tiistai 1. syyskuuta 2015

Kun lomaileva absolutisti laivalle lähti!

Läskiblogin historian yksi pisimmistä tauoista meneillään. Terveys on tosiaan ollut mitä on eikä lääketiede ole kyennyt löytämään aiheeseen mitään kovin loogista selitystä. Mussa ei ole mitään vikaa, mutta mä olen aivan romuna. Ihan loogista!

Asiaa pohdiskellessa ystäväni tuli ehdottaneeksi, että josko ongelman aiheuttaisi asunnossani mahdollisesti oleva home. Ei yhtään paskempi idea, koska kyseessä on vanha talo ja esimerkiksi ihan totaalisen originaali kylpyhuone kaikkine repsottavine muoveineen. Värikin on sekoitus ruskeata lattiaa ja miellyttävän oranssia seinää. Vissiin kannattais saada aikaseks tehtyä asialle jotain, ennen ku sitä on lopun ikäänsä kipeenä.

Tältä erää taas sairastelut tuntuvat olevan historiaa, eikä mitään kunnon tappotautia edes saatu päälle. Mitä otsikkoon tulee, niin lomailulla ei nyt tarkoiteta töitä, vaan ensimmäistä kertaa ikinä olen ollut monta päivää ilman koiria. Vanhin koirani täyttää nyt syksyllä kahdeksan vuotta ja sinä aikana koirat on olleet maksimissaan yhden tai kaksi yötä joskus muutaman kerran jossain hoidossa. Nuorimmainen 2,5-vuotias koirani ei ole IKINÄKOSKANEVER ollut hoidossa. Siis koskaan. Ikinä. Kahteen ja puoleen vuoteen.

Työporukan risteily oli tiedossa lauantaina ja poikkeuksellisesti mut saatiin puhuttua sinne mukaan. Näinpä vein koirat äitin hoiviin ja todella kummallista on se, että nyt tiistaina koirat on siellä edelleen! Ei vaan ole tullut haettua niitä kotiin, on ollut paljon muuta ohjelmaa ja on jopa helpottavaa pitää tämmönen pieni breikki elukoista. Varsin vapauttavaa ja helpottanu merkittävästi tätä mun koiriini liittyvää kontrollifriikkeyttä.

Mutta hei, mites se risteily?! 22h selvinpäin kattomassa örvellystä?! NOOOT! Niin se vaan Konna otti ja tempas ihan hirveet lärvit. Uskokaa tai älkää - ja valtaosa ei ole edes uskonut. Se oli vähän semmonen fiilispohjanen ratkasu, koska joo kaks vuotta oltu selvinpäin, mutta kun nyt sattu siltä tuntumaan niin mikä jottei. En mä ole mitään lupausta tehnyt tai ole velvotettu mihinkään. Silti, olkoonkin että oli ihan levottoman hauskaa ja olin umpitunnelissa vielä laivan saavuttua takaisin Helsinkiin sunnuntaina iltapäivällä, niin kyllä mä joudun ihmettelemään, miten jotkut jaksaa vetää tollasta rallia harva se viikonloppu?! Sunnuntai meni edelleen kännissä, maanantaina tein kuolemaa. Tiistaikin meni vielä voimia kerätessä. Ihan karseeta ajanhukkaa! No siis anyhow, oli hauskaa, mutta olis sen voinu selvinpäin viettää ihan yhtä hyvin. Nyt vaan tuli tämmönen päähänpisto ja niitähän pitää toteuttaa!

Risteilyllä keskittyminen oli vahvasti juomapuolessa, joten mitään ravinnollisia ylilyöntejä ei tullu. Buffetissa meni salaattia, kalaa ja lihaa ja ainoa "retkahdus" oli juustokakku. Miten ikinä olis mahdollista kieltäytyä juustokakusta?! Söin sitä noin kahdeksantoista ihmisen edestä, mutta oli se sen arvostakin.

Tällä viikolla pitäis varovasti startata taas treenejäkin, voidaanko pistää joku veto pystyyn, että kauan treenataan, ennen kuin ollaan taas kipeänä? Anyone?

P.S. Tekstin ainoa kuvituskuva on maanantaiaamulta, kun vihdoin olin matkalla kodin kautta töihin. Muita julkaisukelpoisia kuvia viikonlopusta ei jäänyt.

P.S.#2 Älkää juoko viinaa. Piste.

1 kommentti:

  1. Jos toisinaan tulee viinaa maisteltua, niin kyllähän se viikonloppu menee siinä ihan ohi. Jos ei krapulassa, niin siinä tolkuttomassa väsymyksessä ja voimattomassa koomassa! Ei kiva ollenkaan. Paremminkin voisi aikansa käyttää. Mutta mikähän siinä sitten on, että joskus kuitenkin tekee niin mieli ottaa pari lasia viiniä. Nams nams.

    VastaaPoista