keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Hakusana: "VHH aloitusoireet"

Tutkailin tossa tilastoja ja siellä oli mitä mielenkiintoisimmilla hakusanoilla löydetty mun blogiin. Ehkä eniten on löydetty hakusanoin "leivänkorvike" ja "korvike leivälle" ja siihenhän mun vastaus on tottakai kananmunista, juustosta ja mantelijauheesta valmistettavat juustoleipäset. Samoin oli etsitty parasta sauvasekoitinta ja siihen vastaan, että halvin löytämäni on palvellut uskollisesti jo monta vuotta. ;)

Viime päivinä ilmestyi uusi haku "vhh aloitusoireet". Varmaan monella uudenvuodenlupaukena vähähiilihydraattista kokeilevalla on nyt aika ikävät oltavat - etenkin rohkeimmilla, jotka ovat katkaisemassa sokerikierrettä ihan laakista. Olen aiheesta kirjoitellut blogiin ennenkin, mutta esimerkiksi omassa tapauksessani olin syönyt hyvin hiilihydraattipitoisesti (mutta tottakai mahdollisimman vähärasvaisest..) yli kaksikymmentä vuotta ennen kuin lähdin katkomaan sitä kierrettä.

Olin siihen mennessä kokeillut pariinkiin otteeseen VHH-ruokavaliota, joten tiesin mitä odottaa. Jos on koko ikänsä syönyt hiilihydraattipitoisesti ja siihen päälle eniten huonolaatuisia kasvirasvoja niin olisi täysin kohtuutonta olettaa kehon sormia napsauttamalla oppia toimimaan jotenkin toisin. Jatkuvan insuliinirallin, sokereiden rasvaksi muuntamisen ja taivaan ja helvetin väliä sinkoilevan verensokerin sijaan keho joutuu aikamoiseen myllerrykseen.

Sokereiden karsiminen tasaa hormonitoimintaa, viljatuotteiden karsimisen vaikutukset useimmat huomaavat vatsaongelmien helpottamisella ja painonsa kanssa painivat huomaavat kehon turvotusnesteiden häviävän ja näläntunteen pysyvän paremmin kurissa. Mutta. Niitä positiivisia muutoksia voi alkuun olla vaikea huomata, kun olo voi henkilöstä riippuen olla aivan ultimaattisen paska. Yleisin oire taitaa olla jatkuva tai usein toistuva päänsärky, joka tosin helpottaa, kun muistaa juoda riittävästi vettä. Sokeriaddiktit kärsivät vieroitusoireista. Itsehän olin paniikkikohtausten partaalla ruokakaupassa ensimmäiset kaksi viikkoa. Koko kaupassa näin vaan kaikki ne tuotteet, joita en saanut ostaa.

Itse kärsin kaikkien edellämainittujen lisäksi myös väsymyksestä. Olin uupunut ja nuutunut koko ajan ensimmäisen viikon ajan. Jälkikäteen kyllä tajuan miten paljon siinä kohti tarvitaan sitä todellista tahtoa onnistua, koska ne alkumetrit eivät tosiaan ole mitään ruusuilla tanssimista. Ensimmäisellä viikolla kävin hakemassa kaupan salaattibaarista lounasta ja kassajonossa sorruin suklaapatukkaan. Salaa autossa survoin laakista koko sokerimöykyn kurkusta alas ja välittömästi inhosin itseäni. Katselin siinä kaikessa rauhassa itseäni silmiin auton peruutuspeilistä ja tuumasin, että etkö sä saatanan reppana parempaan pysty.

Sitten pidin sen totutun jatkuvan syömisen himon kurissa syömällä kohtuuttoman suuria aterioita kunnon VHH-ruokaa. Kun ei antanut oikealle nälälle sijaa niin oli paljon helpompaa vastustaa täysin aiheettomia mielitekoja. Opettelin juomaan reilusti vettä pitkin päivää (ja se tapa pitäisi opetella uudestaan..) ja jostain kaivoin sen vaadittavan määrän tahtoa onnistua. Jo kahden viikon jälkeen alkoi helpottamaan. Kolmannen viikon kohdalla tajusin, että kaupassa käyminen ei enää ahdista, päähän ei koske, energiatasot kohosivat tasaisesti pilviin ja jossain niillä main huomasin kuukausia vaivanneiden äärimmäisten kivuliaiden polvikipujen kadonneen. Paino lähti tippumaan nopeasti ja yleisvointi nousi kohinalla. Samoin diabeetikoille sen molemmissa tyypeissä VHH-ruokavaliosta on merkittävää hyötyä.
Googlaamalla löytyy tänä päivänä kokonainen tiedon valtameri aiheesta - niin puolesta kuin vastaan. Jos kuitenkin tuhannet ja taas tuhannet eri tavoin vanhoista ruokailutottumuksistaa kärsineet ovat saaneet apua hiilihydraattien vähentämisestä ja rasvojen lisäämisestä sekä vaihtamisesta pois käsitellyistä kasvirasvoista, niin kannattaahan sitä itse kunkin kokeilla. Ja treenaajille tiedoksi, että sekä kestävyysurheilu että lihasmassan rakennus onnistuu vallan mainiosti VHH-ruokavaliolla. Muskeli-ihmisten kannattaa vilkaista esimerkiksi Facebookin KETOGAINS-ryhmää.

Mutta siis aiheeseen, VHH:n aloitusoireet on kaikkea lievästä harmituksesta totaaliseen maailmanloppuun. Syö hyvin, syö riittävästi, juo reilusti (VETTÄ!) ja luota siihen, että keho kyllä tasaantuu ja oppii toimimaan entistä paremmin uudella ravinnejakaumalla. Olen paljon mainostanut Karppaus.infon Ateriamatriisi antaa yksinkertaistettuna loistavat lähtökohdat VHH-ruokavalioon tutustumisessa. Itselläni ensimmäinen kunnon tietopläjäys oli Antti Heikkilän Ravinto&Terveys, jonka olen tähän päivään mennessä lukenut ehkä sen sata kertaa läpi.

Tietoa on hyvä hankkia, koska näkemyksiä ja kokemuksia on tarjolla miljoonia. Ranka on kaikissa sama, mutta sen ympärille voi rakentaa lukemattomilla eri tavoilla. Suosittelen siis lämpimästi siinä tiedon valtameressä kahlaamista, suosittelen kyseenalaistamaan ja olemaan kriittinen. Suosittelen kokeilemaan rohkeasti ja käyttämään omaa järkeään sekä kaikista tärkeimpänä - kuuntele omaa kehoasi!

Itse löysin elämänlaatua merkittävästi parantaneen ruokavalion, jolla tippui paino, loppui tulehdusperäiset kivut ja elämää hallinnut sokerinhimo pysyy kurissa. Yleisvoinnin parantuminen ja painonlasku innostivat liikkumaan ja kuntosaleilun kautta uskaltauduin vihdoinkin toteuttamaan vuosikausia kummitelleen haaveeni kamppailulajeista ja olen sukeltanut siihen maailmaan pää edellä ja rakastunut siihen täysin.

Läskiblogi suosittelee!

2 kommenttia:

  1. Kiitos tästä postauksesta, ihanaa kun joku kertoo oikeasti rehellisesti ja aidosti tästä ja siitä miten alku on hankala. Antaa itsellekin uskoa ja voimaa jatkaa tätä hommaa. :)
    Mulla on tosiaan pian viikko takana ja tätä ennen olen syönyt aivan miten sattuu, valitettavasti tosi sokeri- ja hiilaripitoisesti. Ja laitoin lähes kerrasta nyt sitten poikki. Ei ehkä kaikkein fiksuinta, mutta tiedän että lopulta ainut tapa joka toimii itselläni. Ja alku on ollut suorastaan helvetillinen, varsinkin tällaselle ihmiselle jolla ei oo mikään paras itsekuri enkä ole lainkaan tottunut. Päätä tosiaan särkee, varsinkin pari ekaa päivää, kiukuttaa todella paljon ja mielitekoja on ihan jatkuvalla syötöllä vedenjuonnista ja tasaisista ruokailuajoista huolimatta. Mutta kyllä tämä tästä! Mutta on kyllä ihan addiktiosta toipumista, selkeästi olin sokerikoukussa.
    Jaksaa taas uskoa että paremmat ja helpommat ajat jo häämöttää eessäpäin tän postauksen luettuani :) Sulla on tosi motivoiva tarina, oot tehnyt mielettömän työn!
    - Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kuule Laura sen 1-3 viikkoa niin alkaa helpottamaan. :) Pian saat huomata sokerinhimon olevan historiaa ja pääset ihan itse hallitsemaan omaa syömistäsi. Nyt vaan puret hammasta ja olet kärsivällinen, näitä tarinoita on noin 99% niillä jotka on tehneet saman ja toiset on luovuttaneet ja jatkaneet sokerinhuuruista lihoamista, mutta sitten on ne toiset, jotka todella on palkittu siitä vaivannäöstä - kenet sitten milläkin tavalla. :)

      Laitahan viestiä miten homma etenee!! :)

      Poista