sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Aikamoinen viikko..

Tulihan se sieltä - tämän vuoden ensimmäinen kaikilta osin täysi viikko! Alkuviikosta olin nyrkkeilyhanskoja lukuunottamatta paiskomassa kaikki hanskat ja rukkaset naulaan ja sekä kirveet että kaikki muutkin työkalut ja välineet mahdollisimman syvään kaivoon.

Tähän viikkoon mahtui pitkälti yli 40h töitä, suunnilleen lain puitteissa tapahtunutta koiranomistajuutta lenkkeilyn merkeissä ja kuutena päivänä treenit - joista vielä kahtena päivänä pari treeniä putkeen. Lauantaina aamupäivästä käytiin vetämässä viikon viimeiset treenit nyrkkeilyn merkeissä ja sen jälkeen oli aika voittajafiilis.


Viikon loppua kohden jo toista viikkoa pohjamudissa rymynnyt mieliala ja vireystila lähti vakaaseen nousuun. Kuten olen ennenkin kertonut, niin en ole uskonnollisessa mielessä lainkaan hengellinen, mutta Tyyneysrukous on tällä viikolla rullannut päässä varmaan tuhansia kertoja. Sen sanoma on vaan niin yksinkertaisen hieno ja jonain päivänä kun sen todella sisäistän ja opin käyttämään elämässä niin tulen pääsemään monesta ahdistuksesta.

Suo minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa, mitkä voin
ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

Siinä se. Kaikessa yksinkertaisuudessaan. On vapauttavaa, kun etäisesti on vuodessa oppinut ymmärtämään ja jopa hyväksymään sitä, että kaikkeen ei vaan yksinkertaisesti voi vaikuttaa. Etenkään toisten ihmisten valintoihin, tekemisiin tai mielipiteisiin. En voi pakottaa oman elämäni alkoholistia raitistumaan enkä voi pakottaa itsestäni riittävää syytä raitistumiseen - ihan jo koska sellaisia valintoja ihmisten on tehtävä itsensä vuoksi, ei kenenkään muun. Vaihtoehdot siis asian hyväksi ovat aika vähissä, joten itselleni jää ainoaksi vaihtoehdoksi asian hyväksyminen. Vain siten voin auttaa itseäni ja poistaa omaa ahdistustani. Miksi hakata päätään seinään asian vuoksi, jolle ei mahda yhtään mitään? Siinä tulee vain oma pää kipeäksi.


Sen sijaan elämässä on paljon asioita, joihin voi vaikuttaa. Voin esimerkiksi valita lähipiiriini ihmisiä, joiden kanssa aidosti viihdyn. Ei tarvitse tuhlata energiaa väkinäisiin ystävyyssuhteisiin tai ihmisiin, jotka vaan kiristävät hermoja tai tuovat jotain muuta negatiivista enemmän kuin hyvää. Aavistuksen tapahtumarikkaan viikon päätteeksi sain viettää yhden yön mökkielämän rauhassa sellaisen ystävän kanssa, jonka tulosta elämääni olen kiitollinen päivittäin. Ihminen, jonka kanssa voi puhua kaikesta, voi nauraa, juhlia, treenata, itkeä tai ihan vaan olla, ihan rauhassa sanomatta sanaakaan. Nyt syötiin (paljon), saunottiin (paljon) ja nukuttiin (PALJON).


Henkisesti ja fyysisesti ollut jälleen aika vaiherikas viikko. Mutta loppua kohden tasaisen varmaa nousujohdetta - nyt on niin käsittämättömän rento ja tyyni mieli, ettei tosikaan. Myös keho tuntuu hyvin rentoutuneelta ja energiatasot ladatuilta.

Älä valita - Ala valita. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti