tiistai 15. joulukuuta 2015

Mitä potkunyrkkeily on ja kenelle se sopii? Keravalla starttaa peruskurssi tammikuussa!

Vuotta 2015 on jäljellä enää vain ihan himpan reilu pari viikkoa. On siis ihan kohta aika lupauksille uudesta minästä, uudesta elämästä ja ihan mielettömän paljon paremmasta vuodesta. Kuntosalit pursuavat uusia intoa puhkuvia tulokkaita, joista kylläkin mystisesti noin 98% unohtuu takaisin sohvalle viimeistään helmikuun alkupuolella. Viimeistään maaliskuun alussa. Minä kuulun ehdottomasti siihen joukkoon!

Tammikuussa tulee myös vuosipäivä siitä, kun aloitin potkunyrkkeilyn peruskurssin. Väkivaltaurheilu onkin toistaiseksi niitä harvoja liikunnan muotoja, jota kohtaan se innostus ei ole hiipunut. Treenistä toiseen sitä jaksaa paahtaa, treeneihin menee vaikka ensin tuntuu ettei millään jaksa ja lopulta sieltä tulee aina pois intoa täynnä. Eikä tappelemisen jatkamista varten tarvita pienintäkään uudenvuodenlupausta - se on itsestäänselvää!

Keravan Power Centerillä alkaa potkunyrkkeilyn peruskurssi 25.01.2016 ja nyt mä aion pitää ilmaisen mainospuheen siihen liittyen! Tämä ei ole siis sen paremmin Power Centerin kuin Delcio Pereira Combat Sportsin sponsoroima mainos vaan mun ylistyspuhe lajille, johon olen itse hurahtanut täysillä!

MITÄ POTKUNYRKKEILY ON JA KENELLE SE SOPII?

Potkunyrkkeily sopii lähes kenelle tahansa tehokkaasta liikunnasta ja älyttömän siististä tekemisen meiningistä kiinnostuneelle. Se on äärimmäisen tehokas kuntoilumuoto monipuolisuutensa vuoksi ja siinä voi kehittyä loputtomasti - et voi ikinä osata kaikkea etkä voi koskaan olla valmis.

Kuva: Delcio Pereira
Aloittaaksesi potkunyrkkeilyn sinun tarvitsee osata ja omistaa - ei mitään. Ensimmäisiin treeneihin otat mukaan ihan tavalliset jumppavaatteet ja uskallusta riittävästi astuaksesi salin ovesta sisään ja tatamille. Siinä se! Ei tarvitse olla minkään sortin kamppailulajitaustaa, edes minkäänlainen urheilutausta ei ole lainkaan välttämätöntä. On siis aivan turhaa jättää lähtemättä kokeilemaan tätä lajia peläten vähäistä osaamistaan tai huonoa kuntoa - niissä treeneissä kasvaa sekä taito että kunto ihan tolkuttomalla kohinalla! Alkuun tarvittavat varusteet saat lainaksi salilta - kunnes huomaat välineurheilevasi varustekokoelman kanssa, joka ei tahdo mahtua edes lätkäkassiin..

Potkunyrkkeilyn aloittaminen ei myöskään edellytä hillitöntä hinkua tirvasta kaverilta hampaita kurkkuun ja kylkiluita murskaksi, ei tarvitse tähdätä ottelemaan eikä treeneissä ole koskaan pakko sparrata ("kevyttä ottelua") kovaa. Lajin parissa on meidänkin ryhmässä ihan valtavasti kaikentasoisia hikoilijoita, aina ihan vaan kuntourheilijoista ottelijoihin. Siellä me huidotaan ja opiskellaan kaikki sulassa sovussa! Itsehän kuulun siihen ottelemaan sitten aikanaan tähtäävään porukkaan, mutta treenaan aina yhtä ilolla niin mua turpaan totaalisesti vetävien konkareiden kuin kuntoilumielessä kevyemmin ottavien sekä alottelijoidenkin kanssa. Kyseisen lajin treenaaminen kun on hauskaa aina!

Tässähän ei ole missään nimessä kyse kaverin raivopäisestä pieksemisestä ja vahingoittamisesta - paitsi välillä, mutta siitä sovitaan aina yhteisesti erikseen. Kukaan ei siis hyökkää kimppuun täydellä taidolla ja voimalla, jos et itse sitä ehdottomasti vaadi - jos silloinkaan. Kyse on teknisesti, fyysisesti ja psyykkisesti äärimmäisen vaativasta ja haastavasta lajista. Omaa (ja treenikavereiden!) kehitystä on huimaa seurata ja niitä onnistumisen tunteita tulee reilusti. On se sitten oppia vihdoinkin pitämään se suojaus ylhäällä edes välillä tai siitä, että jaksaa punnertaa puhtaasti suorin vartaloin! Tai että sparratessa sitä ei olekaan enää pelkästään ihan tuhannen paniikissa vaan kykenee jo muodostamaan päässään lyhyitä toimintasuunnitelmia ja joskus saa ne jopa toimimaan.

Kuva: Delcio Pereira
Kyse on myös kavereista. Mulla on ilo ja kunnia saada treenata äärimmäisen lämminhenkisessä porukassa. Toisten onnistumisista iloitaan aidosti, kaveria tsempataan ja neuvotaan hyvässä hengessä, kaverille karjutaan kurkku suorana lihaskuntoharjotteiden viimeiset toistot läpi, sparrin jälkeen paiskataan kättä ja usein halataan, sekä itse olen saanut myös ihan treenien ulkopuolelle yltäviä ystävyyssuhteita lajin parista. Näissä treeneissä saa karistaa kaikki työhön ja yksityiselämään liittyvät surut, murheet ja stressin! Sekä tottakai karisee myös aika paljon hikeä ja läskiä.. ;)

Mulla ei ole kohta vuoden aikana vielä kertaakaan muuttunut päivä ainakaan huonommaksi sen takia, että olen raahannut itseni ja treenikassin tatamille. Yksissä treeneissä taisi kulua melkein peräti 20min ennen kuin totaalisen paska päivän jälkeen nauru raikui taas. Se on ehdottomasti ennätys, sen kauempaa ei ole pysynyt kuuluva ilo poissa treenien alettua.

Tämähän vois olla just sun juttu, et voi tietää jos et kokeile! Toivon koko sydämestäni, että tatamilla tavataan! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti