sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Hirviö nimeltä joulu - kuinka siitä nyt oikein selvitäänkään?!

Sosiaalinen media, lehdet, blogit ja kaikki muut mahdolliset sekä oikeastaan mahdottomatkin tahot pursuavat nyt vinkkejä ja ideoita ihan nyt ensisijaisesti joulusta selviämiseen. Kuinka välttää ylensyönti ja liikakilot ja ähky ja lihoaminen. Toistaiseksi mun lempparivinkki on ollut juoda todella paljon vettä, niin ei mahdu sitten sitä ruokaa mahaan niin paljon. Jes.

Mulla ei ole tarjota juuri sitä oikeata selvitytymisopasta jouluun. Siinä on kyllä edelleen ideaa, että ei se mitän syöt joulun ja uuden vuoden välissä vaan se mitä ja miten syöt uuden vuoden ja joulun välissä. Joulun herkuttelut on mun ajatusmaailmassa rajattu aina kolmeen päivään. Joulu on mulle 24.-26.12. Ja hei, edes minä en ole vielä koskaan onnistunut lihoamaan kolmessa päivässä pysyvästi kymmentä kiloa. Kyllä se on vaatinut pidemmän ajan uurastuksen.

Miten minä itse vältän joulukilot? No en tasan yhtään mitenkään. Kolmena päivänä syön ihan hyvillä mielin ihan mitä huvittaa. Lihon just sen verran kun satun lihoamaan, kärsin vatsakivuista ja ähkyolosta. Paluu arkeen tuntuu sen jälkeen taivaalliselta! Mutta suurin riski tämmösissä turnajaisissa on vaan aina se, että jää putki päälle. Siksi tässä kohti tarvitaan sitä oman itsensä rehellistä tuntemista. Jos koet, että useamman päivän mässäily jää päälle, niin sitten älä hyvänen aika tee sitä. Perinteisestäkin jouluruokapöydästä on helppo valikoida todella VHH-tyyppisiä lautasellisia eikä sitä suklaata ja joulutorttuja ole pakko repiä naamariin kaksin käsin. Jos ei halua.


On eri asia pelätä muutamaa joulukiloa kuin ihan rehellisen syömishäiriön laukeamista ja elämän oikeaa hankaloittamista. Muutama joulukilo on yks paskan hailee, ne lähtee kyllä ihan yhtä nopeesti kuin tulikin, mutta jos kokee olevansa todellisessa riskiryhmässä, että paluu arkeen ja normaaliruokavalioon saattaa olla ylitsepääsemättömän vaikea, niin sitten ne ratkaisut on tehtävä sen mukaan. Kuulutan siis jälleen suureen ääneen sitä itsensä tuntemista - ja erityisesti sitä että on itselleen rehellinen. Joulu on kuitenkin aika ankea syy vetää kaikkea kovaa työtä reisille, kun ei ole pakko.

Odotan ihan suunnattomalla riemulla mummon tekemää riisipuuroa, joulutorttuja ja perunalaatikkoa. Aion syödä niitä oikein hyvällä omalla tunnolla ja kärsiä seuraukset. Kaksi ja puoli vuotta tällä arkiruokavalioni tiellä on tuonut sellaisen luoton itseeni, että kyllä mä tän handlaan. Tiedän, että hetken aikaa joulun jälkeen sokeri huutelee nimeäni erittäin houkuttelevasti, mutta tiedän myös miten se loppuu ihan muutamassa päivässä ja arkeen pääsee kiinni. Olen jo oppinut miten tää homma toimii ja luotan siihen. Sekä itseeni.

Joten ei, en tiedä miten selviät ensi viikosta ilman niitä kuuluisia joulukiloja. Mä ainakin ajattelin ihan ilosesti ottaa niitä pari! Se on valinta. En kylläkään kokisi menettäväni yhtään mitään vaikka vetäisin enemmänkin VHH-henkisen joulun. Eikä sitä toisekseen koskaan tiedä, lopulta saatan päätyäkin siihen ratkaisuun. Menee ihan fiilispohjaisesti!

Eikö tästä ollutkin nyt paljon apua selvitä joulusta lihoamatta? ;) Tiedän, ei ollut tarkoituskaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti