torstai 18. helmikuuta 2016

Yksi pitkä viikonloppu, kiitos!

Olen saanut kertakaikkisen ihanaa palautetta, vertaistukea ja kohtalotovereiden omia kertomuksia vastapalloon vain yhden vuorokauden aikana oman päänsä pakenemista koskevasta tekstistä. Kiinnitin kyseisen linkin blogin Facebook-sivulle nyt ylimmäksi, koska se on toistaiseksi suorin, rehellisin ja kaikkein tuskaisimpia asioita täysin avoimesti käsittelevä teksti. Se on tällä hetkellä koko läskiblogin historian tärkein kirjoitus. Ihan yhtälailla kuin osteopaatti ei yhdellä kertaa saanut väännettyä tästä ruodosta sataprosenttisen ehjää, niin myöskään yhden kerran haparoiva meditointikokeilu ei tehnyt musta ajatustenhallinnan mestaria tai sen paremmin mielestäni peilityyntä. Tänään olen huutoitkuraivonnut kerran ja kolmesti saanut aivan mielipuolisen raivarin. Toki yhdentoista päivän työputki melko hektisessä työssä ja pieni väsymys tekivät osansa, mutta kyllä sen verran pitäisi normaalin pääkopan kestää. Mutta eipä mun pään sisällä mekastavaa sekasortoa voi hyvällä tahdollakaan kutsua normaaliksi - se on sekä taakka että ihan tolkuton rikkaus! Tänään alkoi kuitenkin viikonloppu. Uurastus palkitaan nyt kolmen vapaapäivän putkella ja se tulee kyllä tarpeeseen. En tahdo uskoa tätä vielä oikein itsekään, mutta vapaaputki alkaa perjantaiaamuna osteopaatin vastaanotolta. Miettikääpä sitä, mä todella aion korjata itseni! Ensimmäisen käynnin jälkeen pitkälti yli viikon olin lähes kokonaan kivuton - siis ihan tolkutonta! Kun tällä viikolla sitten kivut alkoivat tulla takaisin niin jouduin ihan tosissaan lyömään vähän päätä seinään, että kuinka mä ikinä olen kestänyt tätä niin monta vuotta?! Siis täähän on aivan sietämätöntä. Ja kaiken lisäksi aivan älyttömän turhauttavaa, kun treenit kärsii aivan välittömästi alaselän kipeytyessä. Osteopaatilta kirmataan varmaankin mummolaan aamupalalle ja sitten koirien kanssa pitkälle lenkille. Periaatteessa mulla ei ole lupaa riehua samana päivänä osteopaatilla käynnin jälkeen, mutta jos käyn illalla sparrailemassa Tuusula Fighter Clubilla ihan vaan silleen varovasti ja pikkusen? Niinku mä aina teen. Silleen hillitysti ja ihan kevyesti. Tästä tulee vielä sanomista. Tai siis on tullut jo, hyvä ystäväni motkotti jo aiheesta ja se keskustelu päättyi ystäväni viestiin "Saakelin jääräpää". <3 Lauantaina olisi tarjolla kahvakuulaa ja kaiken työn ja reippailun vastapainoksi ollaan kerätty kasaan lupaavan näköistä porukkaa treenikavereista ja suunnistetaan juhlimaan. Sunnuntaina voikin sitten mietiskellä peittojen alle hautautuneena tätä viikkoa. Yhdessä viikossa voi tapahtua näköjään ihan mielipuolinen määrä asioita. Niin hyviä kuin ikäviäkin. On itkuraivottu ja naurettu niin että ikkunat helisee. Ihan normiviikko siis, tasasen tylsää elämää - eikä olla edes päästy vielä käsiksi viikonloppuun! ;)

P.S. Selkään sattuu niin paljon, ettei löydy enää mitään siedettävää asentoa olla. Varmaan rutistan sitä osteopaattia huomenna, hänen ansiostaan olen ymmärtänyt mitä on kivuton elämä ja että myös mun on mahdollista saavuttaa sellanen tila.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti