maanantai 22. elokuuta 2016

Kyllä punkeroa pikkasen saa herkuilla huijata!

Sokerikoukusta irti rimpuilun alkumetreillä suurin haaste on vieroitusoireet. Elämäni varrella olen ehtinyt kokeilemaan jos jonkinlaisia kikkoja näiden perkeleellisten hetkien voittamiseksi - ja jälleen kokeiltiin jotain uutta!

Meinaan kun perjantaina iski se tuttu levoton olo, joka saa vilkuilemaan kelloa ja miettimään mikä kauppa on vielä auki, ihan tylysti kusetin itseäni. Olen päässyt niistä hetkistä yli meditoimalla, haukkumalla itseäni, suuntaamalla sen tarmon shoppailuun, puhumalla puhelimessa kauppojen sulkeutumiseen asti, rynnännyt urheilemaan ja milloin mitäkin. Nyt sokerinhimossaan kärvistelevä punkero huijasi itseään! Saat käydä huomenna ostamassa jätskiä, jos et tänään mene.

Jes, seuraavana päivänä siis pääsisi herkkukauppaan! Sokerikoukussa vaan on sellanen homma, että se irrottaa otettaan päivä päivältä enemmän. Joten lauantaiaamuna ei nyt oikeastaan tehnytkään mieli kirmata kauppaan, vaan se salaatti maistu hämmentävän hyvältä heti aamusta. Lauantai-iltana iski taas sama tuttu levottomuus. Saat käydä huomenna ostamassa jätskiä, jos et tänään mene.

Sama juttu. Sunnuntaiaamuna se ei enää niin houkutellutkaan. Istuin koko sunnuntaipäivän sohvalla ja vasta nukahtamisen hetkellä sängyssä se taas iski - kello on vasta vähän yli yhdeksän illalla, edelleen saa jätskiä. Rakas punkero, jos vielä maanantaina haluat niin sitten saat mennä hakemaan jätskiä.

Nyt ollaan maanantaissa ja lähellä iltapäivää. Aamupalan jälkeen kävin uimahallilla ensin kuntosalilla vetämässä varsin elävöittävän punttijumpan ja sieltä saunan kautta uimaan 400 metriä ja vähän lisää saunottuani kurvasin kaupan kautta kotiin. Olisi paskapuhetta väittää, etteikö mun tekisi mieli siinä pähkinöitä valitessa ottaa myös pussillinen jotain kuivahedelmäsekoitusta ja ne ajatukset kuten "vaan tänään" ja "en syö kaikkia kerralla" on vahvasti mukana koko ajan. Mutta sokeri on aina sokeria, on se sitten karkkipussissa tai kuivahedelmissä ja joutuisin käsittämätöntä pikavauhtia takaisin sokerikierteeseen sitä kautta.

Teki mieli vähän hyppiä ja tanssia ja ehkä vähän myös kiljua riemusta, kun tajusin miten jopa kovan treenin jälkeisen huutavan nälän kanssa kauppareissu oli helppoa. Tää nyt kuulostaa taas ihan typerältä niille, jotka eivät vastaavien perseilyjen kanssa joudu painimaan, mutta uskon aika monen tietävän mitä mä tarkotan.

Punkero oli täysin kusetettavissa, kyllä kannatti huijata! Fiilis on meinaan HUI-KEE!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti