torstai 15. syyskuuta 2016

Torkuttajasta aamureippailijaksi? Hyi.

Mulla meinaa välillä sosiaalisessa mediassa mennä hermo Tomi Kokkoon sekä muihin aamuvirkkuihin. Ottaa päähän niin maan perkeleesti seurata kuinka joku voi postata videota pitkälti ennen kukonlaulua snapchattiin ja olla jotenkin niin täynnä elämää siihen aikaan kun mä vasta unimaailmassa valmistaudun torkkuralliin.

En koskaan oikein päässyt sisälle tohon Snapchat-hommaan. Seurailen siellä muutaman henkilön edesottamuksia, mutta en ole vaivautunut itse sukeltamaan sisälle sinne. Sen sijaan kuten jo varmaan jokunen lukijakin on seuraamassa, niin Instagramin puolella olen ollut merkittävästi ahkerampi. Sinne tulee viljeltyä ahkerammin kuvaa ja videopätkää, jotka ovat vähän jotenkin liian "pientä" julkaistavaksi Facebookissa tai varsinkaan blogissa. Ja nyt kun Instagram otti käyttöön Snapchatin kaltaisen "MyStory" -ominaisuuden (kuvia ja videoita, jotka ovat olemassa vain 24h ja katoavat sitten), niin siitähän mulla vasta riemu irtosi. Pistä siis seurantaan @jonnavain niin pääsee kurkkaamaan vielä vähän tarkemmin tämän elämän menoa, kuin jees hä?! ;)

Tiistaina joku saattoikin bongata kuvaa ja videota siitä, että kyllä, me oltiin koirien kanssa aamulenkillä klo 5! Voin muuten kertoa, että tähän vuodenaikaan viideltä aamulla on ihan julmetun kylmä ja pimeetä. Mutta. Siinä oli myös jotain tosi kivaa. Oli pipo päässä, hanskat kädessä ja muutenkin riittävästi vaatetta. Silmät oli aivan ristissä herätyskellon soidessa klo 4.30, mutta se raikas ilma hyvin nopeesti löi eloa koneeseen. Kolmen vartin kävelylenkki ei ollut fyysisesti raskas, mutta ei se esimerkiksi aamurutiinien tärkeydestä vaahtoava Kokko kyllä paskaa puhu, että päivä starttaa täydellisen eri tavalla, kun edes vähän reippailee heti herättyä.

Millä keinoilla tätä aamuisin ulkoilua on sitten käynnistelty?

HERÄTYSVALO + RADIO

Tää on mun ehdoton suositus muutenkin, oli tarkoitus lähteä lenkille tai ei. Mulla on Tori.fi:n kautta jokunen vuosi sitten löytynyt muutaman kympin herätysvalo ja olen rakastanut sitä yhteisestä aamustamme nro 1 lähtien. Se lähtee nostamaan valotehoa puoli tuntia ennen määriteltyä herätysaikaa ja lopulta vielä laittaa volumea hiljalleen nostaen radionkin päälle. PA-RAS-TA!! Yleensä mulla on puhelimen herätys varmuuden vuoksi varttia tästä myöhemmin, mutta yleensä avaan silmät ensimmäisen kerran melkein heti valon mentyä päälle.

Koska mähän en voi sietää kiirettä tai paniikkiherätyksiä. Ja toisekseen, kun herätysvalosta poksahti lamppu niin tuli paineltua poikkeuksellisen nopeasti uutta ostamaan, koska pelkkään puhelimen herätykseen herääminen pilkkopimeässä tuntui ihan käsittämättömältä puurolta. Jääkaappiin en ole saanut nyt yli kahden vuoden aikana hommattua uutta lamppua, mutta herätysvaloon se hankitaan välittömästi. Pimeässä herääminen on valoon tottumisen jälkeen käsittämättömän vaikeeta.

VALMISTELUT

Se kynnys olla lähtemättä on tässä kohti äärimmäisen matala, joten mikä tahansa vastoinkäyminen kaataisi ainakin allekirjoittaneen ihan suorilta takaisin sänkyyn. Olen siis jo edellisenä iltana laittanut lipaston päälle valmiiksi KAIKKI aamulla tarvittavat vaatteet. No okei, kengät ja takki on saaneet olla eteisessä, mutta alusvaatteita myöten ihan kaikki aamulenkille tarvittavat vaatteet odottavat valmiina. Mitään ei tarvitse etsiä eikä penkoa vaan sillä täysin nollatasoisella aivotoiminnalla voi vaan kiskoa kaiken ylleen siitä lipaston päältä.

RIMA MATALALLA

Tähän mä kompuroin monissa projekteissa, kun lähden suunnittelemaan aivan liikaa. Jos tähän mennessä aamuisin on tullut ulkoiltua tasan 0 kertaa viikossa, niin ei heti pidä lähteä suunnittelemaan vetävänsä kuutena aamuna viikossa vähintään kymmenen kilometrin lenkkiä täysillä juosten. Mun rima on niin matalalla, että tavoite on suoritettu ihan vain ulos menemällä. Pääset lenkkarit jalassa ovesta ulos koirien kanssa, niin olet jo maalissa. Sen lisäksi kaikki muu on vain suurta plussaa. Saa mennä ihan vaan kevyesti kävellen, ei tarvitse juosta tuntia. Jos tästä ensin saisi rutiinin niin ehkä sitä rimaakin voi sitten nostaa?

Tai ehkä ei. Tyhjät tiet ja polut kirpeän raikkaassa syysaamussa ovat aika kivoja pitkästä aikaa. On hiljaista, rauhallista ja saa kiskoa keuhkojen täydeltä happea. Toivottavasti osaan olla vaatimatta itseltäni reippaampia lenkkejä, rauhallinen kävelykin on oikein jees ja tuntuu hyvältä.


Lisäksi se vaatii ripauksen raakaa tahtoa pakottaa itsensä tekemään niin. Kun torkun sijasta vaan sitkeästi repii itsensä sängystä ylös niin loppu on todella helppoa. Se kannattaa. Koska kyllä se niin vaan on, että päivä saa aivan erilaisen startin pienen happihyppelyn jälkeen. Ei tarvi tosiaan vetää mitään maratonia, ihan lyhyt ja myös kevyt kävelylenkki riittää. Kunnolla heränneenä aamupalakin tuntuu maistuvan ainakin tuplasti paremmalta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti