keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Miten suhtautua lihomiseen?

Karu faktahan on se, että mä olen lihonut. En nyt silleen paisunut kuin pullataikina, mutta silleen ällöttävästi tuntee löllyvänsä. Kovin monesta kilosta ei puhuta, mutta sen tuntee kuitenkin. Farkut menee jalkaan, mutta puristaa turhan napakasti. Tarkkaa kilomääräähän emme saa koskaan tietää - elämä on kivempaa ilman vaakaa! ;)

Ruokavaliossani se vika ei piile (hahaa, kuka kerkes jo innostua, ettei VHH toimikaan ikuisesti?!) , vaan ruokavalion noudattamattomuudessa. Jos syö lähes päivittäin jätskiä ja töissä päiväysvanhoja suklaapatukoita (AAAARGGHHH!), liikaa kuivattuja hedelmiä ja vähän väliä jotain todella hiilaripitoista, niin lopputulos on tämä.

Hassua on se, että ei edes ole varsinaista makeanhimoa. Aina välillä sitä jätskiä mussutellessani joudun miettimään, et miksköhän helvetissä tääkin tuli ostettua, kun ei nyt varsinaisesti tehnyt edes mieli. Se on nyt joku ihan ihmeellinen tapa, jota toteutan täysin ajattelematta.

Mulla on yks kaveri, joka alituiseen sortuu kaikkeen moskaan ja sitten sen takia kitisee ja itkee ja inisee ja valittaa. Se on pysyny parhaiten ruodussa, kun oon päivittäin vaatinu siltä kirjallisena ruokapäiväkirjat. On vaan taas sovellettava itteensä samoja metodeja, koska ei tää neste tästä jätskiä ja suklaata syömällä sula, senki pläski.

Ruokapäiväkirjan pitäminen on muutenkin aika metkaa, koska se alkaa alitajuisesti ohjaamaan syömisiä (yleensä) parempaan suuntaan. Sitä vaan ei halua joutua kirjottamaan ylös "kolme suklaapatukkaa, kaks jätskiä, pussillinen kuivattuja hedelmiä ja lisää jätskiä". Juu näin se nyt on, ei muu auta. Mulla on käsissäni ja pään tietopankissa ohjeet niin hyvään ja toimivaan ruokavalioon, ettei vaadi kovin kummoista kikkailua hylätä nää syrjähypyt.

Miten siihen omaan lihomiseensa pitäis sitten suhtautua? Hyppynarua hypellessä katoin peilistä, että no hyi nyt saatana kuinka jenkkakahvat hyllyy! Sittenhän sitä vaan pitää tehdä asialle jotain, se tässä kun on jo opittu, ettei se läski siitä kauhistelemalla mihinkään häviä. Simple as that, ihralle kyytiä ja kohti parempaa fiilistä.

Semmosta draamaa. Ei lisättävää.


3 kommenttia:

  1. Missä on työkaverit, jotka heittää ne parukat roskiin!!!!

    VastaaPoista
  2. Samoilla linjoilla ollaan! :D Viime lauantaina jumpassa peilissä ei ollut sellainen hahmo mitä siellä olisi halunnut näkyvän. Elixian kaventavat peilit on olleet kivan armollisia.. Tsemppiä tiputteluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei auta ku kiristellä löysät pois! ;)

      Poista