keskiviikko 17. elokuuta 2016

Vapaa-ajan ihana hukkaan valuminen

Ei tää ihan vaan oleminen oikeastaan olekaan niin vaikeeta, kuin miltä se yleensä on tuntunu. Ehkä siihen vaan tulee niin iso kontrasti kaikkien arkisten kiireiden keskellä, että se tuntuu ihan tajuttoman kummalliselta.

Viime viikon ilman unta toteutettu sokeri- ja viinaralli teki tehtävänsä ja yritti raivata vastustuskyvystä tilaa sairastumiselle. Ei kyllä harmita, oli edelleenkin niin hulvattoman hauska viikko, että kyllä tässä ihan mielellään käy pienen painimatsin sairastumista vastaan. Maanantaiaamuna heräsin lievästi raastavan kurkkukivun kanssa ja oli sellasta lievää lämpöä enteilevää fiilistä. Kirmasin treeneihin sitkeesti apteekin kautta ja selvisin potkunyrkkeilystä vain totaalikuolemaa ihan pikkasen hipoen. Yön aikana kurkkukipu oli kadonnut.

Tiistaina nukuin pitkään, söin (sokerit nollissa, to-del-la reilusti rasvoja, kourallinen sinkkiä ja Deetä joka aamu) ja nukuin vähän lisää! Kymmenen tunnin yöunien ja kolmen tunnin päiväunien jälkeen sain suuren ilon kirmata ystäväni kanssa leffaan ja sen vuoksi treenitkin jäivät väliin. Ihan hyvä niin. Missään vaihessa kun ei ole ainakaan mittarin mukaan ole ollut kuumetta niin kyllä tarpeeksi idiootin mielestä silloin on ihan treenikuntoinen.

Keskiviikon resepti on ollut aikalailla sama. Paljon unta, lautasella paljon kaikkea muuta paitsi hiilihydraatteja, kourakaupalla vitskuja ja Pamolhot-C vähän lisätueksi. Keskiviikkoillan treeneistä selvittiinkin jo paljon paremmin ja vaikka vähän meinasi ottaa hengen päälle herkästi niin saatiin sellasta tekemisen meininkiä aikaseksi. Nyt illasta olo on oikeastaan aika mainio. Ääni on vähän painuksissa, mutta muuten ei tunnu mitenkään kummalliselta. Ja kun huomennakaan ei ole herätyskello soimassa ja puhtaat lakanat odottavat niin eiköhän tässä parempaan kohti hiivitä koko ajan.

Kolme päivää olen siis normaaliin arkeen verrattuna lähes kokonaan siis vaan..ollut. Tänään vähän siivosin ja vaihdoin asunnossa mittavan sisustukseni järjestystä, mutta siinä se. Koirien kanssa taaperrettu vaan tien toiselle puolelle ja koirat on saaneet juosta vapaana eikä ole itse tarvinnut tehdä mitään. Maanantaina ja keskiviikkona kävin tosiaan treeneissä ja tiistaina leffassa, mutta juuri muuten en ole poistunu kodistani. Jännää vaihtelua ja ensin ajattelin tulevani hulluksi. Mutta ei. Tää on oikeastaan aivan käsittämättömän mukavaa. Puolet vuorokaudesta makaat sängyssä ja toisen puolikkaan sohvalla.

Kodin uudelleenjärjestely onnistui ja täällä on entistä mukavampaa olla. Rakastan tätä pikkuista yksiötä. Vuokra-asunnoksi ihan mielettömän kiva kämppä ihanan rauhallisessa talossa. Täällä on hyvä olla. Nyt on siistiä ja nättiä. Koirat nukkuu jaloissa ja mulla on ihan käsittämättömän paljon vapaa-aikaa, jonka käyttämättä jättäminen mihinkään hyödylliseen on oikeastaan aika ihanaa. Kyllä sitä kohta ehditään taas puskea päivät sillä tahdilla, ettei kotona tarvitse käydä kuin korkeintaan nukkumassa - jos aina sitäkään.

Oleminen on jees. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti