sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Hi Mom!

Äitienpäivä. Vähän samaa soopaa kuin ystävänpäivät ja kaikki muutkin sellaiset väkisin jonkun tärkeän tahon muistamiseen tarkoitetut päivät. Koska on todella sääli, että tarvitaan erikseen nimetty päivä, jotta saadaan aikaiseksi muistaa niitä elämän tärkeitä ihmisiä. Ja tässä ihan suoraan moitin itseäni, esimerkiksi ystäviin tulee pidettyä aivan liian vähän yhteyttä ja juuri se ystävänpäivä on aina suora pisto keskelle sydäntä.


Mutta äitienpäivä tuntui hyvältä, tämä lienee ainakin toinen ellei jopa kolmas äitienpäivä putkeen, kun sen viettäminen on aidosti ihanaa. Välit äitiin eivät ole ihan aina olleet sitä mitä ne ovat nykyään, mutta kun se elämän varrella siihen pöydälle kasattu paska tuli käytyä läpi raato kerrallaan niin jäljelle jäi vain kiiltävän puhdas pöytä, jolta lähteä rakentamaan sitä ihmissuhdetta uudelleen. On hämmentävää, kun tajuaa ettei ole jäljellä mitään aiheita, joista puhumista pitäisi varoa. Esimerkiksi silloin ennen vanhaan mun lihominen vuosien varrella oli todella vaarallinen puheenaihe ja asioista hyvin suoraan puhumaan tottunut äitini tökkäisi sitä varsin räjähdysaltista muurahaispesää montakin kertaa ihan hyvissä tarkoituksissa, mutta mun vastareaktio siihen oli aivan järjetön.

Ja nykyään jokaisesta aiheesta ja asiasta pitää ensimmäisenä kertoa äitille. On se sitten hyvää tai pahaa, iloista tai surullista. Voin yhtä hyvin soittaa äitille ja tuskailla miten farkut puristaa ja jenkkakahvat tursuaa lanteilla tai viime tiistaina itkeä vollotin äitille puhelimessa erään episodin aiheuttamaa pahaa mieltä. Mutta jos on äitille itketty, niin en kykene sitä ikinä sanoin kertomaan miten käsittämättömän paljon on naurettu! Yhtä häiriintynyt ja pikkasen mustaan taipuvainen huumorintaju sekä muut muuttuvat seikat ovat aiheuttaneet niin monta tukehtumiskuoleman partaalle ajanutta naurukohtausta, että on vatsalihakset krampanneet ja pää meinannut haljeta.


Äitin kanssa ei höpötellä vain kevyesti säästä tai kukkasista (vaikka välillä niistäkin..) vaan keskustelut voivat uida niin syvällä, että moni olisi ihmeissään. Etenkin yhteiset raivoa aiheuttavat aiheet (kuten ravintoon liittyvät asiat) ovat suosittuja, kun voidaan vaahdota kilpaa räkä roiskuen. Äiti voi aivan hyvin soittaa ja herättää ennen kukonlaulua, ihan vaan kun tuli joku juttu mieleen. Voidaan soitella kaksi tai kolmekin kertaa päivässä. Jo kaksi päivää puhumatta puhelimessa alkaa tuntumaan oudolta. Ja kuten sanottua, tapahtuu mitä tahansa ihan pientäkin, minkä haluaa jakaa jonkun kanssa, niin se on ensimmäisenä soitto äitille. Muille voi infota sitten sen jälkeen.

Ei tarvitse mennä montaakaan vuotta taaksepäin, kun en olisi voinut ikinä uskoa saavani tällaisia välejä äitiini. Tätä se on, kun ihmiset sanovat sitä että äiti on paras ystävä. Mä niin tajuan sen nyt, mun äiti todella on mun paras ystävä. Mun mami on kaikkein paras mami just mulle! <3

Toinen äitienpäivän maininta menee mummolle. Mami ei arvosta kukkia (enkä sen paremmin minäkään, en tajua niistä mitään..), joten lihottiin yhdessä juustokakun ja jäätelön merkeissä, mutta mummolle vein ruukussa sellaisen pienen puskan keltaisia ruusuja. Tarjolla oli perinteisen punaisia ruusuja ja vaaleanpunaisia ruusuja, mutta erilainen nuori nappasi tottakai mukaansa sen ainoan keltaisen yksilön.

Mummo on ollut ihan aina mulle enemmän kuin kukaan on koskaan ollut tai tulee ehkä koskaan olemaankaan. Ihan pienestä pitäen mummo on ollut se koko elämäni turvallisin aikuinen, paikalla ihan aina ja joka tilanteessa kun on tarvittu ja vaikka mitä tahansa on tullut, niin mummo ei ole koskaan hylännyt. Syntymäni aikoihin mummo oli kovasti murehtinut, että saakohan hän ikinä hoitaa tuota lasta. Tässä sitä nyt on yksi 25 vuotta pyöritty mummon nurkissa (käyn siellä edelleen monta kertaa viikossa syömässä!) ja oon jo muutamaan otteeseen kyselly, että joko alkais riittämään?! ;)

Vaikka nyt äitienpäivän kunniaksi äitin ja mummon lisäksi muistin myös erästä kolmattakin lähes äidinomaista roolia elämässäni vetänyttä henkilöä, niin en koe päivän olleen osaltani "tekopyhä". On kyseessä ihmisiä, joiden kanssa olen tekemisissä jatkuvasti, en pelkästään äitienpäivänä - se nyt vaan antoi hyvän syyn hankkia kukkia ja kakkua! ;)


1 kommentti:

  1. Osallistu Riviera Maisonin pyyhkeiden arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista