lauantai 17. lokakuuta 2015

Unta ja omaa aikaa

On ehkä vähän hullua puhua omasta ajasta, kun ei kai yhden ihmisen taloudessa muuta olekaan?! Mutta silti tänään on ollut ihan oikeesti jollain tavalla erilaista "omaa aikaa" monta tuntia. Jätin puhelimen kotiin ja pakkasin reppuun koirille nameja, leluja ja itselleni kameran. Istuin monta tuntia puunrunkoa vasten auringossa ja räpsin koirista kuvia.

Mieli lepäsi. Ei ollut harmainta aavistusta kellonajasta, ei ollut kiire yhtään mihinkään ja oli sen verran lämpimästi vaatetta mukana, että lopulta kotona sain todeta istuskelleeni ulkona liki kolmatta tuntia. Teki hyvää, henkisesti. Ei nähty muita ihmisiä, ei koiria, ei oikeastaan yhtään mitään. Koirat jakso hetken aikaa riehua ja riekkumiseen väsyttyä viljelin niille isolle alueelle nameja etsittäväksi - ehdottomasti helpointa aktivointia ikinä!


Ihan kokeilumielessä ostin muutama päivä sitten melatoniininappeja. Mulla on venyny jo monta kuukautta illat ja nukahtaminen todella pitkäksi, enimmäksi osaksi ihan omasta syystä. Mutta silti. Pitkien yöunien ystävälle se on pidemmän päälle ollu nyt todella raskasta ja ajattelin testata siihen kemiallista apua.

Ei ole minkään sortin merkitystä onko kyse vain lumevaikutuksesta vai oikesta tehosta, mutta ensinnäkin mä tipahdan noista napeista aivan täysin ja nukun ihan tolkuttoman hyvin aamuun asti! Aikanaan sain ihan syyperäiseen unettomuuteen lääkäristä Mirtazapineja (kai..?), jotka kuuluvat masennuslääkkeiden ryhmään, mutta käytetään myös tähän vaivaan unettavan sivuvaikutuksensa takia. HUGE MISTAKE! Ensinnäkin lopulta jäin mainittavaan koukkuun kyseisiin nappeihin ja niiden jäljiltä yritykset nukkua ilman niitä olivat aika eksoottisia monta viikkoa. Toisekseen, olin niistä aivan tuhannen puurossa yötä päivää. Semmosessa ihme sumussa eikä aivot toimineet alkuunkaan. Sen jälkeen sain merkittävän lääkekammon.

Vaikka eihän näitä voikaan suoraan verrata keskenään niin nyt kaikki kunnia melatoniinille, mä oon ollu ihan jäätävässä vireessä koko viikon! Joka ilta unessa ennen kymmentä ja ihan minimissään 8h unta joka yö, viime yönä liki täydet 12h. Olo on ihan uskomattoman hyvä ja vireystaso pilvissä, pitkistä työpäivistä huolimatta. Muistin taas minkä takia kannattaa ihan väen väkisin pistää luuri äänettömälle ja unohtaa se telkkarin tai Netflixin tarpeeton tuijottelu. Ei ole hyvien yöunien voittanutta, tässä ollaan niin elossa taas. <3


Vyökoe lähestyy, nyt raivolla hakkaamaan säkkiä ja treenaamaan tekniikkaa kuntoon! Kyllä se Nykäsen Masa vaan oli harvinaisen oikeassa, elämä todella on laiffii.

1 kommentti:

  1. Mirtazapin oli tosiaankin melkonen haaste saada lopetetuksi. Mulla oli uniongelmia pari vuotta sitten, mutta unilääkkeestä pääsin kunnolla eroon vasta vajaa puoli vuotta sitten, mutta käyttäny en oo niitä tänä vuonna muistaakseni ollenkaan. Oli liian helppoa napata unilääke naamariin heti, kun tuntui ettei uni tuu. Ja mulla oli ihan sama juttu sen ''sumun'' kanssa, ei meinannut tulla mitään autolla ajamisesta heräämisen jälkeen ja koko päivä meni ihan vetämättömän oloisena.
    Pienensin sitä lääkeannosta, minkä otin. En oo tosin vieläkään ihan varma oisinko ollut jo täydellisesti päässyt irti niistä, koska niistä loppui päiväys (sopivasti). Mut tuntuihan se välillä naurettavalta sahata sellasta pienen pientä nappulaa välillä jopa 16 osaan (riittipähän yhdestä pilleristä useammaksi yöksi..)
    Mutta hyvin tuota on onneksi pärjänny, vaikka mirtazapiinit sekä melatoniinit on mun kaapista nyt hävinneet. Melatoniinistakin loppui päiväys, mutta en näkisi sen uudelleen hankkimista pahana juttuna, jos tarve tulisi.
    Onneksi elämä on nyt vaan niin paljon stressivapaampaa, kuin silloin aikoinaan kun unilääkkeille jouduin. Unettomuudesta eroon pääsy on omalla tavallaan henkistä kasvua, kun siinä oppii tajuamaan mitkä seikat siihen unettomuuteen ajoi. Mulla se oli liika kiltteys ja suostuvaisuus. Piti sisuuntua ja oppia sanomaan ''jonkun muun vuoro välillä'' ja se niin yksinkertainen sana kuin ''ei''.

    VastaaPoista