keskiviikko 26. elokuuta 2015

Huumorintaju loppui sitten tasan tähän pisteeseen


Miten olis, jos vaikka semmosen puolisen vuotta olis nyt viettänyt sairastellen. Koko ajan enemmän tai vähemmän jotain paskaa niskaan koko ajan terveyden osalta. Ehkä jopa kolmeksi viikkoa pääset välillä kiinni treeniin ja tadaaaa!!! taas olis nuhakuumeyskäflunssaräkätautiangiina ja pari muuta kaveria matkassa.

Sairastuminenhan on monen tekijän summa. Ihmiset ja koko maailma vilisee bakteereja ja viruksia triljoonittain, mutta sairastuminen vaatii tiettyjä tekijöitä. Monelle lienee tuttu ilmiö, että perheessä tai työpaikalla tasan kaikki muut sairastavat taudin X ja yksi välttyy siltä kokonaan. Ei ne taudit vaan yhtäkkiä tupsahda tänne suljetussa kirjekuoressa avaruudesta, täällä ne hengailee koko ajan ja pääsevät sairastuttamaan, kun olosuhteet ovat siihen otolliset.

Ravinto, uni, stressi, henkinen ja fyysinen hyvinvointi ja noin kolme miljardia muuta tekijää voivat olla niitä altistajia. Joskus sairastuminen vaatii yhden tarpeeksi radikaalisti muuttuvan tekijän, joskus se on monen tekijän summa. Tämähän menee täysin arvailuksi, mutta keväällä todella rankka stressi ja unenpuute heikensivät vastustuskykyä siten, että sairastuin. Sain antibiootit ja sen jäljiltä suolisto oli entistä heikommassa hapessa. Siihen lisättiin huonosti syöminen - sairastuin uudelleen ja sain uudet antibiootit.

Nyt on päällä pientä flunssaa. Maanantaina oli hieman kuumeinen olo, mutta se meni ohi. Nenä on tukossa, ääni poissa ja yskittää. Mutta sellasta ihan totaalista kuolemansairautta ei nyt ole päässyt iskemään, kuin niiden angiina-keikkojen kanssa. Ryntäsin heti nielunviljelyyn, kun kurkkua alkoi aristamaan, mutta sen osalta tulos oli negatiivinen. Vitamiinitankkauksen lisäksi olen nyt visusti pitänyt sokerit alhaalla ja kaikki ateriat on sisältäneet reilusti rasvoja ja kohtuullisesti proteiinia. On semmonen tunne, että kroppa yrittää ihan tosissaan pistää hanttiin sairastumiselle ja nyt kerrankin yritän olla mukana siinä taistelussa enkä kirmaa jätskilaarin kautta himaan.

Samalla lähen nyt tykittämään kurkusta alas hyvin aggressiivista maitohappobakteerikuuria kovaa kohtelua saaneen suoliston tueksi. Vointi on ihan ok ja olen tunnollisesti pukeutunut hyvin lämpimästi ja levännyt paljon - sitä teen juuri tälläkin hetkellä. Sinänsä onni, että on töissä kertynyt tunteja sen verran yli, että käsketään kotiin kesken päivän. Saapahan lepäillä.

Mutta paskaa tää on. Ihan ultimaattista paskaa. Tänään otettiin monta putkea verta käsivarresta ja huomenna selviää näkyykö siellä mitään ihmeellistä. Uppoan nyt takaisin Breaking Badin maailmaan, kiitos Netflix. <3

P.S. Enemmän sattu repiä tollanen määrä teippiä irti, kuin itse pistäminen.. :D

3 kommenttia:

  1. Mä tiedän niin ton tunteen. Olin noin 2-3 vuotta vastaavassa sairastelukierteessä... Säännöllisestä treenaamisesta ei meinannu tulla mitään. Mä kuvittelin pitkään, että kyse oli mun huonosta ruokavaliosta ja kovasta stressistä. Vuosi sitten keväällä sain kuitenkin astmadiagonoosin ja puolen vuoden säännöllisemmän (mikä tyhjäpää, kun ei muista ottaa lääkkeitä) käytön jälkeen mun sairastelu loppui. Oon viimeks ollu kipeenä itsenäisyyspäivän aikaan viime vuonna. *koputan puuta* Ja todella - ruokavalio ja stressin määrä ei oo tässä saman vuoden sisällä muuttunut.

    Pikaista paranemista sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkennan, siis puolen vuoden säännöllisemmän astmalääkkeiden käytön jälkeen, ei sen diagnoosin käytön, heh :D

      Poista
    2. Joo syyt voi olla mitä ihmeellisemmät. Mullakin on tekijöitä, joista en blogiin tietoja jaa, vaikka muuten aika avoimesti asioista kerronkin. Semmosia tosi isoa henkistä taakkaa tuovia juttuja ja niillä on todettu olevan ihan järjettömän iso vaikutus terveyteen mun kohdalla. Joku myös ehdotti, että josko mun kämpässä (vanha talo) saattaisi olla hometta. Ei sekään mahdoton idea! Tai ehkä mussa vaan on eräpäivä menny umpeen ja joutaa kierrätykseen koko ämmä? ;)

      Ei vaan, huikeen hyvä, että sun ongelmiin löyty selkee ratkasu! <3

      Poista