torstai 7. heinäkuuta 2016

Potkunyrkkeilyfiilistelyä - ja aiheeseen liittyvä ARVONTA!!!

Jo eilen blogin Facebook-sivulla muistelin tapahtumia puolen vuoden takaa. Itsehän olen aivan käsittämättömän armoton tilannejännittäjä ja kaikki uudet paikat ja ihmiset on aina melkoisen kynnyksen takana - tätä tosin monien muhun jo tutustuneiden voi joskus olla vähän vaikeeta uskoa.

Anyhow, totta se on. Vuosi oli lajiharrastamista takana ja jo syksystä olin miettinyt uuden seuran etsimistä. Treenit kaksi kertaa viikossa eivät riittäneet alkuunkaan kaiken sen innon ja motivaation kanavoimiseen, halusin päästä kehittymään ja oppimaan enemmän sekä nopeammin. Mutta. Se askeleen ottaminen uuteen suuntaan oli älyttömän vaikeeta ja kuukausi tolkulla mä sitä vatvoin. Omalla kylällä oli yksi seura, jotka harkitsin pitkään, mutta en koskaan saanut aikaiseksi. Vuodenvaihteessa sain kuulla sitten myös toisesta seurasta ja vähän tiedustelin treenikavereilta tietoja, että kuka tätä uutta seuraa virittelee ja minkälainen tyyppi on kyseessä. Kerrottiin posiitivisa kommentteja ja suositeltiin ehdottomasti käymään kokeilemassa.

Niinpä järsin hermostuksissani sormet kynsistä rystysiin asti verille, vedin syvään henkeä (hyperventiloin) ja laitoin sähköpostia menemään. Noin tuntia myöhemmin tuli vastaus, jossa toivotettiin tervetulleeksi mukaan treeneihin jo vaikka heti samana iltana. Niinhän mä menin. Kuten Facebookissakin kirjotin, niin olin aivan hermoraunio. täysin hajalla. Olin varma etten edes tunnista koko lajia uudessa ympäristössä! Vuosi potkunyrkkeilyä takana ja nyt olin sataprosenttisen varma, että en osaa mitään. Hyväksyin jo valmiiksi sen kuinka mut nauretaan ulos koko helvetin Tuusulasta ja lopetan kaiken urheilun siihen paikkaan. Muita vaihtoehtoja ei ollut.

Mutta kuten jo eilen kirjoitin, kaikkiaan 104 ruutua sisältävä treenikortti tuli eilisen treenin myötä täyteen. (Ja alkuvuodesta kävin kuitenkin vielä pitkälti yli kymmenkunta treeniä vielä vanhassakin treenipaikassa!) Puolessa vuodessa sataneljä treeniä salilla, josta mua ei sittenkään naurettu pihalle. Se olikin mesta, jossa otettiin vastaan iloisen lämpimästi ja jossa tunsi välittömästi olevansa kuin kotonaan. Just sellanen treenipaikka, jonne raahautuu aivan kuolemanväsyneenäkin ja lähtee sieltä fyysisesti aivan totaaliuupuneena, mutta mieli taivaissa.

Mitä on potkunyrkkeily ja kenelle se sopii?

Kyseiseen kysymykseen saa Googlattua viralliset vastaukset jos niin haluaa. Ihan jo Wikipediakin osaa kertoa lajin virallisen määritelmän ja lässynlää. Mitä on potkunyrkkeily tämmösen entisen liikunnanvihaajan silmin? Mitä helvettiä siinä voi olla niin ihmeellistä, että jopa itseni kaltainen maailmanlaiskin sohvalla rötvääjä on saatu treenaamaan viitenä päivänä viikossa?

Ei harmainta aavistusta. Lähdin kokeilemaan ja rakastuin aivan laakista. Mulla ei ole ikinä ollut hermoja opetella mitään minkä oppiminen vie kauemmin kuin vartin. Halusin oppia soittamaan kitaraa, mutta suunnilleen kolmatta sointua varten sormiani väännellessä hihat palo aivan totaalisesti olin valmis pistämään tuhannen paskaksi koko kitaran. Olisin myös halunnut oppia soittamaan pianoa. Ei. Ja luistelemaan jääkiekkomailan kanssa. EI.

Mutta hei, olis tarjolla tämmönen laji, jossa et voi ikinä osata kaikkea. Et tule koskaan olemaan valmis. Ei ole maaliviivaa. Laji, jossa harjottelet samoja asioita käsittämättömät määrät ihan vaan jotta voit mennä sparreihin toteamaan, ettet osaa käytännössä niistä harjotelluista asioista mitään. Et yhtään tasan mitään. Ottelutilanteessa pieninkin virhe voi olla tyrmäävän kohtalokas. Sitten kuvittelet osaavasi jonkun tekniikan aivan mielettömän hyvin, kunnes se pitääkin tehdä eri tilanneyhteydessä ja toteat taas, ettet osaa mitään. Muuttuvia tekijöitä on rajattomasti. Opittavaa on rajattomasti. Tekniikkaa. Voimaa. Kestävyyttä. Nopeutta. Terävyyttä. Rentoutta. Laji, joka on käsittämättömän huono vaihtoehto heikkohermoiselle perfektionistille. HEI JOO, TÄN MÄ VALITSEN!

Niinku..MITÄ?! En tosiaan tiedä, mä vaan rakastuin. Se itsensä henkinen ja ihan erityisesti fyysinen haastaminen on ihanaa. Etenkin se jälkimmäinen on mulle äärettömän euforista toimintaa. Rakastan sitä tunnetta, kun onnistuu lyömään tai potkasemaan niin helvetin lujaa, että itteäänkin hirvittää. Rakastan sitä ittensä äärirajoille viemistä, kun olet varma ettet jaksa enää yhtään enempää ja kuitenkin treenikaverin yllytyksestä saat jostain kiskottua lisää tehoja painaa loppuun asti. Se on käsittämätön hetki, kun näet vaan edessä ne kaverin pitämät hanskat tai tyynyt eikä niinä hetkinä maailmassa ole mitään muuta. Tiedät, että erää on jäljellä vain joitain kymmeniä sekunteja, ehkä vain muutama ja siihen pitää pistää kaikki. Lihaksiin sattuu, hengittäminen sattuu, hiki virtaa ja silti mieli on keskittänyt kaiken raivopäisen voimansa siihen loppuun asti painamiseen. Ei sitä edes pysty sanoin kuvailemaan, se on hienoimpia tunteita mitä tiedän!

Ja siihen kun yhdistetään hyvä treeniporukka. Värikäs kirjo innostuneita ja motivoituneita tyyppejä ympärillä hikoilemassa mukana, niin eipä siinä juuri enempää voi toivoa. Siellä me ollaan kaikki samassa nipussa. Toiset ihan vaan kuntoa kohottamassa, toiset hakemassa sitä pientä pakohetkeä arjesta, toiset tähtäämässä ottelemaan ja toiset pitämässä vanhoja taitoja yllä. Kuka nyt mitäkin, mutta kaikille on saman katon alla tilaa.

Ehkä siinä se on. Potkunyrkkeily on äärimmäisen monipuolinen laji, joka sopii sitten niin kuntoilijalle kuin kilpailuviettiselle kehään pyrkijälle. Tekeminen on kokonaisvaltaista henkisestä puolesta fyysisesti päästä varpaisiin. Niin halutessaan se voi olla rasittavuudeltaan kaikkea kevyestä kuoleman rajamaille (itse suosin jälkimmäistä ääripäätä!) ja oikein innostunut voi hioa teknisiä asioita aivan rajattomasti. Itse suosin voimaa ja luotan siihen, että kestän loputtomasti iskuja siihen asti, kunnes tempasen sillä nakkikiskamoukarilla vastustajan ulos kehästä - siinä ei paljon teknistä hifistelyä tarvita. ;)

Meillä treenaa kirjaimellisesti niin äidit kuin tyttäretkin ja ikähaitari on äärimmäisen laaja sieltä teini-ikäisistä aina niihin jotka ovat aikanaan tapelleet dinosaurusten kanssa. Tässä porukassa ei murjoteta kädet puuskassa ja olla sulkeuduttu omaan pieneen kuplaan - se on perkele totista vääntämistä hampaat irveessä ja vakavasti! Ohessa videotodiste. Treenaamisenhan ei kuulu olla kivaa, ikinä. ;)



Nyt se tärkein! Tuusula Fighter Clubilla starttaa potkunyrkkeilyn peruskurssi elokuun puolessa välissä! Tiedoilla, taidoilla tai kunnolla ei ole mitään merkitystä. Ei tarvitse osata mitään eikä tietää mitään, ei haittaa vaikka ei olisi yhtään minkäänlaista kuntoilutaustaa. Peruskurssi on nimenomaan sitä varten, että niitä perustaitoja opetellaan ja kuntoa lähdetään kohottamaan!

Okei huijasin, toi ei ollut se tärkein osuus, vaan se tulee tässä! TFC on antanut Läskiblogille ARVONTAAN yhden vapaan pääsyn POTKUNYRKKEILYN PERUSKURSSILLE!! Löydät allaolevan kuvan Team KOnnan Facebook-sivulta ja pelkästään siitä tykkäämällä olet mukana arvonnassa, jossa tosiaan voittaja saa ilmaisen potkunyrkkeilyn peruskurssin (arvo 140€). HUOM! Kuvasta pitää käydä tykkäämässä nimenomaan blogin FB-sivulla, ei täällä itse blogissa. Lisätietoja arvonnasta löytyy blogin FB-sivulta ja kurssiin sekä treeniaikataluihin lisätiedot TFC:n sivulta. Joten tosta noita linkkejä tai arvontakuvaa klikkaamalla hopihopi Läskiblogin FB-sivulle (facebook.com/miinuskolkyt) kyseisestä kuvasta tykkäämään! Kiinnitän arvontakuvan sivulle ylimmäiseksi niin se on helppo löytää kaiken viljelemäni roinan joukosta.


2 kommenttia:

  1. Hei. Olet ehkä kiireinen harrastuksesi takia, mutta olisi ihanaa kuulla koiristasi enemmän. Herättelehän koirablogi taas eloon :) itselläni on tällä hetkellä 5 kk ikäinen porokoira narttu. Mahtava kaveri kerrassaan! Olenkin nyt lueskellut vanhoja koirablogin kirjoituksiasi, kiitos niistä! :D Hyvää kesän jatkoa sinulle ja koirille! t.anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi itku kun laitoit tän kommentin niin mulla oli jo puoliksi valmiina toi nyt Koira blogiin laitettu teksti - ikävää etten voi tarjota nyt mitään mukavampaa tähän hätään.. :D

      Oi, pentu hauskimmat iässä, teillä on varmasti vauhtia kesässä! ;)

      Poista