sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Askel stressittömämpään painonhallintaan - elämä ilman vaakaa

Vaakahan on kautta aikain ollu se tyypillisin väline juhlia, murehtia ja stressata oman kehonsa suhteen. Ongelmat vaa'an suhteen ovat moninaiset ja etenkin paljon urheilevilla se yleisin ongelma on tämä:


Toki, kun hyvin niukasti energiaa sisältävällä tavalla laihduttaa rajusti, niin vaaka näyttää huikeita tuloksia nopeasti - mutta siinä kohti on muistettava, että samalla häviää lihastakin järkyttävällä vauhdilla. Ja kun ne muutokset ruokavaliossa eivät ole pysyviä, niin vanoihin tapoihin palattaessa paino tulee tuplavauhdilla takaisin, kun on entistä vähemmän lihasmassaa polttamassa kaloreita.

Ja reilun ylipainon kanssa se vaakakin on toimiva mittari jossain määrin. Mutta entäs jos perinteisen kuihtumisdieetin sijaan syökin riittävästi kaloreita ja proteiineja ja saa hormonitasapainonsa tasoittumaan siten, että keho lähteekin polttamaan tehokkaammin rasvaa ja kuitenkin samalla kehittää helpommin lihasta? Ja jos innostuukin lisäämään liikuntaa, jolloin lihasmassaa tulee vieläkin nopeammin? Kaikkihan me tiedämme, että tiivis lihas painaa enemmän kuin se lyllyvä läski.

Vaaka saa helposti unohtamaan sen oman kehon kuuntelun. Tai niin kävi mulle. Kerta toisensa jälkeen. Nautin liikkumisesta, ostin pienempiä vaatteita, sain syömishäiriöitäni paremmin hallintaan, sain syödä itseni kylläiseksi eikä tarvinnut näännyttää. Ja silti ahdistuin kerta toisensa jälkeen hypättyäni puntarille. Koska monen viikon aikana ei välttämättä tapahtunut painossa mitään. Puhumattakaan siitä, jos puntarin lukema nousi!! Sillä sekunnilla unohti ne kaikki hyvät puolet. Koska mitäpä niillä on väliä, jos vaaka näyttää jotain ihan muuta - siis, joitan satoja grammoja tai kilon tai kaksi ihan väärään suuntaan.


Nyt elettyäni kesän ilman vaakaa olen tullut siihen tulokseen, etten enää edes halua nähdä koko vekotinta. Sinänsä haastavaa, koska olen nimennyt blogini pudotustavotteen mukaan, mutta sen kanssa on nyt vaan opittava elämään. Koska puntarin heivaaminen on poistanut elämästäni valtavan määrän stressiä! Ei voi laskea sen varaan, että eilen söin  pullaa ja tänään paino nousi vaan 200g niin tänäänkin voin syödä paskaa ja sitten huomenna olla syömättä koko päivän niin se on plus miinus nolla. On tunnusteltava ja kuulosteltava. On toteltava ja kuunneltava kehoaan.

Painonhallinan pitäisi olla se vaikein osuus. Laihtua voi kuka tahansa, mutta keinot sen ylläpitämiseksi ovat taitolaji. Ja käyttämieni vaatteiden koosta päättelen, että painan suunnilleen saman verran kuin viime kesänä. En siis ole kahdessa vuodessa laihtunut kolmeakymmentä kiloa, mutta "täysin yrittämättä" ja vaivalloisesti uurastamasa olen pysynyt samankokoisena yli vuoden. Ja sen pitäisi olla mukamas se vaikein osuus?! Täähän on ollut ihan naurettavan helppoa! Tästäkin aiheesta tulee ihan ikioma postauksensa, samoin kuin siitä, ettei kesästä 2015 todellakaan tullut timmiä urheilukesää - päinvastoin, tunnen lihoneeni muutaman kilon. Enkä siltikään stressaa!

Miten siitä vaa'asta sitten pääsee eroon? Sori, ei ole kikkakolmosia. Heitä se pois. Pure hammasta, ota kehityskuvia ja avaa henkiset korvat kehon todelliselle voinnille ja signaaleille. Ja pian huomaat, ettet enää kaipaa koko puntaria lainkaan. Et voi huijata jättämällä aterioita väliin tai olemalla juomatta vettä. Joudut kuuntelemaan kehoasi. Ja se jos mikä on aika vinkeä taito oppia.

Tee palvelus itsellesi.


keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Läskiblogi palasi pakkolomalta!

Facebookissa läskiblogin seikkailuja seuranneet jo tietävätkin, että mun läppäri oli vahingossa pakattu lomamatkalaisten mukaan, joten olin parin viikon pakkolomalla tietsikasta. Teki oikeastaan ihan hyvää, koska se esimerkiksi selkeytti vähän näitä blogikuvioita. Lähinnä siten, että pistin Koirablogin nyt ihan virallisesti jäihin ja siirrän kaiken keskittymiseni vain ja ainoastaan läskiblogin ylläpitoon.

Kerkesin myös hirveästi mietiskelemään aiheita tätä blogia varten ja tekstejä on lähiaikoina tulossa muun muassa aiheista

Ja sen semmoista. Nyt on myös oikein hyvä hetki toivoa aiheita, mikäli sattuu toiveita olemaan! Pyrin tänään ja huomenna vastaamaan tulleisiin kommentteihin ja muihin yhteydenottoihin. :)

Blogin ääreen on siis palattu ihan uudella innolla! Samoin monta viikkoa aivan täydellisesti tauolla olleet treenit tullaan puskemaan tuhannen raivolla tasasen varmaan uuteen nousuun. :)


keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Sopeutuminen uuden työn tuomaan päivärytmiin ja makea aamiaismunakas!

Kolmatta viikkoa viedään jo puolessa välissä uuden työn merkeissä. Pahin paine ja stressi alkaa helpottaa, kun ihan totaalisen kaikki asiat koko ajan eivät ole pelkkää ihan uuden uutta ja vaadi raivokasta muistamista ja ajattelua. Alkaa siis saamaan semmosta pienen pientä rutiinia.

Ekalla viikolla sitä ei meinannut löytää lainkaan aikaa syömiselle, koska oli jotenkin niin vaikea nähdä ja löytää se hetki pitää ruokis - se ajankohta kun pitää itse löytää ja toteuttaa. Niinpä keskityin aamupalalla syömään semmosen setin protskuja ja rasvoja, että olis moni isokin mies kateellinen niistä seteistä. Töissä oli hätävarana mukana pähkinäpussi, josta sai helposti rouhastua lisätankkausta päivän mittaan.


Nyt kun sitä aikaa syömiselle on osannut löytää, niin muutaman kerran on syöty matkan varrelle sopivasti osuneissa ruokapaikoissa. Jos annos kasataan henkilökunnan toimesta niin olen ottanut lihaa ja lisukkeeksi perunan/riisin sijasta kasviksia ja seisovasta pöydästä sitten itse kasannut salaattia ja/tai kasviksia ja lihaa ja milloin mitäkin. Ja aina kun aikatauluneet on osuneet kohdalleen niin on ollut mahdollisuus tulla ihan omaan kotiin syömään. Eli vhh-ruokavalion toteutus on helppoa edelleen!

Eväitä en ole enää tehnyt mukaan. Joinain päivinä vaihtelen sijaintia todella paljon tai ajan valtaosan päivästä kaupungista ja paikasta toiseen. Eväiden pitäminen mukana olisi tavallaan mahdollista esimerkiksi kylmälaukun avulla, mutta kun työtahti on välillä hyvinkin hektinen ja saa kimpoilla tukka putkella joka suuntaan, niin en näe siinä nyt tässä kohti mitään järkeä. Siinä kohti on helpompaa syödä ulkona. Ja jos pysynkin koko päivän "omassa työpisteessäni" niin silloin on jo oma koti niin lyhyen matkan päässä, että se on jo se ja sama kipaista kotiin ruokailemaan. Aika kivaa! :)

Liikuntahan on ollut nyt hyvin vähäistä, koska vasta nyt hiljalleen alan hahmottamaan mihin aikaan täytyy olla nukkumassa ja mihin aikaan herätä, että ehtii tehdä mitäkin. Kotona olen vähän jumppaillut kehonpainoharjotteilla ja käynyt koirien kanssa kävelyllä, mutta ei mitään sen hurjempaa. Mitä sitä suotta lisäressiä liikunnasta ottamaan, ehtiihän tuota, kun tämä uusi arki tästä alkaa asettumaan. :)

Tänä aamuna kokeilin treenikaverin aamiaismunakasvinkkiä. Puolikas banaani, (pensas)mustikoita, kaksi kananmunaa, kanelia ja paisto kookosöljyssä. Tuli muuten huippuhyvä lätty! Ja koska tämä yksilö on mun tekemä, niin se luonnollisesti oli ruma kuin mikäkin, mutta se nyt ei ole mitään uutta. Mä vaan en osaa tehdä nättiä ruokaa. :D


sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Roskaruokaviikonlopulla nivelkivut pilviin!

Voi ystävät, toverit. On ollu semmoset kaksi viikkoa, ettei tosikaan! Pidän uudesta työstäni paljon, mutta samalla uuden oppiminen on ollut pääkopalle raskasta. Yöunet on jääneet turhan vähiin, liikunta lähes kokonaan väliin ja syöminen ollut niin säännöllisen epäsäännöllistä, ettei kehtaa edes kertoa. Jos nyt työviikot rajottuisivat edes viiteen päivään - ehei, vapaaehtoisesti otan vielä sen kuudennenkin työpäivän mukaan ohjelmistoon!

Lauantaina olin tukka putkella liikkeessä klo 5.30 alkaen ja kun lopulta päädyin kotipihaan yli 12h myöhemmin ja sain luvan pysähtyä, niin otin siitä kaiken ilon irti. Perjantaina tehtiin myös pitkää päivää ja päädyin kotimatkalla pitkästä aikaa mäkkärin kautta. Matkaan nappaamani hampurilainen oli ensinnäkin oikeesti yllättävän hyvä ja toisekseen, sen fyysinen toteutus oli jopa mainoskuvaa vastaava! Yleensä se mainostuotekuva on kaunis ja aseteltu ja se saatu toteutus näyttää katujyrän alle jääneeltä oksennukselta. Nyt pääs yllättämään positiivisesti. Lauantaina heittäydyin vielä enemmän laiskaksi ja tilasin pitsan!


Vehnälätyn päälle kävin saunassa ja nukuin liki 12h yöunet. Olkoonkin, että aamulla olin turvonnut kuin pullataikina ja vatsa oli kipeä kuin perkele, niin fiilis oli kertakaikkisen loistava. Tiedossa oli moneen viikkoon ensimmäinen ihan 100% vapaapäivä. Meinasin ensin lähteä biitsille, mutta kun käytössä oli koirille aidattu ja mulle tuulelta suojattu piha, niin miksipä sitä rannalle asti vaivautuisi. Koirat sai olla siis ihan koko päivän ulkona ja mä sain aurinkoa.


Tässä on muutaman viikon vaivanneet todella mystiset nivelkivut. Vaikka aivot on sauhunneet, niin helppoa selitystä kivuille en ole keksinyt. Tai noh, toki rasvoja on mennyt kurkusta alas vähemmän ja jäätelön myötä sokeria enemmän, joten ehkäpä se vastaus onkin tasan niin yksinkertainen. Molemmat ranteet, vasen polvi ja oikea nilkka on vihoitelleet. Yritin alkuviikosta seistä käsilläni ja meinasin päätyä naamalleni, koska kipu vasemmassa ranteessa meinas viedä koko käden yllättäen alta. Mutta hei, varmasti joku osaa samaistua minkälaisiin sfääreihin nivelkivun saa vetämällä kaks päivää pelkkää paskaa kurkusta alas! JES! Tänä aamuna en meinannu sängystä päästä ylös, kun ei kädet meinannu kantaa painoa. :D Mutta silti, kyllä kannatti. ;)

Koko ihanan päivän kruunasi vierailu karitsojen luona. Neljä pientä karitsaa olivat jotain niin järjettömän sööttiä, että meinasin pakahtua onnesta niitä rapsutellessani. Instagramista löytyy pieni videopätkäkin!



Akut on ladattu ja olen kertakaikkisen valmis uuteen viikkoon. :)