keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Mihin vaakaa tarvitaan?

Tästä on tulossa kovaa vauhtia mun ehdoton lemppariaihe. Vaaka. Punnitseminen. Numeroiden kyttäys. Ja erityisesti - siitä kaikesta luopuminen!

Olen aika nuoresta pitäen tiennyt, kuinka paljon painan. Aina. Teinivuosina lihoin ja vaakalukeman merkitys nousi entisestään ja aina vaan nousujohteisesti negatiivisessa mielessä. Naiset puhuu aina painostaan. Miehet puhuu painostaan. Ja niin surullista kuin se onkin, myös lapset puhuvat painostaan. On painoindeksit ja ihannepainot ja aina pitää vertailla painaako enemmän vai vähemmän kuin joku toinen.

Sitten tuli se hetki, kun tajusin hätyytteleväni sadan kilon rajapyykkiä enkä ikimaailmassa halunnut nähdä puntarissa sitä kolmenumeroista lukua. Siinä kohti vaaka oli hyvä asia, se aiheutti shokin ja sai todella tekemään asioille jotain. VHH-ruokavaliolla paino lähti tasaisen vauhdikkaaseen laskuun ja sain vaa'alta hirveästi lisämotivaatiota, kun paino vaan tippu ja tippu.

Kunnes ei enää tippunut. Vaaka lakkas olemasta ystävä ja lähinnä aiheutti masennuksen joka ilta, kun painoinkin illalla enemmän kuin aamulla. Vaikka miten karsin syömisiä ja juomisia. Koska hei, jos juot litran vettä ja menet sen jälkeen vaa'alle, niin itkuhan siinä tulee. Pienen yksiöni keskipiste oli vaaka. Siinä saatto sujuvasti rampata kymmeniä kertoja päivässä, koska pitäähän sitä tietää kuinka monta sataa grammaa paino on muuttunu muutamassa tunnissa. En käyttänyt ruoanlaitossa lainkaan suolaa, koska sehän saattaisi kerätä nestettä mikä tarkoittaa pahimmillaan jopa painon muutaman sadan gramman nousua!

Kuvailen teille henkilön. Hän on:

  • normaalipainoinen (tämän käsitteen kirjo on LAAJA!!)
  • kiinnostunut hyvinvoinnistaan
  • syö jonkun koulukunnan mukaan terveellisesti
  • kuuntelee kehoaan
  • liikkuu ja urheilee edes jossain määrin
  • pyrkii aktiivisesti henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin
  • edes jossain määrin rakastaa omaa kehoaan ja peilikuvaansa

Mihin tämmönen ihan tavallinen kaduntallaaja tarvitsee vaakaa? Tästä ajatusleikistä jätetään nyt kokonaan minkä tahansa lajin kisakuntoa kiristelevät ihmiset. Nyt puhutaan meistä ihan taviksista. Tarvitaanko todella vaakaa kertomaan milloin on lihottu liikaa? Onko todella niin mahdotonta oppia näkemään oma peilikuvansa realistisesti? Mahdotonta oppia olemaan vertailematta itseään muihin?

Enkä edelleenkään neuvo tyytymään itseensä sellaisena kuin se oma keho nyt on, jos se on jotain, minkä todella pystyt muuttamaan. Mussa on paljon asioita, joista en pidä tai esittele niitä järin mielelläni. Mutta kokonaisuutena pystyn rehellisesti pitämään peilikuvastani, vaikka teenkin jatkuvasti töitä esimerkiksi lisätäkseni lihasmassaa ja tiivistääkseni rasvaa edelleen pois. Mutta en tuijota vain tiukasti tulevaisuuteen ja keskity inhoamaan kehoani nykyisellään. On ihan kivaa tajuta, että sitä on ihan itsevarma ja hyvä olo omassa kehossaan, vaikka tämä kroppa ei ole oikeastaan lähelläkään sitä omaa "sitten joskus" -ihannetta.

Joku on siis merkittävästi muuttunut hylättyäni vaa'an silloin monen monta kuukautta sitten. Olen oppinut keskittymään olennaiseen. Jaksan hokea näitä samoja asioita uudelleen ja uudelleen, mutta suosittelen puntarin hävittämistä enemmän kuin lämpimästi. Numeroiden tuijottelun sijaan sitä osaa keskittyä ihan uusiin juttuihin ja näkee asioita eri tavalla. Keskittyy siihen, mikä todella on tärkeetä.

Mihin vaakaa tarvitaan?

5 kommenttia:

  1. No mulle taas on aina käynyt huonosti kun vaa´alla ei ole käyty. Olen mestari huijaamaan itseäni vähintään 10 kilolla laihemmaksi. Sokeudun peilikuvalle. Ja siitä aina tiedän että painoa on tullut jos en vaa`alle uskalla mennä. +20 kilon kertymisen olisi voinut pysäyttää montaa kertaa jos olisi käynyt vaa`alla.

    Toki silloin jos se vaakailu menee sellaiseksi älyttömäksi että koko ajan rampataan niin sitten on ehkä hyvä rajoittaa.

    Itsellä vaakailu on sellaista etten koskaan ole käynyt edes päivittäin, vaan korkeintaan kerran viikossa ja aina aamuisin. Osaan myös huomioida kuukautiskierron tuomat vaihtelut. Nyt laihduttaessakin olen punninnut yleensä 1krt/kk. Mun mielestä niitä satoja grammoja on ihan turha käydä vahtaamassa.

    Mutta siihen lopputulokseen olen tässä elämäntapamuutoksessa tullut että mun on pakko ottaa se vaaka osaksi elämää sitten kun painonhallintavaihe alkaa. Nyt on tehtävä tämä asia toisin kuin ennen koska se mitä ennen on kokeiltu, ei toimi. Homma lähtee aina lapasesta. Voi olla tosi vaikea mullakin opetella siihen enkä ala kyllä päivittäin käymään mutta viikoittain varmaan pitäisi. Ja päättää siihen +-2 kilon heitot jotka "sallii".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta toihan on vaan loistavaa, että sitä osaa nimenomaan käyttää apuvälineenä, jollanen sen kuuluisikin olla. Tosin sitten taas samalla peräänkuulutan vahvasti sitä opeteltua taitoa kuunnella kehoaan ja lopettaa se ittensä kusettaminen. Että millä sen ittensä huijaamisen ja virheellisen ruokavalion saa korjattua ja todella osaa "katsoa sisäänpäin" itseensä ja aidosti tuntea itsensä ja oma vointinsa.

      Koska aika harvoin lihominen tulee järin hyvän olon kautta. +20kg on jo esimerkiksi niin paljon, että kyllä se olo on jossain kohti muuttunut olemaan jotain muuta kuin kevyt, reipas ja energinen. Mä itse esimerkiksi kärsin jo näistä oletetusta muutamasta kilosta ihan helvetisti ja haluan äkkiä eroon tästä olotilasta. Mutta se on ollut työn ja tuskan takana todella oppia kuuntelemaan sitä olotilaa ja olemaan kaunistelematta asioita.

      Silti, mikäli se vaa'ankäyttö toimii terveellisenä tukena ja apuvälineenä niin se on vaan loistavaa. Niin sen kuuluu ollakin. :)

      Poista
    2. Totta tuokin :) Mä en vaan luota itteeni tarpeeksi :D

      Poista
  2. itse olen laihuttanut mittoihin 173cm/67.6kg ja viimeset n. pari kiloo tippu vaan niin, että heivasin vaa'an kaappiin kuukaudeksi. heiluin vaa'alla joka ikinen päivä ja ahistuin jos paino oli 69kg ja sit oli ihan ok jos näytti 68kg. luulin et ilman vaakaa ois vaikee olla, mut mulla se vaan autto :D ja ajattelin heivata taas aina viikoksi kaappiin, hitto kun tässä jo normaalipainonen on ja lihasta löytyy niin huihai.

    VastaaPoista