tiistai 29. syyskuuta 2015

Ehkä mä sittenkin olen ihan oikea urheilija - vaikka en sellaselta näytäkään!

Ei sitä meinaan ihan liikaa ole noita kokonaan terveitä päiviä viime aikoina taas näkyny! Joten siihen sanontaan nojaten voin väittää olevani urheilija. Ihan ihka aito urheilija. Nyt tosin onneksi ei ole sairasteluista kyse vaan fyysistä vaivaa puskee päälle.

Mullahan on jo pieni ikuisuus sitten todettu alaselän olevan ihan solmussa. Pari nikamaväliä ei liiku kunnolla ja kolme nikamaa sojottelee yks vasemmalle, toinen oikeelle ja kolmas vähän sisäänpäin. Sellanen siis ihan oppikirjamainen nikamasekasotku. Saatoin saada kehotuksen mennä järeäotteiselle osteopaatille tai ihan suoraan naprapaatille rusautettavaksi, mutta katsokaas kuinka olen saanut aikaiseksi!

Aina välillä sitten tahtoo toi vinksinvonksin oleva ranka aiheuttaa ikäviä tuntemuksia ja nyt taas urheiluton viikonloppu teki tehtävänsä ja sillä on saatu selkä taas tosi kipeeks. Ei liikkuminen sitä vaivaa kokonaan poista, mutta tilanne pysyy merkittävästi parempana, kun säännöllisesti urheilee. Pidempi tauko vetää samantien alaselän seudun ihan tukkoon ja nippuun ja solmuun ja kasaan ja kipeeksi. Ja nyt se on ollu kipee. Jumppapallon ja rullan avulla saan onneks sitä aika hyvin auki, vaikka se saatanallista tuskaa ensin tuottaakin, mutta sitten taas helpottaa.

Selän lisäksi eilen kipeyty olkapää. Näitä olkapäiden kipuja on ollu tässä loppukesän jälkeen pariin otteeseen ja kipu on ollu ihan äärimmäisen vihlovaa ja repivää. Eilisen tuplatreenin jälkimmäisellä puoliskolla kipu säteili sujuvasti niskan kautta korvaan asti ja meinas järki lähteä, mutta siitä se sitten meni ohi kun vähän ravisteli ja otti rennommin. Tai meni ohi siihen asti, että pääsin nukkumaan. Heräilin pitkin yötä aivan mielipuoliseen kipuun vasemmassa olkapäässä ja pienikin käden liikuttaminen sattu niin että meinas henki salpautua. Aamulla vääntelin itkun kanssa paitaa päälle ja töissä puolet päivästä oli auton ajaminen aikamoinen taikatemppu.

Siinä se kuitenkin verty päivän mittaan eikä illan kuntonyrkkeilyssä enää ollu mitään vaivaa olkapään kanssa. Sen sijaan ongelmia tuotti oikean jalan etureisi. Kiristävää ja repivää kipua, venyttäessä sattu ihan älyttömästi. Kyllä mua rupes ihan rehellisesti siinä kohti jo naurattamaan, että voiko tää enää olla todellista?!

Siis joudunko mä ihan oikeesti nyt alkaa tosissaan panostamaan kehonhuoltoon? Miksei tää ruho vaan yksinkertasesti vois kestää hirveetä repimistä ja iskujen vastaanottamista ilman jotain helvetin "kehonhuoltoa"?! Joudunko mä tosiaan venytellä? Putkirullailla? Käydä suoristamassa tän rankani päästä varpaisiin? KELLÄ ON AIKAA SELLASEEN HÄH?! ;)

No nyt mut on marinoitu jollain Virosta tuodulla ihan jäätävän vahvalta haisevalla tökötillä. Sen pitäis auttaa. Sillä on valeltu sekä olkapää että reisi ja kohta mä meen nukkumaan ja nukun pitkät yöunet, joten huomenna jaksaa taas, eikö niin? Koska hei, huomenna pitäis kuitenkin päästä testaamaan uudet lenkkarit, joten ton reiden tarvis pysyä kasassa!

Mutta hei, ainakin tämmöset fyysiset vaivat kestää merkittävästi paremmin kuin yhdenkään kuumeen tai flunssan tai semmosen!

Aamupala. Lounas. Iltapala. Aina toimii!

4 kommenttia:

  1. Se on aina se kehonhuolto mikä tuppaa rutiineista unohtua, ja sitten se ilmottelee itsestään kaikenlaisina kremppoina. Ei se taida auttaa kun muistaa tuokin puoli kaiken liikunnan lisäksi, niin sitten voi repiä ja riuhtoa monipuolisesti ja ilman turhia kipuja. Tsemppiä syksyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niiii i! Mut miten ihmeessä sitä löytää aikaa noin tylsään asiaan.. :D Juuri tälläkin hetkellä olis toista tuntia täysin luppoaikaa ennen nukkumaanmenoa, mutta venyttelyn sijaan kippasin läppärin tähän syliin. Hups!

      Poista
  2. Mitäs tossa salaatissa on? :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään järin eksoottista! Salaatti (tai jotain muuta lehtevää vihreää juttua..), kurkku, tomaatti, kananmuna, salaattijuusto, pähkinät ja öljyä. :)

      Poista