sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Keskikesä ja neljä päivää ilman nyrkkeilyhanskoja

Voihan keskikesän juhla! Torstaina noin miljoonan muun pk-seutulaisen kanssa samaan aikaan iltapäivästä otettiin auton nokka kohti Pohjois-Karjalaa. Sattuneesta syystä joskus hieman reiluun neljään tuntiin ajettua matkaa saatiin taivaltaa pitkälti yli kuudetta tuntia ja perillä oltiin keskiyöllä. Mutta mikäs siinä oli valosaan yöaikaan ajellessa.

Mummola on siitä kiva paikka, että siellä ei ehdi edes edellisestä ateriasta toipua, kun taas käy käsky syömään. Ja sitten käsketään päiväunille. Jotta voit taas herätä syömään. MITÄ LUKSUSTA?! Etenkin kun myöskään tuolla mun kaukaisemmassa mummolassa ei tuputeta pullaa. Muiden ihmetellessä perunan ja leivän jäämistä pois mun lautaselta niin ennen omia selostuksiani Mummo se vaan totesi ykskantaan, että "ei se meidän Jonna tommosia syö". Ja se keskustelu oli sitten sillä selvä.


Perjantaina siinä kyllä iltaa istuskellessa söin suklaapisarakeksejä ja Mummon tekemää pannaria, mansikkahillon kera. Tietysti. Ihan vaan koska mä nyt yksinkertasesti voin. Edelliseen tekstiin kun kommentoitiin anonyymisti, että mun ruokavalio on killissä, koska tekee mieli sokeria niin emmä kyllä jaksa olla siitäkään nyt ihan samaa mieltä. Vähän kuin alkoholin kanssa, juon jos huvittaa tai olen juomatta. Syön sokeria jos huvittaa tai olen syömättä. Kai sen oman ehdottomuutensa tason voi jokainen ihan kaikessa rauhassa määritellä, ihan yhtä lailla kuin ne on valintoja syödä arkiruokavaliossaan suuria määriä sokeria tai viljaa tai mitä nyt ikinä joka ei mun arkiruokiin kuulu.

Aamupalapöytään oli katettu muille leipää ja leivänpäällisiä (juustoa, kananmunaa, leikkeleitä, jne.) ja siinä päästiin porukalla toteamaan, että ei tää mun valitsema ruokavalio nyt niin kovin mahdoton sitten ehkä olekaan toteuttaa. Muut veti päällisiä leivän kanssa, mä vedin saman setin ilman leipää. Karjalanpaisti maistui muuten noilla leveysasteilla niiiiiiiiiiiiiiin hyvältä!! En ottanut perunaa kyllä senkään kanssa enkä karjalanpiirakkaa vaan salaatilla mentiin joka ateria - ja niitä aterioita oli sitten monta. Nam. <3

Perjantaiaamuna kävin hölkkäämässä vähän vajaan 5km todella kevyen lenkin. Samana yönä ei ollut unesta tietoakaan niin käytiin koirien kanssa kävellen vaeltelemassa yli kahden tunnin ajan pitkin hiljaista tuppukylää. Kesäöissä on jotain niin mieletöntä rauhaa ja taikaa, että mikäli ei pitäisi taas huomennakin aamusta töihin herätä niin en nukkuisi minuuttiakaan! Lauantaina vedin ilta-auringossa Burner 400 -jumpan kevennetysti siten, että punnersin polvet maassa. Sen verran laiskotutti. :D Oon vetäny ton treenin joskus aikaa sitten pari kertaa, enkä tosiaan muistanu sen olevan noin perseestä. Hirveesti alkaa hengäsyttää, hikoiluttaa ja näköjään vielä näin jälkikäteenkin vähän kaikkialle lihaksiin sattuu. Hyi, en tykkää tommosesta urheilulta tuntuvasta hommasta alkuunkaan. ;)



Koirille oli mummolassa varattu oma aitta ja kuistikin oli aidattu niin, että koirat saivat olla ainakin teoriassa ulkona ympäri vuorokauden. Iso piha tarjosi ihanan mahdollisuuden ajaa rallia ja painia. Erään lounaan valmistelun yhteydessä kuului pihalta Mummon huuto: "Missä minun salaatit on?!" Valitettavasti tiesin välittömästi kenen nimeltä mainitsemattoman rouvaporokoiran suuhun ne salaatit olivat pihamaalta hävinneet. Rikollinen itse kun vielä huudon kuultuaan iloisesti hölkkäili paikalle tarkistamaan, että jäiköhän sinne sittenkin jotain syömättä. Porsas mikä porsas, salaatit piti hakea kaupasta..

Kotimatka sujui erittäin jouhevasti ja pyykkikone pyörittää jo toista kierrostaan, treenikassiin on vaihdettu vaatteiden sijaan treenikamat takaisin ja koirat nukkuvat oikein tyytyväisen oloisina.

Mulla ei ole ollut nyrkkeilyhanskoja käsissä nyt neljään päivään. Ei ehkä riitä sanat kertomaan miten paljon odotan huomisia treenejä!!

Kiitos juhannuksesta mummola, tämä teki hyvää. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti