tiistai 2. kesäkuuta 2015

Mutta mikä läskiblogi se semmonen on, jossa ei vaakaa kytätä?!

Tänään hikisenä raahustin kuntonyrkkeilyn jälkeen rappusia kohti kotia jättimäistä treenikassia raahaten ja päällimmäinen ajatus oli vaan se, että mulla on ihan valtavan hyvä olo. Mietin, etten halua käyttää vaakaa enää ikinä!


Treeneissä juoksin tatamia ympäri lyhyehköissä treenishortseissa ja peilistä arvioin, että onhan nää mun reidet paksut ja niissä on reilusti ihan ehtaa läskiä, mutta kyllä ne lihakset sieltä erottuu. Pohkeita kelpaa kaventaa, mutta niistäkin erottuu lihasta. Allit hölskyy, mutta olkapäät erottuu, hauikset erottuu ja se surullisen kuuluisa selkä heräilee. Jenkkakahvat ja vatsanseutu hyllyy, mutta oikein armollisessa valossa vatsalihaksia voi erottaa oikein hyvällä mielikuvituksella.

Ei siis ole kyse siitä, että kokisin vartaloni olevan ihanteellisessa kunnossa, mutta osaan nähdä jo jotain muutakin kuin korjattavaa ja kiristettävää ja laihdutettavaa. Mulla on 24 Fitness Onlinen blogiyhteistönä tekemä ruokavalio ja mietin tuottavani pettymyksen, jos en olekaan laihtunut tämän muutaman kuukauden aikana. Koska esitietolomakkeessa tiedusteltiin tavoitepainoa, joka mulla on sen 68kg ja siihen lähdettiin ruokavalio-ohjelman kanssa luvuista 74kg.

Olo tuntui kevyemmältä, sitten sairastuin, porsastelin, turposin, olo oli vastenmielinen ja kun sen sairastelurupeaman päätteeksi kävin vaa'alla, niin oltiin iloisesti taas lukemissa 74kg. En tiedä miten alas se oli laskenut ennen sitä, kun vaaka on pidetty aika visusti pois jaloista pyörimästä, mutta kyllä se saikulla vedetty setti on nostanut painoa reilusti. Tottakai masennuin ja turhauduin ja suutuin itselleni ja henkinen vointi meni todella tuskaiseksi.


Olen kuitenkin oikeastaan yllättävänkin paljon tykännyt sen mulle tehdyn ruokavalion noudattamisesta. Kuten oon aikasemminkin sanonu, niin siinä on paljon semmosia piirteitä, jotka tulevat jäämään pysyvästi osaksi ruokavalioni rakentelua enkä esimerkiksi laske päiviä, että milloin sen saisi vihdoinkin lopettaa. Päinvastoin, sen kanssa on oikeinkin mukavaa elellä ja noudattaminen on helppoa.

Mutta entäs se vaaka? Tätä aihetta on tässä blogissa pyöritelty ennenkin, kuinka pitäisi irtautua siitä puntarista ja tunnustella omaa olotilaansa. Ongelmainen vatsani ei ole ollut kipeä, koen vireystason olevan korkea, haluan ja jaksan urheilla, tunnen olevani lihaskunnoltani vahvempi ja kestävyys on noussut. Keho tuntuu koko ajan vaan enemmän ja enemmän tasapainoiselta, pystyvältä ja omaltani. Tossa blogin sivupalkin esittelytekstissä lukee "Haluan tuntea asuvani taas omassa kehossani ja tuntea itseni terveeksi" ja nyt mulla on semmonen olo koko ajan vaan enemmän ja enemmän. Teksti on alkuperäinen ihan blogin ensimetreiltä lähtien ja se on yhä edelleen se tärkein päämääräni.

Joko saan keskittyä vaan siihen? Keskittyä pusertamaan sitä jäljellä olevaa ylimääräistä rasvaa lihakseksi nauttien liikunnasta? Toteuttaa tätä tapaa syödä, jonka olen saanut todeta toimivaksi ja olla välittämättä valtavirrasta, joka yrittää käskeä tekemään toisin? Nauttia siitä järjettömästä rääkistä treeneissä? Iloita kohonneesta keskinopeudesta juoksu- tai pyörälenkillä? Olen läpikäynyt ihan tolkuttoman muutoksen siitä väsyneestä sohvaperunaläskistä tähän nykytilaan ja vaikka matkassa on ollut mutkia, rotkoja, ylämäkiä ja vuoria, niin tässä mä edelleen olen hymyillen hikoilemassa kohti terveellisempää elämää ja kehoa.

Sairaslomani jälkeen olen monta kertaa liikkuessani tahattomasti hymyillyt ja jopa nauranut ääneen - ihan ei mistään erityisestä syystä. Ihan vaan koska on niin helvetin siistiä haastaa kroppaansa, huomata pystyvänsä ihan tolkuttomiin suorituksiin ja kuinka vielä siinä itkun ja oksennuksen rajamailla saa revittyä itsestään vielä vähän enemmän irti. Ja siinä huumaavassa endorfiinikännissä sitä vapisee kotiin syömään, suihkuun ja omaan sänkyyn nukkumaan päivän viimesen hitto tää on siistiä!! -ajatuksen kanssa.


Mä en ole perillä. Mun kroppa ei ole perillä. Ei ehkä koskaan tule olemaankaan. Oliskohan mulla silti jo lupa alkaa nauttia tästä matkasta kohti sitä maaliviivaa, jota ei ole olemassakaan? Koska hiljalleen mulle on tullut tunne, että olisin sen jo ansainnut. Eikä vaaka enää pitkään aikaan ole tuonut tähän matkaan mitään hyvää.

Mutta mikä läskiblogi se semmonen on, jossa ei vaakaa kytätä?!

4 kommenttia:

  1. Se on sellainen läskiblogi joita soisi olevan paljon enemmän. Sellainen jossa on oivallettu että se vaaka ei kerro meille loppu viimeksi yhtään mitään. Nimimerkillä heitin omani muutossa roskikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tehdään tästä läskiblogista sitten semmoinen ainakin määräaikaisesti. Sivupalkin painokehitys-kohtaan on lisätty tiedote, joka kertoo vaa'an lomailevan tämän kesän. Kilojen kyttäämisen sijaan tästä tulee rehdisti treenikesä! :)

      Ja maailman isoin peukku sinun vaakasi roskiskeikalle!

      Poista