sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Unta parantava tietoinen rauhoittuminen

Helmikuussa kirjoitin tännekin kokemukseni ensimmäisestä meditaatiotyyppisestä kokeilusta, kun pää meinasi jälleen kerran lahota. Meni viikkokausia, etten toistanut moista mielenhallintatempausta. Kunnes aloin pohtimaan uneni määrää ja laatua, kuinka nukahtaminen oli levotonta, vei aikaa ja yöllä tuli heräiltyä.

Päätin kokeilla samantapaista mielenhallintaa uneen liittyvien tekijöiden parantamiseksi. Toteutustavan kopioin Elä Paremmin -sivustolta bongaamastani blogikirjoituksesta, jossa on muuten oikein hyvät ohjeet avuksi ja ohjeeksi mielenhallintaan. En tykkää käyttää sanaa meditaatio, koska se kuulostaa liian viralliselta suorittamiselta. Mielenhallinta tai tietoinen rauhottuminen sopii suuhun paremmin.

Treenit loppuu iltasin vähän päivästä riippuen seitsemän, kahdeksan tai yhdeksän jälkeen. Treeneistä suoraan kotiin, koirat pikaisesti ulos, pikkasen iltapalaa, suihku ja suoraan sänkyyn. En avaa telkkaria lainkaan, koska sen ääreen jumiutuu aivan turhaan todella herkästi. Joten muutaman mahdollisimman pienen mutkan kautta suoraan pää tyynyyn ja päätä tyhjentämään. Kun on pimeää ja hiljaista niin tajuaa aika nopeasti kuinka monta miljoonaa ajatusta ja asiaa päässä risteilee. Se on sellanen huutava pyörremyrsky.

Olen todennut hengitysten laskemisen toimivaksi. Kaava menee suunnilleen näin.

Yksi..
Kaksi..
Pitäiskö vielä tarkistaa laitoinko sen herätyskellon..
Ööö..neljä?
Viisi..
Kuusi..
Aisaatana koirilla ei ole ruokaa!
Ylihuomenna tulee liksa.
Tarviin uudet säärisuojat.
Se asiakas tänään - eiku ainiin, öö..kahdeksan?
Yhdeksän..
Huhhuh kun ei meinaa pää rauhottua..
Yksitoista
.
.
.
.
Kolmekymmentäkaksi..
Oho, meinasin nukahtaa..
Kolmekymmentäneljä..
.
.
Neljäkymmentäyk...zzZZzzZZzz

Noissa toisen linkin vaiheissa viidentenä on itsensä herättely meditoinnista, mutta mä käytän sitä tarkoituksella unen saavuttamiseen. Mitä enemmän tätä on harjoitellut niin sitä nopeammin saa unenpäästä kiinni. Ei tule pyörittyä tuntikausia unta metsästäen, enkä parhaimmillaan herää kertaakaan koko yön aikana eikä aamulla muista unia. Sen sijaan esimerkiksi nyt viikonloppuna molempina iltoina olen nukahtanut telkkarin ääreen. Uni on ollut todella levotonta ja katkonaista sekä se unielokuvien määrä on ollut ihan tolkuton.

Kyllä noi hihhulointihommat on jotain aivan mahtavaa. Se alku on turhauttavaa, kun pakotat itsesi tietoiseksi kaikesta siitä sisällöstä, joka pään sisällä mekastaa. Mutta sen voi vaijentaa, voi avata hanan ja valuttaa kaiken sen hysterian päästä ulos ja antaa mielelle mahdollisuuden rauhoittua. En olisi uskonut, en ikimaailmassa! Esimerkiksi päiväunia en ole osannut nukkua ikinä vaikka miten hitosti väsyttäisi. Tarpeen vaatiessa saan sammutettua itseni nykyään täysin tietoisesti myös päiväunille. Joskus pelkästään se tietoinen rauhottuminen työpäivän jälkeen ilman nukkumista tuo levänneen ja paljon paremman olo.

Voi ristus, Team KOnna todellakin suosittelee!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti