lauantai 12. syyskuuta 2015

Kaksi vuotta samaa ruokaa - miten siihen ei kyllästy?!

Mun mummo jaksaa ihmetellä tosi usein, että miten mä jaksan päivästä toiseen syödä aina sitä saakelin samaa salaattia? Päivästä toiseen. Siinä missä "normaalit ihmiset" syö joka päivä lämpimänä aterianaan sitä makaronilaatikkoa tai jauhelihakastiketta vehnamössön kanssa tai perunoita ja joitain ja mitä se perinteinen kotiruoka sitten onkaan, niin mä vedän salaattia.

Se on se mun "lämmin ateria". Tosin voin syödä samaa ihan yhtälailla niin aamu-, ilta- kuin välipalaksikin, mutta tyypillisimmin ihan ruokana. Salaattia, kurkkua, tomaattia. Siinä se. Tai siis, siltä se kuulostaa. Mutta siihen lisäksi tulee siemeniä, pähkinöitä, salaattikastiketta, toisinaan avokadoa, juustoa ja kylkeen kananmunaa tai lihaa tai kalaa tai jotain - ja tottakai mikäli se eläinperäinen proteiininlähde siinä on lämmintä, niin siihen sulatellaan kaveriksi kookosöljyä. Että kun siitä aletaan laskemaan makroja niin salaatti saa ihan uuden merkityksen!

Ei kukaan elä kalorittomalla salaatinlehdellä. Tai elää, mutta tiedä sitten sen järkevyydestä tai terveydestä. Että joo, en ehkä syö niitä virallisesti suositeltuja lämpimiä aterioita, mutta ei nää mun päivittäiset salaatit ravitsevuudessaan kyllä häviä tuumaakaan. Eikä kyllästymisestä ole tietoakaan! <3




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti