keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Vuoden ensimmäinen juoksulenkki

Sports Trackeriin jos on uskominen, niin olen juossut viimeksi viime vuoden marraskuussa, eli noin puolisen vuotta sitten. Sen jälkeen en ole vetänyt mitään muuta kuin lajitreenejä, siis nyrkkeilyä ja potkunyrkkeilyä. Ei juoksemista ulkona, ei juoksumatolla, ei fillarointia, ei mitään. Sillon pari viikkoa sitten kiipesin kerran rappusia. Kevyitä kävelylenkkejä koirien kanssa ei lasketa.

Äitienpäivä meni mussuttaessa pullaa ja kakkuja eikä sitä olotilaa riitä taas sanat oikein kuvaamaan. Ihan hyvillä mielin mä niitä itseeni ahtasin ja maistuhan se nyt ihan älyttömän hyvältä! Mutta sitten iski se jälkitila ja siinä turvonneessa sokerikoomassa sitä taas joutu miettimään, että maistukohan ne nyt sittenkään ihan niiin hyvältä kuitenkaan.

Työkiireiden takia sunnuntaista oli kovaa vauhtia tulossa kolmas perättäinen päivä urheilematta, joten sekä siitä että sokeriähkystä sisuuntuneena keksin loistavan idean - nyt lähdetään juoksemaan! Ei sillä, tyyni kesäilta on ehdottomasti parasta aikaa juosta, mutta silti. Se olotila ei ollut paras lähtökohta. Hälyytin juoksuttajaksi mukaan ystäväni, joka jo aikaisemmin on puhunut lähtevänsä matkaan rullaluistimilla. Tiesin olevani sellaisessa tilassa niin henkisesti kuin fyysisesti, että yksinäni olisin kurvannut ensimmäisen lähikaupan kautta lenkkarit vilkkuen takaisin kotiin. Luultavasti karkkipussin kanssa.

Sykevyö kiinni ja mittari tallentamaan dataa. Kaduin koko päähänpistoa ensiaskelista lähtien, onneksi sentään viime syksynä ostetut lenkkarit on edelleen ihan helvetin jees ja kaikkien aikojen paras mummon muhun tekemä sijoitus ikinä. Alkukankeuden jälkeen tossut lähti rullaamaan tuttuun tapaan koko ajan kevyemmin. Sain rentoutettua yläkropan ja hartiat lähti rennosti avittamaan liikkeeseen. Eikä se sitten enää niin pahalta tuntunutkaan! Viimeisellä neljänneksellä taisin siinä puuskuttaakin, että nyt tuntuu hyvältä. Mihinkään ei sattunut, ei pistänyt, henki kulki (joskin huohottaen, mutta kulki ainakin ison putken kautta eikä niin kuin pillistä kiskomalla) ja jalat rullaili rennosti. Ylämäet kiristin tahtia ja alamäkiin annoin tulla vähän reippaammin. Mukana rullaluisteleva kaveri antaa näyttämishaluiselle kummasti tahtoa pitää vauhtia yllä!

Puoli vuotta sitten juostiin 8.02km keskinopeudella 9.2km/h ja nyt puoli vuotta vain lajitreeniä vetäneenä otettiin kylmiltään 8.9km keskinopeudella 9.39km/h. Olenpa kertakaikkiaan positiivisesti yllättynyt! Ei se vauhti vieläkään päätä huimaa, mutta jos tässä nyt omia ennätyksiä keskinopeudessa alettiin laakista rikkomaan, niin henkilökohtaiseksi suoritukseksi oikein kiva.

Että hyvin ne tuolla tatamillakin pistää liikkumaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti