tiistai 16. helmikuuta 2016

"Kyllä sulla on rumat kädet"

Kuten olen kertonutkin, niin rakas ja maailman ihanin mummoni ei järin arvosta tekemääni lajivalintaa. Sen mielestä on käsittämätöntä että nainen päätyy noin "väkivaltaisen lajin pariin". Ei auta vaikka miten olen yrittänyt selittää, että siellä tehdään aika paljon muuta(kin) kuin yritetään vaan mielipuolisesti tempoa kaverilta nenää auki, mutta se ei mummon päätä käännä.

Toinen mistä saan tasaseen mummolta kommenttia on mun kauniin naiselliset kädet. "Kyllä sulla on rumat kädet", kuului taas tälläkin viikolla kommentti. Kynnet pistän leikkurilla aina niin lyhyeksi kuin vaan saa, koska ne ei ole koskaan muuta kuin tiellä. Mutta jostain syystä mun rystyset ei kuulemma oikein miellytä silmää. En yhtään ymmärrä miksi! Kuivat ja vähän väriä ottaneet muhkurat on mun mielestä tosi söpöt. ;) Nykyään sitäpaitsi mulla on useimmiten rystyset myös ehjät, koska opin täydellisen tavan sitoa kädet, joten iho pysyy ehjänä. Yhdessä vaiheessa kun vähän väliä rystyset oli täysin ruvella.

Mutta onhan se totta, että kun lyödään ja potkitaan, niin mustelmia tulee. Sääret ja reidet on välillä vähän ruhjeilla, mutta mua se vaan huvittaa. Tulee olemaan kauniit kintut mitä esitellä kesällä! Mummon suurin huolenaihe on, että jos joku lyö nenään. "Eihän siellä sentään kasvoihin lyödä?!" Kauhistuneeseen kysymykseen vastasin iloisesti, että tottakai lyödään ja päähän yritetään myös potkia! Olen melkein pahoillani siitä, että kiusaan vanhaa mummoparkaa, mutta se on salaa silti vähäsen huvittavaa. <3

Ei ole kuulemma yhtään mitään järkeä tollasessa harrastuksessa ja mummon hyväksyntää en saa tälle jutulle alkuunkaan - ja silti mummo halusi syntymäpäivälahjaksi auttaa uuden seuran jäseneksi liittymisessä. Se on varmaan se into, jolla selostan treenaamisen tuomaa fiilistä ja niitä ihmisiä, jotka tulevan saman paketin mukana. Miten pysyy järki kasassa ton riehumisen parissa ja se on parasta mitä tiedän!

Kädet saa olla ihan niin rumat kuin on, mä oon meinaan pikkuhiljaa oppinu käyttämään niitä ja tänä vuonna aion oppia lyömään niillä niin perkeleesti! Ihan hyvät kädet ne on, vaikka ei ne ihan ehkä ne näteimmät olekaan. ;D

Sääret mulla oli tossa hetki sitten vähän värikkäämmät, kun sain vahingossa kaverin polvesta osumaa jalkaan ja ensin siihen tuli valtava patti ja sitten jo tutuksi tullut väriskaala mustelman eri sävyjä. Tätä hauskuutta tietysti lisää se, että mulla on todella kova mustelmaherkkyys. Sekin näköjään muuttuu ajan myötä, koska nyt otettuani vuoden verran enemmän tai vähemmän kovia osumia niin mustelmia ei tule lainkaan niin helposti kuin ennen. Mutta aina joku tommonen vähänkin kovempi tälli värittää kauniisti. Ja tän alimman kuvan mustelma tuli potkutyynyn kahvoista, koska tyyny oli todella veemäinen yksilö ja kaverin potkiessa sitä täysillä ei saanut tyynystä mitenkään päin fiksua otetta, joten tyynyn kahva tärähteli kymmeniä kertoja samaan kohtaan ja siitä hyvästä saatiin lantiollekin merkki.

Kyllä mä myönnän, ettei tää ole ehkä ihan täysjärkisten hommaa. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti