sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Läskille kyytiä rasvalla ja suolistoa ruokkimalla

HUHHUH! Pitkälti yli kolme vuotta VHH-ruokavaliolla eikä paluuta entiseen näy. Sen sijaan tämän reilun kolmen vuoden aikana ruokavalio on muokkautunut ja elänyt uuden tiedon ja kokemusperäisen ohjautumisen mukaan. Kolmessa vuodessa on myös tullut valtava määrä lisää ymmärrystä ihmisen kokonaisvaltaisuudesta ja siitä miksi tämä elämäntapojen remontointi on ensinnäkin A. ollut tarpeellista ja B. aina välillä niin perkeleen vaikeaa. Ihan parin, kolmen viime kuukauden aikana olen vihdoin saanut siivottua korvieni välistä ja sydämestä riittävän määrän katkeruutta ja vihaa, jotta voin nyt lopultakin alkaa hoitamaan itseäni täysillä myös sisäisesti.

Uusimmat muutokset ja tiedonmuruset on nyt tarjoiltu suolistoon liittyvissä asioissa. Minulle referoitiin YLEn esittämä dokumentti suoliston bakteereista, jossa muistaakseni tutkija laittoi kakaransa syömään huonosti (lue: hiilihydraattipitoisesti) ja tutki muutoksia ulosteen bakteerimäärissä. Jos nyt tulee asiavirheitä niin dokkarin katsoneet voivat korjata, koska itselleni uskolliseen tyyliin en koskaan sitä muistanut ajoissa katsoa ja nyt sen katseluaika Areenassa on jo päättynyt. Muistaakseni peli vihellettiin aika pian poikki, kun suoliston bakteerikanta lähti tekemään hyvin nopeaa kuolemaa. Lopputulemana oli kuitujen tärkeys, jotta suoliston hyville bakteereille riittää syötävää ja ne jaksavat mellastaa satalasissa monien kehon toimintojemme hyväksi. Ja koska emme enää tänä päivänä tietenkään kuvittele niiden pahojen, sairastuttavien bakteerien vain yhtäkkiä tupsahtavan tänne ulkoavaruudesta tuomaan meille kausiflunssaa riesaksemme, niin ne hyvät bakteerit tarvitsevat ruokaa pitääkseen pahikset aisoissa. Nopeat hiilihydraatit (korkea glykeeminen indeksi) ovat haihtuneet sokerina ilmaan - tai siis survottu rasvakudokseen - paljon ennen bakteeribileitä, joten niistä ei ole ravitsemaan meitä.

Valtavan paljon uutta tietoa aiheesta on tarjonnut Facebookin ryhmä Sairaan hyvä olo, jossa ennestään mulle koirapuolelta tuttu henkilö Ilu Virtanen meuhkaa asian hyväksi. Oma ruokavalioni tähän asti on ollu Virtasen antamiin oppeihin ja tietoon nähden hyvillä jäljillä, koska arkiruokavalioni on ollut jo pitkään hiilihydraattitietoinen, joten se jo itsessään on karsinut ne turhimmat ja nopeimmat hiilarit pois häiritsemästä hormonitoimintaa. Eniten ravinneympyrässäni on pitkään ollut rasvoja, toiseksi eniten proteiineja ja sitten niitä hiilihydraatteja. Koska aivan oikein, ruokavalioni ei ole ikinä ollut hiilihydraatiton. Siinä on iso ero.
"Asiantuntijoilla" on vääränlainen käsitys karppaajien ruokavaliosta; ettei se sisällä lainkaan hiilihydraatteja, että karppaajat syövät ylettömiä määriä tyydyttynyttä rasvaa. Tämä ei tietenkään ole totta. On kyse epäterveellisten, verensokeria ja insuliinia herkästi ja paljon kohottavien hiilihydraattien välttämisestä. Oleellinen osa on luonnonmukaisilla, hyvillä hiilihydraateilla sekä proteiineja ja rasvoja sisältävillä ruoka-aineilla, joiden raaka-aineet pysyvät muuttumattomina valmistuksessa. 
Uuden tiedon valossa on kuitenkin tehty muutoksia! Aikaisemmin söin paljon salaattia, mutta se on nyt jäänyt pois käytännössä kokonaan. Opin, että maa ja sen bakteerit ovat hyvä asia. Huonoa ravintoa syövä koira ahmii ulkona heinää ja lehtiä, koska eläimen vaisto käskee hankkimaan niitä hyviä maitohappobakteereja ja niitä saadaan maasta. Joten mitä lähempänä maata vihannes on kasvanut, sitä parempi. Ei, perunaa ei todellakaan lasketa mukaan tähän leikkiin (höyrytetyn perunan GI on 90, kun pitäisi yhden lähteen mukaan suosia tuotteita, joissa se on alle 55).
"Laitan tähän osviitaksi vain muutaman:
liha, kala, kana, voi GI 0
jogurtti, maustamaton GI 20
hedelmäsokeri GI 33
soijamaito GI 44
appelsiini GI 63
kaurapuuro 70
banaani GI 79
peruna, höyrytetty GI 90
coca-cola GI 90
pöytäsokeri 93
valkoinen leipä GI 100
riisi, valkoinen GI 103
ruisleipä GI 109
riisimurot GI 117
maissihiutaleet GI 120"
Okei, eli salaatti ihan salaattina (salaatti, kurkku, tomaatti) jäi pois. Mitä tuli tilalle? Raastinrauta ja raakaa tavaraa. En ole enää lämmittänyt mitään kasviksia saadakseni niistä kaiken mahdollisen MHB-hyödyn irti. Raastettu porkkana, silputtu kaali, parsakaali, pinaatti, tomaattia (tällä oli liuta kaikenlaisiä hyviä ominaisuuksia). Vähintään kahta noista joka ikisellä aterialla. Ja basilikaa, nam! Yli puolet isosta lautasesta kukkuralleen tuoretavaraa, päälle siemeniä ja koko kirjo uitetaan MCT- ja oliiviöljyssä. Lautasen jäljelle jäävästä tyhjästä osasta on paikkansa löytänyt hyvin usein moneen otteeseen esitelty kananmunahässäkkä, jossa siis kaikessa yksinkertaisuudessaan on sekaisin vatkatut yleensä kolme kananmunaa ja reilu loraus ehtaa kuohukermaa paistetaan kookosöljyssä. Ja lisätään lautasella voita päälle. Maun vuoksi tomaatti-chili -salaattikastiketta, ihan vaan koska se on aivan sairaan hyvää. Halpaa, nopeeta, helppoa ja tolkuttoman hyvää.

Kaloriajattelu oli saamassa musta jo yliotetta, mutta epätoivoisen läskisavotan keskellä olin jo "ei enää mitään muuta menetettävää kuin kiloja" -ajatusmallissa ja lähdin entistä rohkeammin pelaamaan rasvojen kanssa. Pakko sanoa, että vointi ei ole IKINÄ ollut näin hyvä! Reilussa kuukaudessa on kadonnut 6kg painoa ja tilalle on tullut älytön määrä virtaa ja täydellisen hyvinvoiva vatsa. Näin hyvä ja kevyt olo ei ole ollut kokonaisvaltaisesti koko kropassa vielä koskaan! Energiatasot on olleet aivan pilvissä, treeni kulkenut ja lähes treenittömänkin viikon aikana paino tippunut tasaseen ihan päivästä toiseen. Yritin pitää karkkipäivänkin, mutta lähdin kaupasta tyhjin käsin kotiin, koska tajusin, ettei tee yhtään mitään mieli arkiruokavalion ulkopuolelta niin paljon, että haluaisin sitä syödäkseni uhrata tämän olotilan. Aina VHH-ruokavaliota aktiivisesti noudattaessani olotila on ollut hyvä, mutta nyt ollaan taas ihan uusilla leveleillä.



Olen ravinnon lisäksi ahminut niin paljon tietoa aiheesta, kuin vain olen suinkin ehtinyt. Uutena haasteena on esimerkiksi nesteytys. Kuulemma ei pitäisi juoda syönnin yhteydessä, sillä vesi laimentaa mahahappoja ja häiritsee siten ravinnon käsittelyä. Sen sijaan aterioiden välissä pitäisi juoda, koska muuten keho ottaa nesteen suolistosta ja sehän taas ei ole lainkaan hyvä juttu. Liikkuvassa ja hektisessä työssä vedenjuonti on ollut TODELLA iso ongelma jo pitkään, mutta olen nyt ottanut siitä oikein mission itselleni ja keskittyneesti työstänyt asiaa. Hiljalleen.

Mutta on ollut ilo lukea myös jo itsellä olemassa ollutta tietoa. En jaksanut edes yrittää esittää kovin yllättynyttä, kun luin kuinka ei-toivotut mikrobit suorastaan rakastavat korkean GI:n hiilihydraatteja. Eikä sekään nyt ihan puun takaa tullut, että rasva ja proteiinit pitävät nälkää paremmin, kuin ne samat vatsalaukusta salaman lailla katoavat nopeat hiilihydraatit. Samoin monet esimerkiksi Virtasen esittämät lisäravinteet (mm. C- ja D-vitamiinit, sinkki, jne.) on löytyneet kaapista jo pitkään.
"Esimerkkejä tuotteista, jotka eivät kuulu VHH-ruokavalioon:
leipä
peruna
valkoinen sokeri
murot, mysli, pasta
vehnä
rasvattomat maitotuotteet
margariinit
kaikki kevyttuotteet
valmisruoat
makeiset, leivonnaiset, kakut, keksit
limsat, sokerimehut
oluet, siiderit
kokojyvätuotteet harkiten
Ruokavarastosta tulisi löytyä seuraavanlaista:
voita, neitsytoliiviöljyä, neitsytkookosöljyä
pellavansiemenrouhetta, manteleita, pähkinöitä
tuoreita kasviksia, vihanneksia (myös pakastevihannekset)
marjoja
hedelmiä, kuten omena, avokado ja sitrushedelmät
tuoretta (luomu)lihaa tiskiltä ostettuna
tuoretta kalaa
(luomu)kananmunaa
rasvaisia maitotuotteita kuten juustoa, maustamatonta jugurttia, piimää, raakamaitoon tehtyjä juustoja
ravintolisinä kalaöljyä ja kalanmaksaöljyä, D-, ja C-vitamiinia"
Vielä on kehityksellisiä haasteita. Mulle suositeltiin esimerkiksi piimän ottamista mukaan kuvioon, koska saisin siitä rikastusta MHB-kantaan. Ja kuulemma niitä pitää vaihdella, koska eri tuotteissa on vähän eri bakteerit. Ongelmaksi muodostuu tästä rasvahysteerisestä ruokateollisuudesta löytää ne piimät, joista ei olisi sitä rasvaa karsittu prosessoimalla pois, mutta niitäkin kuulemma on. Hiljalleen. Kuulemma pitäisi opetella myös syömään hapankaalia, jota en ole koskaan maistanut, mutta huhut siitä pistävät jo ajatuksena vähän irvistämään.

Ilu Virtanen on tosiaan tuttu kaveri koirien ruokinnan puolelta. Ja sieltä koko mikrobihössötys onkin vähän lähtenyt siirtymään omaankin käytäntöön, sillä omat koirani suorastaan ahmivat ulkona kasveja. Heinää, lehtiä, kaarnaa, maata, millon mitäkin. Ennen tapasin kieltää niitä tekemästä niin, mutta nykyään se on vain mielenkiintoista. Tajusin koirien ruoan olevan liian steriiliä. Vanhin koiristani on äidin luona koekaniinia, jossa se saa syödäkseen Virtasen MHB-KARP:ia, joka on suoralla lainauksella "maitohappokäymisellä kypsytetty vähähiilihydraattinen koiranruoka". Kyseinen sapuska on jo valmistusvaiheessa survottu bakteeririkkaaksi ja koiraansa ruokkiva ensin sulattaa pakasteen jääkaappilämpötilassa vuorokauden ajan ja sitten se otetaan huoneenlämpöön vähintään vuorokaudeksi ennen tarjoilua, jotta saadaan bakteerimäärät räjähdysmäiseen kasvuun. Ja siis kirjaimellisesti, sillä äiti kertoi yhden tuollaisen pötkön räjähtäneen itsekseen. Ja kyllä, se haju on mieletön - koiran mielestä hyvä, ihmisenä en hirveän syvään menisi nuuskimaan.

Äidin oma koira oli kutinoiden ja bakteeritulehdusten takia pitkään erilaisilla ruokavalioilla kokeillen niin nappulaa kuin eri variaatioilla raakaa, mutta kortisonin tarpeesta ei koskaan päästy eroon. Nyt Virtasen sapuskoilla suolistoa on saatu elvytettyä koiralta siinä määrin, että kortisonia ei enää tarvita. Kyseisen koiran suolisto on jälleen kykenevä pitämään itse kodistaan huolta. Oma koirani on ollut siellä nyt toista viikkoa (autoimmuunisairas kortisonitapaus) ja sen pakonomainen tarve syödä heinää ja lehtiä on vähentynyt radikaalisti. Kaksi nyt kotona olevaa omaa koiraani syövät taloudellisista syistä osan ruoastaan edelleen kuivamuona ja osan lihana, mutta lihat on alettu ihan tyynen rauhallisesti seisottamaan huoneenlämmössä. Sulatuksesta kuppiin ei ole pidetty enää minkäänlaista kiirettä. Lisäksi nyt ladataan kaappi täyteen piimää niin omistajalle kuin elukoille ja ehkä yhdessä kokeillaan rohkeasti sitä hapankaaliakin - tuoreraasteet täällä jo jaetaankin niin mun lautaselle kuin koirien kuppeihin.


P.S. Olen sairastanut viimeksi heinäkuussa 2015. Ei vatsatauteja, ei yhden ainutta kausiflunssaa. Muut ovat ympärillä saaneet ihan rauhassa räkiä. Ne muutamat enteilyt sairastumisesta ovat olleet aina karkki- tai juhlintapäivän jälkeen ja korjautuneet aggressiivisella ruokavaliolla. Se ei ole tuuria.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti