sunnuntai 21. elokuuta 2016

Onko ruokavaliosta oikeasti pakko tehdä mielipuolista ydinfysiikkaa?!

Viikko on ollut täynnä sairastumista vastaan kamppailua (MÄ VOITIN!!), sokerista vierottautumista ja oman peilikuvansa inhoamista. En voi uskoa, että olen taas tässä pisteessä kun peilistä tuijottaa joku ihan muu kuin minä itse. Kuka helvetti toi ihrainen punkero oikein on ja kuinka mä päästin sen takaisin tänne?! Siitä ja harrastusten merkityksestä lisää seuraavassa tekstissä.

Sitä ruoka-asiaa. Tälleen lomalla on ollut aikaa taas selailla eri tahojen ohjeistuksia ruokavalioihin liittyen ja pakko sanoa, etten ihmettele pätkän vertaa minkä takia painonpudotusurakkaan lähtevät kokevat aloittamisen epätoivoisen vaikeaksi ja/tai luovuttavat jo heti alkumetreillä. Perinteisin laihduttava ruokavalio on tietysti kalorirajotteinen. Siinä menee päivät joutuisasti kun punnitset ruokia ja lasket makroja. Viimeistään toisen viikon puolessa välissä alkaa kananrinta ja maitorahka pursuta korvista ja näläntunteen kanssa kamppaillessa voit vaan pohdiskella, että olenko ainoa luuseri joka ei millään meinaa kestää nälkää. Jos kaveri tarjoaa lounastunnilla mandariinisiivua niin ÄLÄ EDES HARKITSE, se ei varmasti mahdu päivän kaloreihin! Tai vähintään jätät sitten iltapalalta jotain pois. Ja muista, että jos et syö kolmen tunnin välein niin koko homma menee selluliittina reisille aivan välittömästi.

Olet kuullut karppauksesta ja liityt aihetta käsittelevälle foorumille. Tervetuloa helvettiin! Asiallista keskustelua on hyvin haastavaa löytää ja koulukunnat on äärimmäisen tiukasti eroteltu toisistaan. Saat tennaria perseelle ketokarppausryhmästä, jos syöt joskus muitakin kasviksia kuin kurkkua tai parsakaalia ja kivitys on taattu, jos kehtaat edes mahdollisuutta pohdiskellen kysellä ryhmän mielipidettä omenan syömiseen.

Muna-pekoni -ryhmästä siirryt rennompaa vähähiilihydraattisen toteutusta ajavaan ryhmään. Olet saattanut löytää palan totuutta ja taivasta tai sitten olet joutunut ojasta allikkoon. Vähänsinnepäin-ryhmästä saat poimia tuhansittain ihania reseptejä "sokerittomiin" ja "viljattomiin" herkkujen korvikkeisiin. Vähähiilihydraattisen tai hiilihydraattitietoisen ruokavalion ajatus hukataan monella valovuodella keksimällä saatanallisia korvikkeita esimerkiksi jälkiruoille, jotka normaalisti tehtäisiin valkoisesta sokerista ja viljasta. Esimerkiksi taatelipohjainen raakakakku on kyllä parempi vaihtoehto perinteiseen vehnäpohjaiseen kakkuun verrattuna - MUTTA SEKÄÄN EI OLE ARKIRUOKAA!

Oikein pahassa tapauksessa päädyt foorumille, jossa yksi miljoonasta tietää ja loput ainoastaan luulevat tietävänsä. Jaetaan esimerkkejä munuaisten pettämisestä ja kilpirauhasongelmista johtuen hiilihydraatteja rajoittavasta ruokavaliosta. Sotketaan puurot ja vellit niin jumalattoman pahasti, että koko lauma on aivan hukassa. Liian usein vähähiilihydraattista lähdetään toteuttamaan poistamalla ruokavaliosta hiilarit. Lisäämättä mitään tilalle. Ei ole mikään ihme, että siinä ollaan vähän ihmeissään, kun vähärasvaisesta ja runsashiilihydraattisesta ruokavaliosta otetaan sokerit pois ja jäljelle jää oikeastaan enää vaan ne proteiinit. RASVAA KONEESEEN, jos jätätte hiilihydraatteja pois.

Karppaus- ja VHH-henkisissä ryhmissä saadaan helvetinmoisia tappeluita aikaan myös ateriarytmistä. Itsehän syön 2-4 kunnon ateriaa päivässä vähän riippuen mikä sopii päivän kulkuun kaikista parhaiten. Kolmen tunnin välein syövä kalorirajotteinen porukka kivittää mut tästä hyvästä kerta toisensa jälkeen. Karppiryhmässä useammin ruokailevat kivitetään.

Yhä edelleen suosittelen VHH-tyyppistä ruokavaliota. Suosittelen viljattomuutta, mahdollisimman pientä määrää maitotuotteita, mahdollisimman vähän käsiteltyjä raaka-aineita ja rasvojen vaihtamista prosessoiduista kasvirasvoista ihan ehtaan tavaraan. Mutta siinä on pidettävä mukana avointa mieltä ja maalaisjärkeä. Jokainen ammattilaiseksi itseään tituleeraava ei ole oikeassa eikä jokainen maallikko väärässä. Omakohtainen kokemus voi olla merkittävästi arvokkaampaa tietoa kuin laboratoriotutkimuksen tulos - tai toisinpäin.

Ihmiskeho ei ole mikään saatanan kone, joka pyörii samoilla rataksilla samaa rataa vuoden jokaisena päivänä syntymästä kuolemaan asti. Olosuhteet muuttuvat jatkuvasti - ihan jo pelkästään vuodenajat muuttavat hormonitoimintaa ihmiskehossa. Kyllä sen painon saa tippumaan sillä kanalla ja riisillä tai ihan yhtälailla pekonilla ja kananmunalla, mutta oliskohan siihen syytä rakentaa jotain vähän pitkäaikaisempaa ratkasua? Siinä kohti se itsenäinen tiedonhaku ja kokeileminen astuvat varsin tärkeään rooliin. Jollekin täysjyväviljatuotteet sopivat ja vaikka sitä miten tietyt tahot hehkuttavat liki pakollisena hengissä säilymisen kannalta, niin mä en ensinnäkään pysty enkä toisekseen edes halua käyttää sen paremmin täysjyvää kuin mitään muutakaan viljaa.

Ei siinä kai auta muu kuin kokeilla asiaa X ja lähteä soveltamaan. Jos nyt kuitenkin olet yrittänyt laihduttamista ja/tai painonhallintaa samalla menetelmällä jo sen kymmenen kertaa pystymättä säilyttämään tuloksia, niin varmaan kannattaa kokeilla välillä jotain muuta.

Ja kun oli siitä, ettei ihminen ole mikään kone, niin koko järjestelmää saadan sekavammaksi vielä sen tunnepuolen avulla. Esimerkiksi syömishäiriöt ja tunnesyöminen ovat paljon muuta kuin vain "selkärangattomuutta". Tai voi sen niinkin ajatella, mutta toinen vaihtoehto sen ikuisen itsensä luuseriksi sättimisen ja asian kanssa painimisen sijaan kaivella niitä syitä omasta päästään ja saada niihin aiota helpotusta ja jopa vapautua niistä kokonaan.

Että siitä sitten vaan kahlaamaan, elämä on ihan pala sokeritonta ja viljatonta kakkua!

Ruokavalion osalta mun mielestä edelleen parhaan infopaketin antaa karppaus.infon ateriamatriisi!


Ja mitä tulee ruokavalion remointoimiseen niin itse suosittelen (koska se sopi mulle parhaiten) täydellistä muutosta ihan laakista, mutta yksittäinen muutos kerrallaan on parempi kuin ei mitään. Pelkästään jo esimerkiksi viljattomuus tekee ihan valtavan eron tyypilliseen suomalaiseen ruokapöytään.

Syön itse melkolailla ton ateriamatriisin alakarpin mukaan. Ilman nälkää, ilman laskemista. Olen hyvin tietoinen syistä, joiden takia olen lihonut viimeisen vuoden aikana, mutta vielä tietoisempi olen työkaluista, joilla saan asian korjattua. VHH ruokavalio on siinä äärimmäisen merkittävässä roolissa.

Se on taas aika antaa läskille kyytiä - ilman ydinfysiikkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti