perjantai 29. tammikuuta 2016

Oi, ystäväni rentouttava ja rauhallinen viikonloppu!

Tällä viikolla on joutunu aika ahkerasti viilailemaan ruokavaliota. Jo toista viikkoa oli jatkuvasti tunne väsymyksestä ja ihan vaan sellanen yleinen tunne aivan liian alhasista energiatasoista. Maalaisjärkimatematiikalla tulin siihen vinkeään lopputulokseen, että astetta kovempi treenitahti ja ennallaan pysynyt ruokavalio olivat vähän uuvuttava yhdistelmä.

Enemmän ruokaa ja enemmän unta ovat tehneet ihmeitä! Yleensä viikon loppua kohden sitä on enemmän uupunut työviikosta ja muusta askareesta, mutta mä oon vaan nostanu virtoja pitkin viikkoa. 8-10h unta joka yö ja reilusti enemmän rasvoja lautasella yhdistettynä kunnon treeneihin on saaneet homman raiteilleen ja nyt on taas kertakaikkisen loistava fiilis! Käytän edelleen iltasin melatoniinia apuna nukkumisen rytmittämiseen, koska iltaisin olisin kyllä erittäin luovalla tuulella ja keksisin vaikka mitä hommaa, mutta melatoniini kiskasee töpselin seinästä niin vakuuttavasti, että sitä saa äkkilähdön höyhensaarille.

Olen myös viettänyt jo monta viikkoa melko maidotonta elämää. Kuukauden aikana on syöty korkeintaan ihan muutama purkki rahkaa ja maitoa sellaisenaan lähinnä lorauksen verran teehen joskus. Lidlistä saatavia valmiita sellaisia isoja juustosiivuja on mennyt säännöllisemmin, koska näppäränä tyttönä keksin käyttää niitä uutena leivänkorvikkeena. Toiselle puolelle sitä muistilehtiön kokoista juustosiivua ladotaan perinteisiä voileipätäytteitä, taitetaan se toinen puoli päälle "taskuksi" ja tadaa, se on siinä! Mutta entiseen rahkan ja raejuuston mättämiseen nähden menee todella vähän maitotuotteita.

Viikonloppuna tullaan kyllä turvautumaan kermarahkaan ja pähkinöihin. Miksi? No koska mulla on vapaa viikonloppu. Siis ihan kokonainen viikonloppu ilman MITÄÄN ohjelmaa?! Onneksi kävi hillitön tuuri ja muistin, että tänä viikonloppuna järjestetään Espoossa potkunyrkkeilyn talvileiri, TÄNKKAAD! Niinpä lauantai ja sunnuntai tullaan viettämään iloisesti treenihommissa. Treenien välissä on reilun parin tunnin tauko ja olen todennut kermarahkan pähkinöiden kera toimivan hyvin. Saa pienessä muodossa paljon energiaa niin jaksaa, mutta ei tule väsymys ja ähky.

Lähdetäänpä siis taas ihmettelemään uusia näkökulmia, oppeja ja ideoita. Tämän illan osalta kello alkaa olla jo niin paljon, että taidan keittää perinteisen kupillisen teetä ja asetun koirien kanssa sohvalle katsomaan Rockya. :)


tiistai 26. tammikuuta 2016

Neljännesvuosisata mittarissa!

Täytin eilen hurjat 25 vuotta, olen nyt siis virallisesti lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta kuin kahtakymmentä, joten voin alkaa valmistautumaan ikäkriisiin. Onneksi henkinen ikä on sitä luokkaa, että sen ikäkriisin paikka on joskus kolmensadan vuoden päästä..

Mitenkäs se vanheneminen nyt sitten sujui? Ei kakkukahveja, ei serpentiiniä eikä ilmapalloja. Mitkäs helvetin synttärit ne semmoset oikeen on?! Ne oli semmoset synttärit, että saat aamulla puoli seitsemän aikaan mamilta onnittelulaulun puhelimessa. Sitten sitä puheluiden, viestien ja Facebook-onnitteluiden tulvaa sukulaisilta, ystäviltä, kavereilta ja tuttavilta.


Varmaan viimeistään viime vuoden lopulla oma virallinen joulurauhanjulistukseni paljasti lopuillekin, että elämääni on vaikuttanut toisen ihmisen alkoholinkäyttö. En ole sitten viime syksyn ollut enää väleissä tämän minulle edelleen niin kovin rakkaan läheiseni kanssa ja tiettyinä ajankohtina se raastaa ihan erityisesti. Joulu oli surullista viettää ilman häntä ja nyt ison osaa syntymäpäivästäni jännitin, saisinko siltä suunnalta edes tylyn tekstiviestin. Ei kuulunut yhtään mitään. Vaatisi niin syvälle historiaani sukeltamista, jotta voisin selittää edes suunnilleen miltä ja miksi tämä tuntuu, että siihen ei nyt ole aikaa. Onneksi niitä onnentoivotuksia eri muodoissa tulvi monesta muusta suunnasta pakahduttavaan onnellisuuteen asti!


Ihan tavallisen työpäivän jälkeen oli tottakai tyypilliseen maanantaitapaan treeni-ilta. Sain heti kärkeen synttärilahjan siinä muodossa, että koutsi ei päässyt saapumaan kuntopotkunyrkkeilyyn ja siitä huolimatta paikalle saapuneet treenaajat antoivat ohjat mun hanskoihin joten sain vetää pienet treenit tälle jengille! Sain aikaiseksi puuskuttavan ja hikoilevan porukan, joka myöhemmin sitten koutsille sanoi mun olevan hullu - tosin onneksi sanoivat sen hymyillen. ;)

Kuntoversiosta ihan varsinaiseen potkunyrkkeilyyn saatuani ensin muutaman onnitteluhalaukset treenikavereilta. Oli oikeestaan varsin mukavat treenit ja viisi tai kuusi erää meni sparraten. Treenin jälkeen on aina tapana asettua riviin, kumartaa koutsille ja sitten kätellä hänestä alkaen koko treeniporukka läpi. Kättelyrivin valmistuttua valmentaja pyysi kaikkien huomion ja ilmoitti tärkeästä asiasta, tajusin pohjustuksen liittyvän jotenkin muhun, muiden käskettiin liittyä mukaan ja tämä Brasilian ihmemies kajautti sujuvasti suomeksi "Paaaaljon onneeeaaa vaaaan..." johon koko ihana treeniporukka lähti kuoromaisesti mukaan!


Enhän mä nyt siinä kohti jaksanut edes yrittää olla nauramatta ääneen, oli se niin tolkuttoman hauska tilanne. Onnittelulaulun ja taputuksien jälkeen keräsin ihanan määrän lämpimiä rutistuksia ja synttärionnitteluja. Olo oli oikeastaan enemmän kuin tuoreella maailmanmestarilla kuin ihan vaan vanhenemispäiväänsä viettävällä - eihän sen eteen edes tarvitse tehdä mitään!

Samassa yhteydessä sain rakkaalta isosiskoltani lahjakassin, jossa oli teetä, lihasten huoltoon tarkoitettu kidutusväline käyttöohjeineen, juuri syntymäpäivänäni valmistettua suklaata ja korttiin oli sovellettu mun pikkuisen Kauko-pojan nyrkkeilykuvaa. Kultaseni myös mahdollisti viime viikonloppuna pakenemiseni toiseen kaupunkiin viettämään kohtalaisen hauskaa viikonloppua pitämällä huolta koiristani. Kiitollisuusmittari paukkuu niin punaisella, ettei mitään järkeä! <3


Onnittelijoiden ja merkkipäivänä muistaneiden joukosta puuttui siis yksi, jonka osallistumista toivoin ja kaipasin koko sydämestäni. Se arvottomuuden ja hylätyksi tulemisen tunne on sanoinkuvaamaton, mutta miten ikimaailmassa olisi mahdollista olla allapäin, kun ympärilläni on tämmönen joukko ihmisiä? Aamusta asti silkkaa muistutusta siitä ketä kaikkia tässä on vielä matkassa mukana ja sitten livenäkin sykähdyttävän hauska tempaus treeniporukan toimesta! Olen hyvin hyvin hyvin onnekas.

Eilinen oli myös taas yksi hyvä esimerkki siitä, ettei tossa tappelemisessa ole kyse vain urheilusta. Ei pelkästä liikuntasuorituksesta. Siinä porukassa on jotain todella uniikkia ja saada olla osa sitä on aivan mieletöntä ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen! <3


P.S. Keravalla starttas eilen potkunyrkkeilyn peruskurssi, vielä ehtii mukaan! ;)

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Etukäteissynttärilahja-sykevyö mukana kuntonyrkkeilyssä ja potkutekniikassa

Ensi maanantaina täytän hurjat 25 vuotta ja koska mitään kivaa on turhaa odotella yhtään enempää kuin on pakko, niin toteutin ystäväni yllytyksen välittömästi ja kävin ostamassa samanlaisen sykevyön, jonka hän oli hankkinut itselleen. Tuli muuten älyttömän pitkä lause!

Edullinen bluetoothilla puhelimeen dataa lähettävä vyö oli siis hankittava heti. Miksi? No ihan huvin ja urheilun vuoksi! On meinaan kohtalaisen jännä päästä näkemään, että millasella sykkeellä sitä kirjaimellisesti noita treenejä vedetään. Kyllä mä tiedän, että ainakin yritän vetää aina silleen aika kovaa, mutta mitä se tarkottaa sitten noin niinku numeroina. Tiistaina laitettiin mittari heti testiin TFC:llä kuntonyrkkeilyn merkeissä ja tämmöstä dataa saatiin pihalle:


Kai tota nyt just ja just voidaan kuntoiluksi sanoa. Ja nyt mä tajusin, etten ymmärrä näistä saamistani tiedoista mitään. Onkohan mulla huono kunto, kun pumppu takoo noin hervottomia lukemia? Saanko sydärin? Oli tosi kivat treenit, ei tuntunu mitenkään erityisen pahalta tai raskaalta, mutta sydän hakkaa ihan slaagin rajamailla? Löysin jonkun artikkelin, joka opetti laskemaan suuntaa antavan maksimisykkeen (205-0,5 x oma ikä) ja sen mukaan mun maksimit oli siellä 192,5 paikkeilla. Ja parhaiten kuntoa kohottava sykealue olisi 60-80% maksimisykkeestä, eli tässä tapauksessa lyhyellä matikalla laskimen kanssa 80% olisi 154.

Kivoja numeroita, en tajua niistä mitään. Mutta ihan jännää seurata silti! Pääasia, että hiki virtaa ja pikkasen tuntuu siltä, että kuolema tulee. Silleen kivalla tavalla! Sen verran jäi virtaa, etten ihan kauheesti pistänyt hanttiin, kun yllytettiin jäämään kuntonyrkkeilyn perään potkutekniikkatunnille. Kokonainen treeni omistettuna pelkästään potkimiselle. Silleen kauniisti, hyvää tekniikkaa, hallitusti. Eli mulle todella raivostuttava, mutta sitäkin tarpeellisempi tunti.

Mähän en koskaan jaksanut opetella soittamaan kitaraa, vaikka olisin halunnut ja aikanaan mulle ostettiinkin kitara ja yritettiin opettaa. Ei pystyny. Menee hermo sellaseen näpertämiseen ja pikkutarkkaan askarteluun. Sen piirteen takia on moni muukin juttu karsiutunu matkalla harrastusvalikoimasta, koska kaikki semmonen piipertäminen on todella mun hermojen ulkopuolella. Ja nyt mun piti kokonainen tunti keskittyä potkimaan nätisti. Raastavaa, todella raastavaa.

Etenkin kun mulle esiteltiin kokonaan ihan uusi potku - koukkupotku. Myönnän, että jälkikäteen piti ihan Googlata onko sellanen todella olemassa vai vedätettiinkö mua vaan turhautumaan, mutta kyllä semmonen hook kick todella on olemassa. Toiset osaa kuvitella paremmin kuin toiset mitä se on, kun mut laitetaan opettelemaan jotain ihan kokonaan uutta ja joka kaiken lisäksi vaatisi tasapainoa, notkeutta ja kehonhallintaa. Ei. Ei todellakaan ei. Tässä kohti sen opettavan tahon merkitys nousee todella korkeaan arvoon ja kaikesta huolimatta mua jaksoi naurattaa loppuun asti. Se on aina hyvä asia. ;D

Järjettömän tarpeellinen tunti mulle. Vaikka mä aina muuta väitänkin, niin tiedostan kyllä sen mahdollisuuden, että ehkä sillä pelkällä kivalla takakäden suoralla pelkästään ei aina pärjää. ;) Jouduin rajusti mukavuusalueiden ulkopuolelle ja se oli todella kivaa - sillä raivostuttavalla tavalla kivaa. Toisekseen, tulin siitä ihan älyttömän kipeeks lantiosta polviin asti ja tälleen vapaapäivän kunniaksi on saanut rullailla ihan tosissaan, sen verran tottumaton tää kroppa on edelleen tähän touhuun, kun perustreeneissä potkuja ei koskaan tule noin paljoa.

Tänään jatketaan ystävämme potkunyrkkeilyn merkeissä! Ja illalla käydään katsomassa onko järvi vielä luistelukunnossa, koska uskon vakaasti, että nää kintut voi saada vielä hyvin paljon kipeämmiksi! ;)

tiistai 19. tammikuuta 2016

Se paljon puhuttu kehonhuolto

Kaiken liikunnallisen toiminnan ja urheilun lienee laiminlyödyin osa-alue on kehonhuolto. Miettikää nyt, kenellä on aikaa ja mielenkiintoa esimerkiksi VENYTELLÄ säännöllisesti?! HAH! Allekirjoittanut on aina jättänyt sellaset ämmien puuhastelut ihan omaan arvoonsa - ja sen kyllä huomaa!

Kuten me kaikki tiedämme, niin mähän olen niin jumissa ja kierossa ja kankee ja vino ja tönkkö ja rikki. Jokaista lihasta kiristää ja kaikkialle sattuu ja selkä on jumissa ja lonkankoukistajat niin kireenä ettei jalat tahdo liikkua. Täysin joustamattomista takareisistä puhumattakaan. Mutta minähän en venyttele enkä kuuntele ohjeita enkä varmaan hanki sitä rullaa, jota suunnilleen jokainen on suositellut, jonka kanssa aiheesta puhunut.

Treenitön perjantai-ilta houkutteli Tori.fi:n ihmeelliseen maailmaan ja sitä kautta löysin pikkurahalla itselleni rullan. Se on kova, kompakti ja pienillä kohokuvioilla varustettu. Nyt toi alko kuulostamaan jo jonkun ihan muun kuvailulta, etenkin kun näiden ominaisuuksien lisäksi tämä vehje tuottaa ihan uskomattoman määrän ihanaa kipua ja tuskaa pienestä koostaan huolimatta. Olisi ehkä ihan hyvä muotoilla toi teksti nyt ihan kokonaan uusiksi.. Olkoot. ;)

Lauantai-illan ja sunnuntaiaamun olen maannut tämän uuden ystäväni päällä mitä ihmeellisimmissä asennoissa. (Ei, mä en saa tästä tekstistä enää mitenkään normaalia, tää nyt meni vähän näille raiteille. Sori.) Ja on nyt pakko ihan asiallisesti ja tosissaan sanoa, että kyllä sitä on niin tavan idiootti, kun ei ole tätä tehnyt aikaisemmin. Netflix viihdytti läppäristä tänä aamuna ja rullailin lähes kokonaisen jakson verran jalkoja ja selkää. Sen jälkeen kiersin selkää ja se kallonpohjasta häntäluuhun asti kuulunut rutina kuului luultavasti naapuriin asti, niin älytön pauke lähti rangasta. Se fiilis oli kertakaikkisen huikee!

Alaselkähän mulla on välillä lyönyt viime viikkojen aikana niin pahasti jumiin, etten oikeasti ole meinannut päästä autosta ulos ja jopa käveleminen on sattunut. Nyt ei satu - ei ainakaan niin pahasti, että se rajottais liikkumista. Ja kun saa runnottua vähän noita lonkankoukistajiakin auki niin saattaa jopa jalatkin alkaa vähän liikkumaan.

Ehdottomasti parhaiten sijotettu kymmenen euroa ikinä!


sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Terveys ei kestänytkään kehuja - mielikuvituskeskisormi pystyyn!

Siinähän sitten tärkeimmät. Hyvä kun just ja just pääsin hehkuttamasta blogissa hyvästä treeniputkesta ja toivoin, että nyt terveys jatkaa tätä hyvänä pysymistä niin eikös sitä saanut herätä aamulla kipeän ja turvonneen nielun kanssa.

Etäinen nielun aristelu alkoi maanantaina. Tiistaiaamuna se oli jo melko rumassa kunnossa ja keskiviikkona painelin nielunviljelyyn. Pari tiukkaa erää angiinan kanssa viime vuonna saa oikeasti haluamaan sen näytteenottopumpulipuikon pyörähtämään nielussa mahdollisimman pian. Kiukuttelevasta kurkusta huolimatta olo oli muuten erittäin hyvä, joten omaan itsepäiseen tapaani treenasin täysillä. Reilusti lämmintä juotavaa, hiilihydraatit lähes nollaan, aamuin illoin kourallinen omegakolmosia, sinkkiä, Ceetä, Deetä ja maitohappobakteerikapseleita.

Torstaina kipu ja turvotus lähtivät kurkusta laskemaan ja kun perjantaina sain angiinan osalta negatiivisen tuloksen nielunviljelystä niin likimain kaikki oireet olivat jo poissa. Näytin mielikuvituskeskisormea sairastumisyritykselle - MÄHÄN SANOIN, ETTÄ MULLA EI OLE AIKAA SEMMOSEEN! Joten siis tosiaan päätin olla sairastumatta. Piste.

Nyt on kaikki oireet poissa ja odotan ensi viikkoa, josta vihdoinkin saatanee vuoden ensimmäinen täysi treeniviikko. Tämä viikko sujui muuten hyvin, mutta töiden osalta viikonloppupäivystys esti perjantain ja lauantain ohjatut treenit, joten sitä piti paikata vain pienellä kotijumppailulla. Mutta ei se mitään, äärimmäisen lataava viikonloppu on nyt pohjana kohti uutta viikkoa ja aion rynnistää sitä kohti pää kolmantena jalkana.

JA HEI! Enää vähän reilu viikko Keravalla alkavaan potkunyrkkeilyn peruskurssiin! :)


sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Laiskottelusunnuntai 10.01.2016..

Kunnon yöunilla on ihan käsittämätön mahti. On suorastaan hämmentävää herätä aamulla ja todeta välittömästi silmät avattuaan, että on ihan älyttömän täynnä virtaa. Ei korpea milliäkään nousta sängystä ylös ja likimain suoraan kiskomaan toppavaatteita niskaan.

Koirian kanssa mentiin ottamaan sarastava aamu ja päivä vastaan. Yli puoltoista tuntia käppäiltiin talvisessa ja sunnuntaisen hiljaisessa metsässä. Koirien kanssa lenkkeily on ihanaa, kun on aikaa. Ei tarvitse tuijotella kelloa eikä valita juuri sitä tiettyä reittiä kotiin. Vanhin koirani on 8v ja sitäkin ennen olen koko ikäni elänyt koirien kanssa ja yhä edelleen vapaana riekkuva oma lauma on parasta mitä tiedän. Lumi pöllysi ja vanhimman koirani leikkihaukku raikasi metsässä, kun DreamTeam iloitsi pitkästä lenkistä ja talvesta.

Aamulenkin jälkeen kiskottiin aamupalaa koko porukka ja aloitin sen sunnuntaisen erittäin ankaran laiskottelun. Se tosin tyssäsi kuin seinään jossain vaiheessa päivää, kun netissä näin kuvan meitä lähinnä olevasta järvestä ja sinne auratusta luisteluväylästä. Näin itseni ja koirat viilettämässä tukka hulmuten jään poikki, joten minkä mä sille mahdoin, piti lähteä urheilukauppaan. Ehkä kaikkien aikojen iloisin miesmyyjä hoiti homman kotiin kymmenessä minuutissa ja olin ulkona kaupasta uusien hokkareiden kanssa. Erityismaininta tähän väliin Tammiston Stadiumille, siellä on aina saanut hyväntuulista ja loistavaa palvelua!

En ole koskaan ollut mikään naisellisuuden perikuva ja yläasteella kaunoluistimet vaihtuivat hokkareihin. En kyllä koskaan oppinut erityisen mainittavasti niillä luistelemaan, koska esimerkiksi pysähtyminen ja nopeasti kääntyminen olivat vähän semmoisia kyseenalaisia juttuja. Sen lisäksi ylipäänsä edellisestä luistelukerrasta alkaa olemaan ihan hetki jos toinenkin. Mutta jäälle oli päästävä ja piste!

Kuuden jälkeen illalla pimeän tultua uskalsin olettaa jäällä olevan tarpeeksi tilaa. Olin oikeassa, siellä ei ollut ketään. Kuka nyt olisikaan niin tyhmä, että pilkkopimeässä lähtee järvelle seikkailemaan, kun koko päivän on paistanut aurinko?! En pelännyt itseni nolaamista kaatuilun tai muun sekoilun muodossa vaan halusin koirat mukaan. Siksi piti odottaa vähemmän yleisessä suosiossa olevaa ulkoiluajankohtaa.


Luistelu on vissiin vähän kuin polkupyörällä ajaminen, ei se vaan unohdu. Tuntu oikeastaan aika kivalta pitkän tauon jälkeen potkia menemään jäällä! Kaikkiaan 1h 45min ja noin 13km me lauman kanssa raavittiin menemään. Pitkästä aikaa koiratkin tuntu olevan varsin tyytyväisiä päivän liikuntamäärään, ainakin kotona paineltiin kukin omille paikoilleen nukkumaan suorinta tietä. Kävellen kun ollaan liikenteessä niin koirat joutuu hirveesti odottelemaan mua, mutta nyt saivat vähintään reippaasti ravata ellei jopa laukata pysyäkseen mukana ja niillekin tekee tämmönen tasanen yhtäjaksonen liikkuminen hyvää.

Ei tää nyt ihan laiskotteluksi mennyt tämä sunnuntai, mutta ehkä tää kompensoi niitä työkiireiden takia väliin jääneitä treenejä viikolta?! ;)

Tiedän jo uhonneeni, mutta jos en menisikään kuntosalille..?

Tammikuun kymmenes päivä ja Läskiblogi on jo kovaa vauhtia viskaamassa "uudenvuodenlupauksia" olan yli romukoppaan. No sehän yllättävää!

Mähän kovasti uhosin, että kävisin viikottain kuntosalilla. Edes kerran viikossa. Ehkä jopa kaksi. MUTTA. Nyt se tuntuu kovaa vauhtia painuvan unholaan koko ajatus. Uskaltauduin alkuviikosta mukaan uuteen tappeluseuraan ja sen seurauksena mulla on nyt mahdollisuus tapella maanantaista perjantaihin joka päivä ja uusi seura tarjoaa lauantaisin kahvakuulailua.

Näiden lisäksi on otettava myös huomioon, että edelleenkin on kokopäivätyö ja koirat. Ja laiskottelulle pyhitetty sunnuntai. Vaikka mistä vinkkelistä katson tätä kalenteriani, niin kuntosalille on älyttömän vaikea löytää aikaa. Ja maksan koko ajan täyttä kuntosalijäsenyyttä siitä, että ehkä ehtisin kerran viikossa treenaamaan salilla. Etenkin kun tein tässä sellasen huomion, että toi kotona muunneltavilla käsipainoilla, jumppapallolla ja kehonpainolla jumppaaminen on oikeastaan ollut aika kivaa.

Taloudellisesti tässä vaiheessa näyttäis olevan kannattavampaa maksella yksittäisistä kuntosalikäynneistä, jos semmosia joskus tulee. Ja pääsis samalla tästä painostavasta tunteesta ja pakosta mennä salille, koska siitä maksaa joka kuukausi kuitenkin monta kymppiä.

Koska sehän me jo kaikki tiedetään, että tappelemisesta en jousta. Mutta sen puolen täydentäminen lenkkeilyllä ja kotijumpalla kuulostaa nyt ihan suunnitelmalta, johon ei kuntosalia tarvita. Ehkä tässä nyt on se ensisijainen kokeilu, johon lähdetään. Alkuvuoden treenitahti tulee olemaan kova ja sekös mua riemastuttaa! On pukeuduttu lämpimästi, ahmittu paljon vitamiineja ja minimaalisesti sokereita, nukuttu mahdollisimman hyvin ja tehty kaikki vaan siksi, että tämä hyvänä pysynyt terveys ja sen ansiosta saatu katkeamaton treeniputki jatkuisi samaa rataa.

Nyt meinaan sujuu!! :)

lauantai 9. tammikuuta 2016

Potkunyrkkeilyn peruskurssin alkamisajankohta muuttui!

Täällähän mä olen vaahdonnut jo moneen otteeseen, että Keravalla alkaa potkunyrkkeilyn peruskurssi 18.1., mutta päivämääräksi on muuttunut 25.1. Joten jos siellä joku vielä empii tätä juttua, niin sai viikon lisää armonaikaa kerätä itsensä ja ilmoittautua mukaan! ;)


Ja jos jollain on (ihan ymmärrettävästi) antipatioita Keravaa kohtaan ja/tai on hirveä kiire päästä treenaamaan hetijustnytvälittömästi, niin pysyäksemme edelleen Keski-Uudenmaan alueella tarjoaa siihen loistotilaisuuden Tuusula Fighter Club, jonka peruskurssi starttaa jo maanantaina 11.1.2016! Tällä viikolla kävin tässä uudessa seurassa parit treenit ja tätä seuraa voi suositella noin äkkiseltään vähintään yhtä lämpimästi kuin Keravan porukkaa. Vastaanotto oli täälläkin äärimmäisen ihana!

Näinä vuoden alkuviikkoina starttaa peruskursseja lajissa kuin lajissa ihan ympäri Suomen, joten Google auki ja itselle sijainniltaan lähintä tai muuten mieluisinta peruskurssintarjoajaa kohti!

Kuten me kaikki tiedämme, blogeja hyödynnetään mainosväylinä tänä päivänä todella ahkerasti, joten haluan terottaa, hioa ja takoa jokaisen päähän, että en hyödy tästä mainostamisesta mitään. Tässä ei ole mitään Läskiblogia hyödyttävää kaupallista tekijää. Teen tämän yhä edelleen vain ja ainoastaan rakkaudesta lajiin! :) Ja edelleen toivon koko sydämestäni, että tatamilla tavataan! ;)

P.S. Läskiblogi myös Facebookissa!



Facebookissa enemmän linkkejä, vinkkejä, juttuja, kuvia ja milloin mitäkin! :)

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Hakusana: "VHH aloitusoireet"

Tutkailin tossa tilastoja ja siellä oli mitä mielenkiintoisimmilla hakusanoilla löydetty mun blogiin. Ehkä eniten on löydetty hakusanoin "leivänkorvike" ja "korvike leivälle" ja siihenhän mun vastaus on tottakai kananmunista, juustosta ja mantelijauheesta valmistettavat juustoleipäset. Samoin oli etsitty parasta sauvasekoitinta ja siihen vastaan, että halvin löytämäni on palvellut uskollisesti jo monta vuotta. ;)

Viime päivinä ilmestyi uusi haku "vhh aloitusoireet". Varmaan monella uudenvuodenlupaukena vähähiilihydraattista kokeilevalla on nyt aika ikävät oltavat - etenkin rohkeimmilla, jotka ovat katkaisemassa sokerikierrettä ihan laakista. Olen aiheesta kirjoitellut blogiin ennenkin, mutta esimerkiksi omassa tapauksessani olin syönyt hyvin hiilihydraattipitoisesti (mutta tottakai mahdollisimman vähärasvaisest..) yli kaksikymmentä vuotta ennen kuin lähdin katkomaan sitä kierrettä.

Olin siihen mennessä kokeillut pariinkiin otteeseen VHH-ruokavaliota, joten tiesin mitä odottaa. Jos on koko ikänsä syönyt hiilihydraattipitoisesti ja siihen päälle eniten huonolaatuisia kasvirasvoja niin olisi täysin kohtuutonta olettaa kehon sormia napsauttamalla oppia toimimaan jotenkin toisin. Jatkuvan insuliinirallin, sokereiden rasvaksi muuntamisen ja taivaan ja helvetin väliä sinkoilevan verensokerin sijaan keho joutuu aikamoiseen myllerrykseen.

Sokereiden karsiminen tasaa hormonitoimintaa, viljatuotteiden karsimisen vaikutukset useimmat huomaavat vatsaongelmien helpottamisella ja painonsa kanssa painivat huomaavat kehon turvotusnesteiden häviävän ja näläntunteen pysyvän paremmin kurissa. Mutta. Niitä positiivisia muutoksia voi alkuun olla vaikea huomata, kun olo voi henkilöstä riippuen olla aivan ultimaattisen paska. Yleisin oire taitaa olla jatkuva tai usein toistuva päänsärky, joka tosin helpottaa, kun muistaa juoda riittävästi vettä. Sokeriaddiktit kärsivät vieroitusoireista. Itsehän olin paniikkikohtausten partaalla ruokakaupassa ensimmäiset kaksi viikkoa. Koko kaupassa näin vaan kaikki ne tuotteet, joita en saanut ostaa.

Itse kärsin kaikkien edellämainittujen lisäksi myös väsymyksestä. Olin uupunut ja nuutunut koko ajan ensimmäisen viikon ajan. Jälkikäteen kyllä tajuan miten paljon siinä kohti tarvitaan sitä todellista tahtoa onnistua, koska ne alkumetrit eivät tosiaan ole mitään ruusuilla tanssimista. Ensimmäisellä viikolla kävin hakemassa kaupan salaattibaarista lounasta ja kassajonossa sorruin suklaapatukkaan. Salaa autossa survoin laakista koko sokerimöykyn kurkusta alas ja välittömästi inhosin itseäni. Katselin siinä kaikessa rauhassa itseäni silmiin auton peruutuspeilistä ja tuumasin, että etkö sä saatanan reppana parempaan pysty.

Sitten pidin sen totutun jatkuvan syömisen himon kurissa syömällä kohtuuttoman suuria aterioita kunnon VHH-ruokaa. Kun ei antanut oikealle nälälle sijaa niin oli paljon helpompaa vastustaa täysin aiheettomia mielitekoja. Opettelin juomaan reilusti vettä pitkin päivää (ja se tapa pitäisi opetella uudestaan..) ja jostain kaivoin sen vaadittavan määrän tahtoa onnistua. Jo kahden viikon jälkeen alkoi helpottamaan. Kolmannen viikon kohdalla tajusin, että kaupassa käyminen ei enää ahdista, päähän ei koske, energiatasot kohosivat tasaisesti pilviin ja jossain niillä main huomasin kuukausia vaivanneiden äärimmäisten kivuliaiden polvikipujen kadonneen. Paino lähti tippumaan nopeasti ja yleisvointi nousi kohinalla. Samoin diabeetikoille sen molemmissa tyypeissä VHH-ruokavaliosta on merkittävää hyötyä.
Googlaamalla löytyy tänä päivänä kokonainen tiedon valtameri aiheesta - niin puolesta kuin vastaan. Jos kuitenkin tuhannet ja taas tuhannet eri tavoin vanhoista ruokailutottumuksistaa kärsineet ovat saaneet apua hiilihydraattien vähentämisestä ja rasvojen lisäämisestä sekä vaihtamisesta pois käsitellyistä kasvirasvoista, niin kannattaahan sitä itse kunkin kokeilla. Ja treenaajille tiedoksi, että sekä kestävyysurheilu että lihasmassan rakennus onnistuu vallan mainiosti VHH-ruokavaliolla. Muskeli-ihmisten kannattaa vilkaista esimerkiksi Facebookin KETOGAINS-ryhmää.

Mutta siis aiheeseen, VHH:n aloitusoireet on kaikkea lievästä harmituksesta totaaliseen maailmanloppuun. Syö hyvin, syö riittävästi, juo reilusti (VETTÄ!) ja luota siihen, että keho kyllä tasaantuu ja oppii toimimaan entistä paremmin uudella ravinnejakaumalla. Olen paljon mainostanut Karppaus.infon Ateriamatriisi antaa yksinkertaistettuna loistavat lähtökohdat VHH-ruokavalioon tutustumisessa. Itselläni ensimmäinen kunnon tietopläjäys oli Antti Heikkilän Ravinto&Terveys, jonka olen tähän päivään mennessä lukenut ehkä sen sata kertaa läpi.

Tietoa on hyvä hankkia, koska näkemyksiä ja kokemuksia on tarjolla miljoonia. Ranka on kaikissa sama, mutta sen ympärille voi rakentaa lukemattomilla eri tavoilla. Suosittelen siis lämpimästi siinä tiedon valtameressä kahlaamista, suosittelen kyseenalaistamaan ja olemaan kriittinen. Suosittelen kokeilemaan rohkeasti ja käyttämään omaa järkeään sekä kaikista tärkeimpänä - kuuntele omaa kehoasi!

Itse löysin elämänlaatua merkittävästi parantaneen ruokavalion, jolla tippui paino, loppui tulehdusperäiset kivut ja elämää hallinnut sokerinhimo pysyy kurissa. Yleisvoinnin parantuminen ja painonlasku innostivat liikkumaan ja kuntosaleilun kautta uskaltauduin vihdoinkin toteuttamaan vuosikausia kummitelleen haaveeni kamppailulajeista ja olen sukeltanut siihen maailmaan pää edellä ja rakastunut siihen täysin.

Läskiblogi suosittelee!

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Vähähiilihydraattisen uudenvuodenlupauksen tueksi

Urheilullisemman uuden elämän tueksi tarvitaan aina hyvä ruokavalio. Itsehän puhun vahvasti virallisia suosituksia reilusti vähähiilihydraattisemman ravinnon puolesta. Samoin pyrin suosimaan mahdollisimman vähän prosessoituja tuotteita. Tämähän siis karsii välittömästi pois esimerkiksi kaikki vähärasvaiset tuotteet, koska aina kun jostain otetaan jotain pois, niin jotain laitetaan tilalle.

Käytän nyt esimerkkinä kermoja havainnollistaakseni mitä tarkoitan.

Verrataan kahta ruokakermaa (22% ja 10 %) ja kaveriksi kuohukermaa:

  • 22% Ainesosat:
    Kerma*, muunnettu maissitärkkelys, stabilointiaineet (E471, E466). 

  • 10% Ainesosat:
    Kerma*, vesi, muunnettu maissi- ja tapiokatärkkelys.

  • Kuohukerma Ainesosat:
    Kerma*.
Laitan pointsit viimeiselle.

Monipuolisen VHH-ruokavalion toteuttamisesta on hirvittävästi tietoa tänä päivänä. Siinä viidakossa kannattaa lähteä kokeilemaan yhtä tapaa ja muokata uusien tietojen ja omien tuntemusten mukaan. Edelleen yhden selkeimmän ja helpoimman starttipaketin tarjoaa Karppaus.infon Ateriamatriisi, siinä on kaikki tärkein ja oleellisin, kaikki muu on sitten sitä hifistelyä ja hienosäätöä.

Aloittaa voi vaikkapa viljatuotteiden karsimisella. Leipä, pastatuotteet, puurot, murot ja sen semmoiset pois. Siinä on jo yksi valtavan iso muutos tyypilliseen suomalaiseen ruokavalioon ja pelkästään sillä tulee huomaamaan eron. Askel ja kokeilu kerrallaan, jos ei satu olemaan sellaista ihmistyyppiä, että pystyy laakista vetämään kaiken uusiksi. Tämmöselle hiilariaddiktille se tosin oli aikanaan ainoa vaihtoehto vetää täydestä vauhdista keula edellä seinään, mutta muitakin vaihtoehtoja on.

Kun ottaa mukaan reilusti avointa mieltä ja rekallisen kärsivällisyyttä kokeilla ja antaa keholleen aikaa niin hyvä tulee!


perjantai 1. tammikuuta 2016

Kuntosalit täyttyvät pian suurista lupauksista...

Oijoi! Niin sitä vaan selvittiin vuoteen 2016 ja nyt menee suunnilleen ensimmäinen puoli vuotta kirjoittaen vuosilukua väärin. Juhannuksen tienoilla alkaa suunnilleen muistamaan mitä vuotta eletään.

Mitäpä menit lupaamaan vaihtuneen vuoden kunniaksi? Tyypilliset savuttomuudet ja tipattomat on ihan peruskauraa, terveellisemmästä ruokavaliosta puhumattakaan. Mutta myös ihan ehdottomasti kaikki kuntosalien pitäjät preppaavat itseään seuraavaa salin asiakaspalvelun aukioloaikaa varten, koska vuoden ensimmäisinä päivinä jumalaton ihmisryntäys saleille on taattu. Nyt meinaan alkaa läskiä lähtemään ja lihasta pumppaantuu tilalle semmosella tahdilla, että jokainen on viimesen päälle hiottu rantaleijona jo ennen toukokuuta.

Ja tärkeintä on tottakai muistaa vinoilla ja piikitellä tästä aiheesta niitä uusia tulokkaita. Että kuinka heitä ei enää helmikuun jälkeen näy ja saa ne tositreenaajat taas olla ihan rauhassa örisemässä keskenään hauiksia vertaillen. Itsehän myös lasken leikkiä aiheesta, mutta pohjaan sen pelkästään itseironiaan. En suinkaan tahdo dissata muita jotka ovat yhtä onnettomia suurien salilupaustensa kanssa kuin minä. Tiedän vaan liian hyvin kuinka siinä herkästi sitten käy.


Sen v*ttuilun ja nälvimisen sijaan jokainen osaltaan voisi ottaa avosylin ne uudet tulokkaat ja meidät paluumuuttajat vastaan. Väitän, että ystävällinen ja vastaanottavainen ilmapiiri voisi auttaa meitä selkärangattomia innostumaan siitä salilla heilumisesta enemmän. Ainakin kamppailupuolella se on ehdottomasti osa kannustusta ja motivointia, kun se porukka on niin huikea. Jo pelkästään ystävällisellä tervehtimisellä ja toisten huomioonottamisella on ihmeellinen voima. Siksi ei ole tarkoituskaan alkaa tekemään kuntosalista mitään sosiaalista kahvilakokemusta, mutta se tunne olla tervetullut on miellyttävä.

Ja se myös madaltaa kynnystä esimerkiksi kysyä apua! Toki jos on itse ollut seppä syntyessään ja osannut aina kaiken laitteisiin ja liikkeisiin liittyen niin sitten se voi olla vieras tunne, mutta toiset saattavat alkumetreillään tarvita vähän jeesiä. Se voi olla laitteen käyttöön liittyvää tai multakin on joskus kysytty vinkkiä johonkin liikkeeseen, joka kysyjän mielestä näytti tehokkaalta ja halusi itsekin kokeilla. Itsehän olen harvinaisen epäsosiaalinen yksilö etenkin treenatessani, mutta en laita lainkaan pahakseni, kun joku on kysynyt neuvoa tai tiedustellut vieläkö käytän tiettyjä painoja tai laitetta. Ja on kivempi kun katseet vahingossa kohtaavat suoraan tai peilien kautta niin voi rehdisti hymyillä eikä vaan jurona vilkuilla seinille, että voi saatana, ollaan nyt kuin ei oltaiskaan.

Kyllä, aion aloittaa vuoteni hillittömällä kuntosaliryntäyksellä, tähdäten nyt aluksi edes siihen yhteen tai kahteen kuntosalikertaan viikossa. Mahdollisesti yhdistäen niitä kamppailutreeneihin, koska niiden määrä tulee lisääntymään. Ja siitä syystä en myöskään ota paineita saliharjoittelusta, kun noita turpaanvetotalkoita on tiedossa tuplamäärä edellisvuoteen nähden.

Kaikesta epäsosiaalisuudestani huolimatta musta olis meinaan ihan huikeen siistiä voida jeesata kanssalusmuilijoita sen aktiivisemman elämän metsästyksessä. Ehkä yhdistämällä monta vähän taipuvaista ja sortuvampaa selkärankaa saataisiinkin yhdessä raahauduttua helmikuuta pidemmälle tällä saliuralla? ;)