sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Askel stressittömämpään painonhallintaan - elämä ilman vaakaa

Vaakahan on kautta aikain ollu se tyypillisin väline juhlia, murehtia ja stressata oman kehonsa suhteen. Ongelmat vaa'an suhteen ovat moninaiset ja etenkin paljon urheilevilla se yleisin ongelma on tämä:


Toki, kun hyvin niukasti energiaa sisältävällä tavalla laihduttaa rajusti, niin vaaka näyttää huikeita tuloksia nopeasti - mutta siinä kohti on muistettava, että samalla häviää lihastakin järkyttävällä vauhdilla. Ja kun ne muutokset ruokavaliossa eivät ole pysyviä, niin vanoihin tapoihin palattaessa paino tulee tuplavauhdilla takaisin, kun on entistä vähemmän lihasmassaa polttamassa kaloreita.

Ja reilun ylipainon kanssa se vaakakin on toimiva mittari jossain määrin. Mutta entäs jos perinteisen kuihtumisdieetin sijaan syökin riittävästi kaloreita ja proteiineja ja saa hormonitasapainonsa tasoittumaan siten, että keho lähteekin polttamaan tehokkaammin rasvaa ja kuitenkin samalla kehittää helpommin lihasta? Ja jos innostuukin lisäämään liikuntaa, jolloin lihasmassaa tulee vieläkin nopeammin? Kaikkihan me tiedämme, että tiivis lihas painaa enemmän kuin se lyllyvä läski.

Vaaka saa helposti unohtamaan sen oman kehon kuuntelun. Tai niin kävi mulle. Kerta toisensa jälkeen. Nautin liikkumisesta, ostin pienempiä vaatteita, sain syömishäiriöitäni paremmin hallintaan, sain syödä itseni kylläiseksi eikä tarvinnut näännyttää. Ja silti ahdistuin kerta toisensa jälkeen hypättyäni puntarille. Koska monen viikon aikana ei välttämättä tapahtunut painossa mitään. Puhumattakaan siitä, jos puntarin lukema nousi!! Sillä sekunnilla unohti ne kaikki hyvät puolet. Koska mitäpä niillä on väliä, jos vaaka näyttää jotain ihan muuta - siis, joitan satoja grammoja tai kilon tai kaksi ihan väärään suuntaan.


Nyt elettyäni kesän ilman vaakaa olen tullut siihen tulokseen, etten enää edes halua nähdä koko vekotinta. Sinänsä haastavaa, koska olen nimennyt blogini pudotustavotteen mukaan, mutta sen kanssa on nyt vaan opittava elämään. Koska puntarin heivaaminen on poistanut elämästäni valtavan määrän stressiä! Ei voi laskea sen varaan, että eilen söin  pullaa ja tänään paino nousi vaan 200g niin tänäänkin voin syödä paskaa ja sitten huomenna olla syömättä koko päivän niin se on plus miinus nolla. On tunnusteltava ja kuulosteltava. On toteltava ja kuunneltava kehoaan.

Painonhallinan pitäisi olla se vaikein osuus. Laihtua voi kuka tahansa, mutta keinot sen ylläpitämiseksi ovat taitolaji. Ja käyttämieni vaatteiden koosta päättelen, että painan suunnilleen saman verran kuin viime kesänä. En siis ole kahdessa vuodessa laihtunut kolmeakymmentä kiloa, mutta "täysin yrittämättä" ja vaivalloisesti uurastamasa olen pysynyt samankokoisena yli vuoden. Ja sen pitäisi olla mukamas se vaikein osuus?! Täähän on ollut ihan naurettavan helppoa! Tästäkin aiheesta tulee ihan ikioma postauksensa, samoin kuin siitä, ettei kesästä 2015 todellakaan tullut timmiä urheilukesää - päinvastoin, tunnen lihoneeni muutaman kilon. Enkä siltikään stressaa!

Miten siitä vaa'asta sitten pääsee eroon? Sori, ei ole kikkakolmosia. Heitä se pois. Pure hammasta, ota kehityskuvia ja avaa henkiset korvat kehon todelliselle voinnille ja signaaleille. Ja pian huomaat, ettet enää kaipaa koko puntaria lainkaan. Et voi huijata jättämällä aterioita väliin tai olemalla juomatta vettä. Joudut kuuntelemaan kehoasi. Ja se jos mikä on aika vinkeä taito oppia.

Tee palvelus itsellesi.


1 kommentti: