tiistai 26. tammikuuta 2016

Neljännesvuosisata mittarissa!

Täytin eilen hurjat 25 vuotta, olen nyt siis virallisesti lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta kuin kahtakymmentä, joten voin alkaa valmistautumaan ikäkriisiin. Onneksi henkinen ikä on sitä luokkaa, että sen ikäkriisin paikka on joskus kolmensadan vuoden päästä..

Mitenkäs se vanheneminen nyt sitten sujui? Ei kakkukahveja, ei serpentiiniä eikä ilmapalloja. Mitkäs helvetin synttärit ne semmoset oikeen on?! Ne oli semmoset synttärit, että saat aamulla puoli seitsemän aikaan mamilta onnittelulaulun puhelimessa. Sitten sitä puheluiden, viestien ja Facebook-onnitteluiden tulvaa sukulaisilta, ystäviltä, kavereilta ja tuttavilta.


Varmaan viimeistään viime vuoden lopulla oma virallinen joulurauhanjulistukseni paljasti lopuillekin, että elämääni on vaikuttanut toisen ihmisen alkoholinkäyttö. En ole sitten viime syksyn ollut enää väleissä tämän minulle edelleen niin kovin rakkaan läheiseni kanssa ja tiettyinä ajankohtina se raastaa ihan erityisesti. Joulu oli surullista viettää ilman häntä ja nyt ison osaa syntymäpäivästäni jännitin, saisinko siltä suunnalta edes tylyn tekstiviestin. Ei kuulunut yhtään mitään. Vaatisi niin syvälle historiaani sukeltamista, jotta voisin selittää edes suunnilleen miltä ja miksi tämä tuntuu, että siihen ei nyt ole aikaa. Onneksi niitä onnentoivotuksia eri muodoissa tulvi monesta muusta suunnasta pakahduttavaan onnellisuuteen asti!


Ihan tavallisen työpäivän jälkeen oli tottakai tyypilliseen maanantaitapaan treeni-ilta. Sain heti kärkeen synttärilahjan siinä muodossa, että koutsi ei päässyt saapumaan kuntopotkunyrkkeilyyn ja siitä huolimatta paikalle saapuneet treenaajat antoivat ohjat mun hanskoihin joten sain vetää pienet treenit tälle jengille! Sain aikaiseksi puuskuttavan ja hikoilevan porukan, joka myöhemmin sitten koutsille sanoi mun olevan hullu - tosin onneksi sanoivat sen hymyillen. ;)

Kuntoversiosta ihan varsinaiseen potkunyrkkeilyyn saatuani ensin muutaman onnitteluhalaukset treenikavereilta. Oli oikeestaan varsin mukavat treenit ja viisi tai kuusi erää meni sparraten. Treenin jälkeen on aina tapana asettua riviin, kumartaa koutsille ja sitten kätellä hänestä alkaen koko treeniporukka läpi. Kättelyrivin valmistuttua valmentaja pyysi kaikkien huomion ja ilmoitti tärkeästä asiasta, tajusin pohjustuksen liittyvän jotenkin muhun, muiden käskettiin liittyä mukaan ja tämä Brasilian ihmemies kajautti sujuvasti suomeksi "Paaaaljon onneeeaaa vaaaan..." johon koko ihana treeniporukka lähti kuoromaisesti mukaan!


Enhän mä nyt siinä kohti jaksanut edes yrittää olla nauramatta ääneen, oli se niin tolkuttoman hauska tilanne. Onnittelulaulun ja taputuksien jälkeen keräsin ihanan määrän lämpimiä rutistuksia ja synttärionnitteluja. Olo oli oikeastaan enemmän kuin tuoreella maailmanmestarilla kuin ihan vaan vanhenemispäiväänsä viettävällä - eihän sen eteen edes tarvitse tehdä mitään!

Samassa yhteydessä sain rakkaalta isosiskoltani lahjakassin, jossa oli teetä, lihasten huoltoon tarkoitettu kidutusväline käyttöohjeineen, juuri syntymäpäivänäni valmistettua suklaata ja korttiin oli sovellettu mun pikkuisen Kauko-pojan nyrkkeilykuvaa. Kultaseni myös mahdollisti viime viikonloppuna pakenemiseni toiseen kaupunkiin viettämään kohtalaisen hauskaa viikonloppua pitämällä huolta koiristani. Kiitollisuusmittari paukkuu niin punaisella, ettei mitään järkeä! <3


Onnittelijoiden ja merkkipäivänä muistaneiden joukosta puuttui siis yksi, jonka osallistumista toivoin ja kaipasin koko sydämestäni. Se arvottomuuden ja hylätyksi tulemisen tunne on sanoinkuvaamaton, mutta miten ikimaailmassa olisi mahdollista olla allapäin, kun ympärilläni on tämmönen joukko ihmisiä? Aamusta asti silkkaa muistutusta siitä ketä kaikkia tässä on vielä matkassa mukana ja sitten livenäkin sykähdyttävän hauska tempaus treeniporukan toimesta! Olen hyvin hyvin hyvin onnekas.

Eilinen oli myös taas yksi hyvä esimerkki siitä, ettei tossa tappelemisessa ole kyse vain urheilusta. Ei pelkästä liikuntasuorituksesta. Siinä porukassa on jotain todella uniikkia ja saada olla osa sitä on aivan mieletöntä ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen! <3


P.S. Keravalla starttas eilen potkunyrkkeilyn peruskurssi, vielä ehtii mukaan! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti