sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Laiskottelusunnuntai 10.01.2016..

Kunnon yöunilla on ihan käsittämätön mahti. On suorastaan hämmentävää herätä aamulla ja todeta välittömästi silmät avattuaan, että on ihan älyttömän täynnä virtaa. Ei korpea milliäkään nousta sängystä ylös ja likimain suoraan kiskomaan toppavaatteita niskaan.

Koirian kanssa mentiin ottamaan sarastava aamu ja päivä vastaan. Yli puoltoista tuntia käppäiltiin talvisessa ja sunnuntaisen hiljaisessa metsässä. Koirien kanssa lenkkeily on ihanaa, kun on aikaa. Ei tarvitse tuijotella kelloa eikä valita juuri sitä tiettyä reittiä kotiin. Vanhin koirani on 8v ja sitäkin ennen olen koko ikäni elänyt koirien kanssa ja yhä edelleen vapaana riekkuva oma lauma on parasta mitä tiedän. Lumi pöllysi ja vanhimman koirani leikkihaukku raikasi metsässä, kun DreamTeam iloitsi pitkästä lenkistä ja talvesta.

Aamulenkin jälkeen kiskottiin aamupalaa koko porukka ja aloitin sen sunnuntaisen erittäin ankaran laiskottelun. Se tosin tyssäsi kuin seinään jossain vaiheessa päivää, kun netissä näin kuvan meitä lähinnä olevasta järvestä ja sinne auratusta luisteluväylästä. Näin itseni ja koirat viilettämässä tukka hulmuten jään poikki, joten minkä mä sille mahdoin, piti lähteä urheilukauppaan. Ehkä kaikkien aikojen iloisin miesmyyjä hoiti homman kotiin kymmenessä minuutissa ja olin ulkona kaupasta uusien hokkareiden kanssa. Erityismaininta tähän väliin Tammiston Stadiumille, siellä on aina saanut hyväntuulista ja loistavaa palvelua!

En ole koskaan ollut mikään naisellisuuden perikuva ja yläasteella kaunoluistimet vaihtuivat hokkareihin. En kyllä koskaan oppinut erityisen mainittavasti niillä luistelemaan, koska esimerkiksi pysähtyminen ja nopeasti kääntyminen olivat vähän semmoisia kyseenalaisia juttuja. Sen lisäksi ylipäänsä edellisestä luistelukerrasta alkaa olemaan ihan hetki jos toinenkin. Mutta jäälle oli päästävä ja piste!

Kuuden jälkeen illalla pimeän tultua uskalsin olettaa jäällä olevan tarpeeksi tilaa. Olin oikeassa, siellä ei ollut ketään. Kuka nyt olisikaan niin tyhmä, että pilkkopimeässä lähtee järvelle seikkailemaan, kun koko päivän on paistanut aurinko?! En pelännyt itseni nolaamista kaatuilun tai muun sekoilun muodossa vaan halusin koirat mukaan. Siksi piti odottaa vähemmän yleisessä suosiossa olevaa ulkoiluajankohtaa.


Luistelu on vissiin vähän kuin polkupyörällä ajaminen, ei se vaan unohdu. Tuntu oikeastaan aika kivalta pitkän tauon jälkeen potkia menemään jäällä! Kaikkiaan 1h 45min ja noin 13km me lauman kanssa raavittiin menemään. Pitkästä aikaa koiratkin tuntu olevan varsin tyytyväisiä päivän liikuntamäärään, ainakin kotona paineltiin kukin omille paikoilleen nukkumaan suorinta tietä. Kävellen kun ollaan liikenteessä niin koirat joutuu hirveesti odottelemaan mua, mutta nyt saivat vähintään reippaasti ravata ellei jopa laukata pysyäkseen mukana ja niillekin tekee tämmönen tasanen yhtäjaksonen liikkuminen hyvää.

Ei tää nyt ihan laiskotteluksi mennyt tämä sunnuntai, mutta ehkä tää kompensoi niitä työkiireiden takia väliin jääneitä treenejä viikolta?! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti