tiistai 29. joulukuuta 2015

Ehkä kaikkien aikojen paras vuosi 2016!

Niin se vaan meni taas yksi joulu ohi, saa luvalla alkaa uuden vuoden nimellä kulkevan välietapin kautta alkaa odottelemaan juhannusta! No ei nyt sentään, mutta monet niin tuntuu ajattelevan. Onneksi siihen vuodenvaihteen ja keskikesän juhlan väliin ehtii mahtumaan niin hitokseen vaikka ja mitä!

Joulua voidaan summata sen verran, että en pahemmin katellut syömisten perään. Kuten oletinkin niin söin suklaata, laatikoita ja kääretorttua. Paisuin kuin pullataikina ja tiesin kyllä mitä olin syönyt. Enkä tuskaillut sitä käytännössä lainkaan. Kävin jouluyön messussa ja keskellä yötä kynttilämereksi muuttuneella hautausmaalla. Joulu oli maailman parasta seuraa, kynttilöitä, ruokaa ja rennosti ottamista. Lahjaksi sain muun muassa niitä niin kovin tarpeellisia villasukkia!




En siis käytännössä viikkoon tehnyt yhtään mitään kunnollista. Söin ja olin vaan. Oli muuten oikeastaan aika kivaa vaihtelua semmonen! Tappelutreenien joulutaukokin on onneksi vain kaksi viikkoa ja jo alle viikon päästä pääsee taas riehumaan. Kotona olen tehnyt kevyttä jumppailua ettei nyt ihan kokonaan mene talvihorteeseen tämä ruho, mutta ei mitään järin kovia suorituksia. Sellasta pientä hereillä pitämistä vaan. Se ikävä tappelemaan kasvaa koko ajan, ette usko millä riemulla sitä lähtee takasin riehumaan.


VUOSI 2016?

Niin. On aika tehdä suuria lupauksia ja merkittävää uhoa kaikkien elämäntapojen remontoinnista. Vuosi 2015 on edeltäjänsä tavoin jo antanut hyvin suuntaa oman onnellisuuteni rakenteluun ja vuonna 2016 aion jatkaa tätä hyvin alkanutta operaatiota. Jatkan hyväksi havaittua itsekkyyden opettelua. Voin antaa muille ihmisille enemmän, kun ensin keskityn itseeni ja omaan hyvinvointiini. Siksi aion myös ensi vuonna ottaa röyhkeästi aikaa itselleni, tehdä asioita joista itse pidän ja tehdä niitä tarpeellisia muutoksia, jotta saan tehtyä elämästäni positiivisempaa ja onnellisempaa.

Vuosi 2015 toi tullessaan merkittävän paljon. Olen vaihtanut työpaikkaa, karsinut elämästäni ihmisiä, saanut elämääni aivan huikeita ihmisiä ja tottakai yhtenä erittäin merkittävänä - sain vihdoinkin itseni kamppailulajien ihmeelliseen maailmaan. Elämä on antanut ja ottanut. Tänä vuonna saatoin rehellisesti sanoa olevani onnellinen, vaikka niitä kompurointeja on ollut ja välillä on saatu paskaa niskaan ihan saavista kaataen. Mutta niinä huonoinakin hetkinä olen saanut todeta, että elämässäni on tänä päivänä merkittävästi enemmän hyvää kuin pahaa. On paljon enemmän syitä olla onnellinen kuin onneton. Ja se on muuten sitten hienoa se!

Vuonna 2016 en lupaa käyväni salilla neljänä päivänä viikossa enkä lenkillä vähintään joka päivä. En myöskään lupaa näyttäväni fitnessmuijalta ennen pääsiäistä enkä luultavasti tule olemaan huipussa bikinikunnossa kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Mutta jumalauta jos mä jotain voin luvata, niin ainakin tulen tammikuun ensimmäisistä päivistä alkaen lyömään ja potkimaan enemmän ja kovempaa kuin ikinä. Vuosi 2015 meni lämmitellessä, nyt aletaan ihan sitten tosissaan treenaamaan tätä hommaa! Lupaan valuttaa verta, hikeä ja kyyneleitä ämpäreittäin. Lupaan puuskuttaa ja kirota oman jaksamiseni äärirajoilla. Lupaan harjoitella kuten tähänkin asti ja enemmänkin - täysillä.

Se on ainoa asia jonka voin rehellisesti luvata toteuttavani. Jo viikko ilman treenejä jyskyttää takaraivossa eikä sanat riitä kuvaamaan sitä kaipuuta takasin sen huitomisen pariin. Ja hei toverit, edelleen haluaisin muistuttaa, että Keravalla alkaa potkunyrkkeilyn peruskurssi 25.01.2015! Tämä on ainoa vuosi 2016 jonka saamme elää, joten tehdään siitä ehdottomasti paras mahdollinen. ;)

Team Läskiblogi toivottaa kaikille turvallista siirtymistä vuoteen 2016! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti