keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Jouluprojekti on paketissa ♥ "..minkään niin palkitsevan eteen en ole koko elämäni aikana kimpoillut."

Syksyllä päähänpistomaisesti alkunsa saanut vanhusten ilahduttamiseen suunniteltu joulumieliprojekti laitettiin pakettiin viime sunnuntaina. Kierrettiin joululaulujen merkeissä Hyvinkäällä, Järvenpäässä, Tuusulassa, Keravalla ja Vantaalla.

Mukaan lähti näiden alueiden vapaaehtoisia mukaan kukin tavallaan hoivakotien asukkaita jouluisesti muistamaan. Esimerkiksi tuotiin itse tehtyjä pipareita ja joulutorttuja, paikalle saapui paijattavaksi sekä rutisteltavaksi halikoiria, Willan Kahvila Hyvinkäältä lahjoitti ylijäämäleipomukset viemisiksi ja Fazer sponsoroi joulumakeisia. Aivan älyttömän suuri kiitos tästä. ♥ Ja erityiskiitos totaalisesta pulasta pelastaneille ystävilleni, jotka huolehtivat musiikillisesta puolesta.

Kiitos kaikille näille ja kiitos hoivakotien asukkaille, kun otitte meidät vastaan ja kiitos hoitajille kontaktoinnista ja erityisesti tekemästänne äärimmäisen arvokkaasta työstä. Se lämpö ja sydämellisyys, jolla näimme hoitajien asukkaita kohtelevan oli vaikuttavaa.

Sain idean, jonka muut auttoivat toteuttamaan. Varsin karmivan syksyn ja talven alkuosan sekasorron keskellä revin projektin kasaan enemmän tai vähemmän muiden avustuksella lähes väkisin. Moneen otteeseen riekaleina olevien hermojen kanssa vannoin, ettei enää koskaan ikinä ever mitään tällästä.

Mutta vierailujen jälkeen on sanottava, että minkään niin palkitsevan eteen en ole koko elämäni aikana kimpoillut. Kaikesta uhoamisestani huolimatta olen aivan varma, että ensi vuonna stressataan saman projektin äärellä taas.

Päällimmäisenä mieleeni jäi eräs herttainen mummeli, joka lauluesityksen jälkeen pyysi luokseen ja otti käteni molempien hauraiden kämmeniensä väliin. Kyyneleet valuivat mummun poskilla, kun hän puristi kättäni ja kiitti koko sydämestään heidän muistamisestaan. Istuin polvillani siinä nojatuolin vieressä lattialla ja kamppailin ihan kohtalaisen voimakkaasti pintaan pyrkivän herkistelyn kanssa.

Muutaman minuutin jutustelun aikana hän kysyi nimeäni toistuvasti, mutta ei pystynyt sitä muistamaan. Ja silti läpi koko keskustelun sain tarkkaa analyysiä esittämistämme kappaleista ja kohdista, jotka olivat häntä erityisesti miellyttäneet. Jokaisen lauseen väliin esitettiin kysymys mun nimestä. Musiikin mahti teki vaikutuksen. Lähimuisti ei rekisteröinyt uutta nimeä, mutta kymmenkunta laulua yksityiskohtineen se säilöi.

Sydäntä särkee, etten pystynyt järjestämään vierailua niin moneen paikkaan kuin olisin halunnut. Toivottavasti joku saisi tästä ideaa omalle lähialueelleen, ajallisesti pienellä uhrauksella voi tehdä paljon hyvää. Yksi ihminen kun ei voi ilahduttaa kaikkia, mutta jos jokainen tekisi omalta osaltaan voitavansa, niin saataisiin aikaan valtavasti hyvää.

Lupaan ja vannon, että Konna ja nelijalkainen yli kaiken myös mummuja ja pappoja rakastava DreamTeam tulee vierailemaan vuonna 2017 lähialueiden hoivakodeissa. Se on meidän pieni suuri teko.


Kuva, jonka Jonna Räisänen (@jonnavain) julkaisi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti