astetta.

Samoissa huippulukemissa oon joskus kakarana mennyt kouluunkin, koska en tiennyt edes olevani kuumeessa. No voin kertoa, että tälleen iällisesti aikuisena jo 37 asteen ylittäminen alkaa tuntumaan ikävältä - lähempänä neljääkymmentä astetta olin varma että henkihän tässä lähtee. Kiemurtelin ja voivottelin kohtalaisen tuskaista oloani. Oli villasukat, pitkähihainen, villapaita, kahdet pitkät housut ja paksu peitto. Ja silti palelsi. Ja ehkä vähän itkettikin.

Pelkästään vessaan pääseminen oli ihan oma projektinsa, kun pää meinasi hajota sängystä noustessa. Puhumattakaan tosiaan siitä ihan mielipuolisen kipeästä kurkusta - juominen sattui, puhuminen sattui, hengittäminen sattui. Vaikka mulle tää itsekäs sinkkuelämä sopiikin hämmentävän kivasti juuri nyt, niin pakko myöntää, että niinä tunteinta jopa minä olisin kaivannut lohdutusta. :D Oli se niin onneton olotila!

Ja kaikki tämähän iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Torstaina jäi treenit väliin, kun olin nukahtanut sohvalle alkuillasta ja torkkunut tyytyväisenä aamuun asti. Perjantaina herätessä olo oli mitä mainioin ja kävin muun muassa juoksuttamassa koiria pellolla. Sitten suuntasin ystäväni luokse lähempänä iltapäivää ja siellä huomasin, että vähän on jotenkin ihmeellinen tunne kurkussa. Ja siitä tosiaan alkoi totaalinen syöksykierre ja ennen yhdeksää hytisin vaatteiden ja peittojen alla.

Lauantai meni noin 38 asteen kanssa. Päätin hyödyntää sairastelun ja pakotetun treenitauon surkastuttamalla aivoni lopullisesti. Paljon kehuttu ja monien suosittelema Breaking Bad lähti pyörimään Netflixistä ja sen parissa sitten vietettiinkin lauantaiaamusta sunnuntai-iltaan. HUPS! Mähän en juurikaan katso telkkaria tai seuraa sarjoja - sattuneesta syystä. Mutta tälleen kipeänä saa tehdä kaikkea tämmöstä, mihin ei normaalisti ole aikaa tai oikeastaan edes kiinnostustakaan. Breaking Bad -maraton sai nyt muutaman tunnin tauon, kun telkkarista tulee ensin Itse ilkimys ja heti sen perään toiselta kanavalta The Simpson Movie. HURRAA!

No mikä se sairastamisen paras osuus sitten on? No tietysti se, kun ei enää ole sairas! Lauantai-iltana mitattiin normaaleja lämpötiloja ja sunnuntaina on jo pystynyt viemään koiria pissalle vähän pidemmällekin kuin vaan tuohon kotitalon nurkille. Tervehtymisen yksi tärkeimpiä "rituaaleja" on siivoaminen. Pitää pestä ne vaatteet, joissa on hautonut ja hionnut kuumeessa ja sen poistuessa, pitää vaihtaa lakanat, siivota sotkuinen keittiö ja imuroida. Ja oi sitä fiilistä, kun voi mennä suihkuun!! Kun on mahdollista ottaa vaatteet pois ilman, että tuntee paleltuvansa hengiltä. Hiukset pitää pestä shampoolla monta kertaa eikä suihkusaippuassa säästellä. No johan tuntuu elämältä!

Luulisin suurimman tekijän tähän salamasairastumiseen olevan stressi. Ja murheet ylipäänsä. Ne on olleet päällä nyt jo niin kauan ja niin vahvana, ettei kehon voi olettaakaan niitä loputtomasti kestävän. Nyt kun tilanteet ja tunteet on päässeet purkautumaan ja vähän helpottamaan niin sitten kävi näin. Niin tai näin, tämä ilta vielä relataan telkkarin ääressä ja huomennakin sattuu vielä olemaan vapaata töistä.


Juhlistin sairastelun pikakelausta totaalisella poikkeamisella ruokavaliosta. Kävin kaupasta hakemassa eri makuja teetä, ison purkin hunajaa ja tölkin uuniomenajogurttia. Jep. Se on mun lempparijogurttia kautta aikojen ja tyytyväisenä lapioin koko tölkin sisällön kurkusta alas. Voi kuinka olikaan hyyyyväää! Hunajaakin yritän käyttää siten, että saisin siitä sokerin lisäksi niitä varsinaisia terveyshyötyjä irti - eli juon teeni aika viileänä, jotta en käräytä hengiltä niitä hyviä hunajan osasia.

Toivon koko sydämestäni, että teillä muilla on ollut merkittävästi parempi vappuviikonloppu! :)

2 kommenttia:

  1. Mummi täällä muistuttelee et älähän sit rehki heti liikaa!! Ettei käy köpelösti. . .kuume on iso stressi elimistölle ja varsinkin sydämen päälle käy liian pian alotettu rääkki.Josko sun kroppa päätti,et on aika relata.Niitä löysäily päiviäkin tarvitaan."Emolevyn" pitää jäähtyäkin välillä,ettei hajoo :-) Lähetän täältä virtuaalihalauksen että paranet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei hätää, pakotettu lepo jatkuu. :D Kyllä tää enemmän taitaa olla henkisen rasitteen aikaansaannoksia.

      Poista