maanantai 18. heinäkuuta 2016

Mummokoira sieniretkellä

Voi nyt helvetti mikä viikko oli. Facebookissa ja/tai Instagramissa seuraavat tietävätkin, että viime viikolla mun vanhin koira järjesti ohjelmaa omatoimisen sieniretken toimesta kun meni hankkimaan sienimyrkytyksen. Viime tiistain jälkeen en ole nukkunut kunnollisia yöunia vaan korkeintaan kahden tunnin pätkissä ja pari yötä kokonaan nukkumatta.

Sen lisäksi ihan tajuton huoli ja ahdistus koirasta olivat aika musertavaa kestettävää ja yhden päivän olin pois töistäkin viettääkseni kokonaisen päivän ahneen perkeleen kultapossun kanssa klinikalla neseytyksessä. Loput päivät vatvoin kodin ja työn väliä, kävin pitkin päivää kotona pakkojuottamassa ja lääkitsemässä koiraa, palasin töihin, sinkosin kotiin, yritin nukkua, kävin töissä, ravasin kotiin, lekuriin, kotiin, töihin, lekuriin, kotiin, töihin ja sitä rataa. Hyi saatana mikä viikko. On päiviä jolloin en syönyt mitään ja päiviä jolloin söin vaan karkkia ja/tai jätskiä. Jännää miten sitä koiransa hautaamista suunnitellessa muuttuu täysin hallitsemattomasti takaisin vanhaksi tutuksi tunnesyöjäksi eikä millään ole enää mitään väliä. Huhhuh.

Viikko urheilematta ja nukuttu pieniä pätkiä sohvalla, klinikan lattialla, kotona lattialla, autossa ja nojatuolissa sekä siihen päälle henkinen ahdistus ja jatkuva sokerikänni. Ei riitä sanat kuvaamaan mikä olotila. Hyi. Hel. Vetti. 12 päivän työputki kruunaa koko lystin enkä ole ehkä koskaan odottanut viikonloppua näin epätoivoisesti kuin nyt.

Koiran sairaskertomuksen kuvineen ja videoineen löytää Koirablogista. Koiran vointi on ainakin toistaiseksi melko normaali, kontrolleissa tullaan käymään tappavan vaarallisen sienen mahdollisesti myöhemmin ilmeneviä tuhoja seuraten.

Ei riitä sanat millään tasolla myöskään kertomaan millä fiiliksellä odotan tän illan treenejä. <3

P.S. Oletko joskus harkinnut hankkivasi koiran? Älä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti