torstai 8. lokakuuta 2015

Huippujuttuja lajirintamalla ja selkäkivun kanssa soveltamista

Facebookissa läskiblogin arkea seuraavat jo tietävätkin, että sain varattua paikan itselleni naisten potkunyrkkeilyleiriltä. Marraskuun puolessa välissä järjestettävä leiri on nyt ihka ensimmäinen, johon pääsen osallistumaan. Olen paljon kuullut hyvää noista leireistä ja enemmän kuin innolla odottanut mahdollisuutta päästä vihdoin itse kokemaan moinen riemu.

Ja kun nyt vauhtiin päästiin, niin laitoin viestiä osallistumisesta myös joulukuussa pidettävälle liiton syysleirille. Samoin olen tossa tutkiskellut oman seurani ulkopuolelta treenimahdollisuuksia, koska edelleenkään en pääse treenaamaan niin paljon kuin haluan. Tossa mun naapurissa on yksi todella lupaava seura hyvällä tarjonnalla ja inhimillisellä hinnalla. Siellä pääsis kuntonyrkkeilemään ja potkunyrkkeilemään muutamana päivänä nykyisen kolmen päivän lisäksi. Sellasen viitenä tai kuutena päivänä viikossa kun pääsis jotain tappelemista harjottamaan niin se olis aika ideaalia. Mikä ihana tekosyy skipata aina vaan enemmän saleja.. ;)

Jännittävien leirijuttujen lisäksi sain tänään lisää aihetta jännittää, kun valmentaja ilmoitti haluavansa mun suorittavan seuraavan vyöarvon. Tää tuli mulle jotenkin vähän puun takaa, mutta toki ihan huikeeta, että mun katsotaan olevan valmis siihen. Toivottavasti siis lähiviikkoina tulemme päivittämään tämän kauniin keltaisen värin oranssiin. Sit joutuu kyllä ostamaan taas uudet käsisiteet. Mutta ei se mitään, toisilla on fiksaatio kenkiin, mulla pitää olla laaja valikoima käsisiteitä. Mua jännittää ihan urpona jo nyt, miten mä kestän kahen vyökokeen jännityksen samalle vuodelle?!

Vähemmän iloista vastapainoa sitten tarjoaa tää mun vähän eksoottisessa jamassa oleva selkä. Istumista joutuu töissä tekemään sen verran ja se ärsyttää selkää niin paljon, ettei kotona tarvitse edes haaveilla istuvansa. Täydellisen avun tähän hätään on tarjonnut jumppapallo! Blogin kirjoittelu ja Netflixin hyödyntäminen toteutetaan pallon päällä maaten. Netflixin parissa nojaan kyynerpäät palloon jolloin saa leuan nojattua käsiin, jolloin niska ei väsy.

Pallon kanssa saan ihan tolkuttoman hyvän venytyksen alaselkään ja vaikka kipu alkuun on ihan järjetöntä niin siitä se lähtee helpottamaan ja tunnin makoiltuaan sitä on kasvanut pituutta varmaan 5cm. Kyllä tässä aletaan olemaan ihan siinä kynnyksellä, että mä tosiaan vihdoin teen tälle asialle jotain! Ihan kohta! ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti