tiistai 17. marraskuuta 2015

Jos sitä rimaa sittenkin vähän hivuttaisi alaspäin?

Itsehän olen aina ollut sitä mieltä, että se on kaikki tai ei tasan yhtään mitään. Ja se on kostautunut mulle kerta toisensa jälkeen millon missäkin asiayhteydessä. Viime viikkoina kun on sen edellisessä postauksessa mainitun henkisen rasitteen takia ollut pakko vähän hellittää, niin olen samalla laskenut rimaa. Tai sitä olen oikeastaan opetellut koko syksyn.

Mullehan on hyvin tyypillistä uhota, että nyt alkaa sporttielämä. Päätän vetää lajitreenien lisäksi viikossa vähintään kuustoista juoksulenkkiä, käyn kaheksan kertaa salilla, juoksen rappusia kolme kertaa päivässä, fillaroin sataviiskyt kilometriä joka toinen päivä, uin kolmena päivänä viikossa ja joku ihan kevyt HIIT-treeni kaks kertaa päivässä. Ymmärtänette pointin. ;)

Olkoonkin että esimerkki saattaa olla jossain määrin ehkä himppasen liioteltu, niin joka tapauksessa lähden aina uuteen reippaampaan elämään hirveellä ryminällä. Ja ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla isken hanskat tiskiin ja totean että vituiks meni, ei tästä tule yhtään mitään. Ja jälleen huomaan käyväni pelkästään lajitreeneissä ja ehkä jonkun väkisin väännetyn lenkin joskus.

Se riman asettaminen hieman matalammalle on ollut oikeastaan aika mukavaa. Ilman sitä morkkista ja itsensä ruoskimista se tekeminen on muuttunut muodosta pakko lenkkeillä miellyttävämpään muotoon saan lenkkeillä. Käyn juoksemassa kun siltä tuntuu. Kuntosalille en ole jaksanut kertaakaan, ei vois vähempää kiinnostaa. Sen sijaan olen kotona jumpannut käsipainosarjan kanssa kaikenlaista kevyttä jumppaa.

Myös kotijumpan suhteen laskin rimaa. Että on ihan ookoo tehdä vaan jotain pientä eikä tähdätä siihen vähintään tunnin tolkuttomaan hikoilenjakärsinitsenihengiltä -tyyppiseen treeniin. Vähempikin riittää. On parempi tehdä edes jotain kuin olla tekemättä mitään. Niinpä olen saattanut jumpata vaan yhden ihan pienenkin lihasryhmän jossain välissä kun on ollut ylimääräistä aikaa ja välillä innostunut riehumaan liki koko kropan hapoille. Kun on se ihana vapaus valita ja tehdä kuten hyvältä tuntuu, kun ei ole pakko! Sitten sitä voikin yhtäkkiä huomata, että sitä oikeastaan haluaakin tehdä vaikka ja mitä, ihan just siten kuin itse haluaa.

Sen sataviiskyt treeniä viikossa -tavoitteen sijasta mulla on ollut tavoitteena, että ei kahta perättäistä treenitöntä päivää. Se voi olla lajitreeniä, lihaskuntoharjoittelua, lenkkeilyä, mitä tahansa. Mutta ei kahta päivää putkeen tekemättä mitään. Siitä on ollut helppo pitää kiinni, ei ole tullut laiskaa oloa ja pysynyt fiilis hyvänä. Riman laskeminen toimi kuten toivottua. Paine suorittaa hellitti ja tekeminen on muuttunut pakosta taas siihen ihanaan tekemisen intoon ja haluun tehdä.

Koska siinähän elämässä on kyse, tehdä niitä asioita jotka hyvältä tuntuu ja nauttia mahdollisuuksien mukaan minkä vain suinkin kerkeää. :)


2 kommenttia:

  1. Löysin sun blogin juuri ja tämä tuntuu tosi kiinnostavalta! Olen vasta murto-osan lukenut sieltä täältä,mutta ymmärsin,että olet ketokarpannut alussa?Minulla on tuo kolmekymppiä ylimääräistä myös ja aloin ketokarppaamaan.Olen vastustellut aina näitä vhh-juttuja ja saatika ketokarppausta ruuan kanssa(se rasvan määrä...)ajattelin kuitenkin,että jos nyt viikon kokeilisi,se on niin lyhyt aika elämästä että "sama sitten mitä tekee"ja lopetetaan jos ei onnistu.No olo oli heti parin päivän jälkeen paljon parempi.Vajaa viikko menty tälleen50 g hiilareita vuorokausi) ja aion kyllä jatkaa.Miten nopeasti sinulla tippui paino?Yksi huono juttu tässä on että maha tupaa olemaan aika sekasin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ketokarpannut itseasiassa missään vaiheessa. Käytän niin paljon marjoja ja kasviksia, ettei mun käytännössä ole mahdollista päästä ketoosiin, mutta enpä ole nähnyt siihen tarvettakaan. Mullahan suurimman eron tekee viljat ja niiden poisjättäminen ja nyt yli kahteen vuoteen en ole ostanut pakettiakaan leipää kotiin. Kylässä tai muissa erikoistilaisuuksissa kyllä syön toisinaan viljatuotteita, mutta saan kipujen muodossa maksaa siitä usein aika kovan hinnan. :) Viljattomuuden positiivisen muutoksen huomasin itsekin kehossa välittömästi ja nykyään sen huomaa myös siihen ikävään suuntaan käytännössä heti.

      Alle puolessa vuodessa lähti yli 16kg tekemättä mitään liikunnallisia lisäyksiä. En ole käyttänyt mitään "rasvapommeja" tai sen kummemmin keskittynyt lisäämään rasvoja ihan holtittomasti, mutta maitoa lakkasin käyttämästä ruokajuomana ja jos tarvitsee ruoanlaittoon niin täysmaitoa, maitorahkan sijaan kermarahkaa ja ruokakermat vaihtuivat kuohukermaan. Salaatteihin lisään reilusti siemeniä ja/tai pähkinöitä, juustoja, avokadoa, jne.

      Koulukuntia on joka lajissa ehkä noin miljoona erilaista, mutta täysin sokeasti ei niistä kannata kuunnella yhtäkään. Poimia niitä itselle sopivia ohjeita sieltä täältä ja kuulostella mitä se keho sanoo mistäkin. :)

      Poista