torstai 6. elokuuta 2015

Onnellisuus ei vaadi täydellisyyttä - onnellisuus löytyy pienistä tekijöistä!

Muahan tunnetusti rassaa suunnattomasti perusnegatiiviset ihmiset. Tarkoitan henkilöitä, joilla ei ole mitään muuta kuin kitisemistä, narinaa ja valitusta käytännössä ihan kaikesta. Ihmissuhteista, työpaikasta, rahasta, kuvitellusta kiireestä ja stressistä, itseaiheutetuista fyysisistä ongelmista, naapureista ja millon nyt on sattunut kaupan kassaneidin naama kiristämään sitä vannetta pään ympärillä entisestään.

Vika on aina jossain muualla. Jossain muussa tekijässä tai ihmisessä. Entäpä jos se syyttävä sormi pikkuhiljaa taipuisikin kohti sitä omaa nättiä naamaa? Jos lopettais sen ainaisen syyllisten etsimisen eikä yrittäisi aina väen väkisin löytää niitä huonoja puolia kaikesta. Entä, jos ihan ensiksi tukkisi sen oman turpansa ja katsoisi peiliin.

Koska mä olin sellanen. Valitin ja kiukuttelin koko ajan kaikesta. Kaikki vitutti ja ärsytti ja piti marista ja kitistä ja ruikuttaa. Ja jos joku ärsytti eniten kaikista, niin ihmiset, jotka pitivät huolta itsestään ja olivat positiivisia. Semmosesta saa saatana raivarin!! Nykyään mulla on jossain määrin suunnaton riemu hiipiä koko ajan kohti näiden nimenomaisten positiivisten ja elämäniloisten ihmisten joukkoa. Se harmaa kitisijöiden ja valittajien joukko jää taakse, vaikka niin sulavasti ennen soluttauduin siihen synkkään massaan.

Joutu kattomaan peiliin. Ihan silleen tosissaan. Joutu kaivelemalla kaivelemaan ja myöntämään itselleen, että mikä tässä elämässä nyt niin kamalasti ottaa päähän. Valtaosa ongelmista oli lähtöisin ihan vaan musta itsestäni ja asioista, joita en ollut selvittänyt joko itseni tai jonkun toisen osapuolen kanssa. Joutu myöntämään, että vaikka esimerkiksi henkiseen pahaan olooni on vaikuttaneet ulkopuoliset tekijät elämäni aikana, niin itse saan olla vastuussa niiden asioiden purkamisesta tai purkamatta jättämisestä.

Onnellisuus ei vaadi täydellisyyttä. Tässä ote Läskiblogin Facebook-sivulta tänään:


Elämä ei ole 100% ruusuista ja helppoa ja ihanaa ja ongelmatonta. Mulla mahtuu tähän soppaan mukaan paljon asioita, jotka aiheuttavat ajoittain surua, murhetta, vihaa tai stressiä. Mun keho ei ole täysin priimaa vaan joudun muokkaamaan tekemisiäni toisinaan ilmenevien kipujen mukaan - kuten nyt esimerkiksi ikävästi oirehtivat ranteet tai tänään liki lamauttavaa kipua säteillyt olkapää. Se, että onnuin kaupassa särkevien varpaiden kanssa oli vaan hauskaa - oli meinaan jäätävän hyvä potku, kaverin kyynerpää ei vaan ollut paras mahdollinen paikka sen osumakohdaksi!

Voisin keskittyä vaan niihin negatiivisiin asioihin ja upota siihen suohon. Sen sijaan olen kuitenkin päättänyt ottaa kaiken mahdollisen ilon irti niistä hyvistä asioista, olkoon ne miten isoja tai pieniä hyvänsä. Hyvänen aika, mulla on katto pään päällä, vakaa taloudellinen tilanne, etuoikeus harrastaa ja tehdä sitä mitä rakastan, kolme ihanaa koiraa, täydellisesti palveleva auto, hyviä ystäviä ja muita rakkaita lähelläni, työpaikka jonne on kiva mennä päivä toisensa jälkeen, melko hyvin toimiva keho ja sitä rataa. Mulla on valtavasti syitä olla onnellinen ja tyytyväinen elämääni! Mutta on tässä hitto vie nähty vaivaakin asioiden saamiseksi tälle mallille. Tämä elämä ei tullut mua hakemaan sohvalta läskeilemästä, että hei, tässä olis tämmönen paketti, kelpaako?! Ei. Ihan itse piti nousta ylös, tehdä vaadittavat hyvinkin radikaalitkin muutokset. Ihan itse.

Tätä kaikkea parhaani mukaan täydennän niillä pienillä asioilla. On suuri riemuvoitto saada asiakas hyvälle tuulelle ja yhtälailla on aina hauskaa olla itse asiakas, joka saa sen asiakaspalvelijan hyvälle tuulelle. Pidän ovea auki naapurille tai hymyilemällä saan jonkun vastaantulijankin hymyilemään. Maanantain treeneissä hymyilin tatamia ympäri juostessa - ihan vaan koska oli niin mielettömän siistiä päästä taas treenaamaan! Ja en oikeastaan edes pidä lapsista, mutta kassajonossa irvistelin yhdelle mua tuijottaneelle ipanalle sillä seurauksella, että sen skidin kikatus täytti koko marketin. Siinä oli hauskaa muutamalla muullakin sivullisella mun, lapsen ja hänen äitinsä lisäksi. Nauravainen vaatekaupan myyjä nauroi vieläkin sydämellisemmin, kun vilpittömästi ääneen ihailin hänen energistä meininkiään ja räiskyvää iloisuutta.

On asioita, jotka tarkoituksella jätän blogin ulkopuolelle, mutta kyllä tosiaan löytyisi tarpeeksi vahvoja tekijöitä elämästä, joita surkuttelemalla vois kaikessa rauhassa painua takas sohvalle itkemään, kitisemään ja lihomaan elämäänsä hukkaan. Mutta niitä pitää työstää. Tein päätöksen ottaa oman elämäni omiin ruhjeisiin kätösiini ja ilolla, itkulla ja raivolla olen muuttanut itseäni ja niitä tekijöitä, joihin olen voinut vaikuttaa. Olen vaihtanut työpaikkaa, paikkakuntaa, elämäntapoja ja karsinut elämästäni ihmisiä hyvinkin raa'alla seulalla.

Onnellisuus ei vaadi täydellisyyttä vaan löytyy yksittäisistä tekijöistä, joista saa kasattua onnellisen kokonaisuuden, jota eivät pienet kauneusvirheet horjuta. Onnellisuus ei löydy osoittelemalla muita syyttävällä sormella tai omat silmänsä ummistamalla. On uskallettava kohdata elämä kaikkine paskoineen ja sitä kautta löydettävä ne asiat, joista sitä elämää on hyvä lähteä uudelleen remontoimaan.


Maailmassa on niin paljon negatiivista ja pahaa, että jos joku jaksaa ärsyyntyä tästä mun onnellisuushehkutuksesta joskus, niin en taida jaksaa ottaa siitä milliäkään negatiivisuutta itselleni. Muakin otti tosiaan semmoset (tai ehkä just tämmöset?!) ihmiset ennen päähän niin armottomasti. Ehkä se on nyt sitä, kun voi todella rehellisesti sanoa olevansa onnellinen tästä ihan tavallisen tylsästä arjesta ja elämästä kaikkine vikoineenkin, jossa voi päivä kirkastua entisestään mitä ihmeellisimmistä asioista!

Kun edelleen elän siinä oletuksessa, että kerran tässä vaan eletään, niin yritetään nyt sitten elää sekä itsensä että kanssakulkijoiden kannalta mahdollisimman hyvin ja täysillä!

  • Pyri tekemään joku hyvä ja iloinen pieni teko joka päivä. Kiitä iloista kassaneitiä hyvästä palvelusta, anna tietä jalankulkijalle, lähetä tärkeälle ihmiselle viesti ihan vain kertoaksesi hänen olevan tärkeä tai mitä mahdollisuuksia tahansa ihan tavallinen arki tuokaan tiellesi.
  • Ota aikaa ja mieti, mitkä tekijät tuovat elämääsi onnea ja mitkä tekijät syövät sitä. Molempia löytyy - aina ja kaikilta. Voiko jonkun negatiivisen tekijän poistaa tai työstää sitä niin, että se muuttuu jopa neutraaliksi tai ettei se ainakaan ole niin vahvasti ikävä asia?
  • Hyväksy se, että kaikkien päivää ja elämää et voi pelastaa ja parantaa. Älä anna ankeuttajien (ks. Potterwiki - Ankeuttaja) viedä kaikkea elämäniloasi. Jos et voi auttaa - anna olla ja keskity itseesi. Vähän niinkuin alkoholistien läheisille sanotaan; pelasta itsesi, muuta et voi tehdä.
  • Ole hyvällä tavalla itsekäs. Saat kieltäytyä epämiellyttävistä asioista ja ihmisistä. Et saa olla kusipää (paitsi joskus, jos on tosi hyvä syy!), mutta saat ajaa omaa etuasi ja tehdä valintoja oman hyvinvointisi eteen.
Mennään tällä fiiliksellä taas siihen asti, kun sairastun tai kroppa hajoaa totaalisesti tai jotain muuta - onhan tärkeää kuitenkin aina pelätä tulevaa ja odottaa onnen loppuvan! ;) Heitellään sitten taas kirveet, hanskat ja kaikki muut vermeet samaan kaivoon ja myydään tämäkin elämä eniten tarjoavalle. No ei sentäs, onhan kuitenkin edessä viikonloppu, jonka vietän tiiviisti töiden merkeissä, mutta hei, ainakin olen mennyt valitsemaan äärettömän kivan työpaikan! :)

Iloa päiviinne, toverit!



4 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus!Tää mummi on kans aikapäivää sit päättänyt et vaikka aamulla tuntuis miltä,aina löytyy positiivisia asioita kun kääntää asiosta paremman puolen esiin ja silloin päivä alkaa paremmin.Kaverit vitsaileekin et miten voinkin löytää ne pos puolet joka asiasta.Kyllä ne löytyy,kun pysähtyy miettimään :-) Kiva että sun elämä on kohdillaan!

    VastaaPoista
  2. Ihana Konna <3 Justiinsa noin! :-) Tehdään kaikki ilosiksi ja jaetaan sitä hymyä paitsi peilille niin niille muillekki ihmisille! :-) Eikä motkoteta naama norsun pyllyllä koko ajan.

    Heh, mulla on kanssa pyöriny nyt viime päivät päässä tuo elämän onnellisuus- käsite ja oon sen mukaan pohtinut elämääni. Tärkeintä mitä mun pitäs oppia on se että herkuilla ei taistella elämän ryppykohtia, surua, pahaa mieltä tai muutakaan negatiivista asiaa vastaan. Muuten en ikinä pysy normaalipainossa ja hallitse painonhallintaa jos en opi käsittelemään tunteita jollakin muulla kuin herkuilla. Tästä voisin kirjottaa vaika kuinka paljon metritavaraa tähän mutta ainakin osa ajatuksistani löytyy tuolta postauksista :) Joka tapauksessa pointtina on juurikin tuo että elämänhallinnan kautta saa sen painonkin hallintaan eikä toisin päin. Painoa muuttamalla saa toki paremman fyysisen olon ja vaikkapa sen paremman itsetunnonkin mutta sitä itse elämänhallintaa petraamalla - etenkin stressinhallintaa - pääsee pidemmän tähtäimen painosaavutuksiin ja ylipäänsä siihen että ei aina tarviis lihota kun stressaa. Miten sitten osaa stressata ilman herkkuja - sitä vasta opettelen ja se tuleekin olemaan varmaan kaikista hankalin ja sitkein tapa muuttaa. Ilman sitä tulen kuitenkin aina ja aina uudestaan lihomaan vaikka välissä kävisinkin normaalipainossa (niinku mulle just viimeks kävi...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oivaltamassa suuria ja hienoja asioita, ystäväiseni! :) Jos ihmiset vain tarttuisivat niihin henkisen puolen ongelmiinsa niin voisi yksi sun toinen hämmästyä seurauksista. Kokonaisuus vaatii sekä sen henkisen että fyysisen puolen työstämistä, mutta itse myöskin pitäisi sitä henkistä enemmän ratkaisevana. Jatka samaan malliin, pureudu niihin ongelmakohtiin ja revi ne auki aina juurilleen asti. Vain aloittamalla alusta voit rakentaa kokonaan uudelleen. :)

      Poista