lauantai 21. tammikuuta 2017

Joko uudenvuodenlupaukset rakoilee?

Vuodenvaihde on tunnetusti suurten lupausten ja elämäntapamuutosten julistuksien kulta-aikaa. Heti vuoden ensimmäisestä päivästä siivotaan ruokavaliot, ryhdytään tipattomalle ja aloitetaan urheilemaan aivan hullun lailla. Kyllä nyt perkele alkaa terveellinen elämä!

Otetaan oppia vanhasta kunnon vähäkalorisesta ruokavaliosta, siedetään nälkää, odotetaan karkkipäivää ja muistetaan lenkkeillä sekä nostella puntteja, vaikka miten väsyttää tai vituttaa. Juokse, läski, juokse! Nälkä kuuluu asiaan ihan yhtälailla kuin kaiken syötävän punnitseminen sekä makrojen laskeminen. Muuten ei tule tuloksia.

Tää alkuvuosi on siitä hauskaa aikaa, että se nostaa selaustuloksissa pinnalle jopa tän mun vaatimattoman läskiblogin tekstit mm. vähähiilihydraattisen ruokavalion aloituksesta, toteutuksesta ja etenkin aloitusoireista. Tässä kohti pinnalle hyppää myös ikivanha teksti leivänkorvikkeesta. Yhä edelleen olen samaa mieltä itseni kanssa tosta mitä on tullut kirjoiteltua jo tuolloin VHH-ruokavalioon liittyen, mutta täydennän sanomisiani ehdottomasti viimeisimmällä höpinällä myös suoliston hyvinvoinnista huolehtimiseen liittyen. TÄMÄ ON TÄRKEÄÄ! Erityismaininnan ja tärkeäksi merkinnän ansaitsee ehdottomasti myös teksti VHH:n aloitusoireista, joten myös TÄMÄ on tärkeää lukea.

Toistan itseäni, kuten olen tehnyt jo kolme ja puoli vuotta. Laihtumisen ja/tai painonhallinnan ei tarvitse olla kärsimystä ja selviämistä karkkipäivästä toiseen välisellä ajalla. Se on valtava kokonaisuus, jonka jouduin itse opiskelemaan kantapään kautta. Henkisen pahoinvoinnin ratkaisematta jättäminen tuhosi koko hienon ravinnollisen sekä liikunnallisen remontin hyvin isolta osin ja päädyin ulkoisesti hyvältä näyttävästä bulimikkoraakileesta takaisin surulliseksi läskipalloksi. Vasta henkisen totaaliremontin jälkeen on päästy rakentamaan sitä todellista kokonaisuutta. Mutta nyt tilanne on kertakaikkiaan loistava, koska tiesin jo valmiiksi miten syödään ja miten liikutaan, nyt on pääkoppakin aseteltu rauhalliseen järjestykseen ja elämä tuntuu suorittamisen sijaan ihanalta asioiden saavuttamiselta.

Joten vielä kerran, läskiin ja fyysiseen kuntoon liittyvän osuuden ei tarvitse olla jatkuvaa taistelua nälkää ja mielitekoja vastaan. Nälkä ja mieliteot, kuten makeanhimo, kertovat hyvin usein esimerkiksi ravinneköyhyydestä. Tämähän on vain blogi ja koska en jaksa kaivella lähteitä niin nämä ovat vain mielipiteitä. Mikä sitten painaa kenellekin. Mähän olen vain tavallinen pulliainen, jolla on luettua, muilta opittua sekä kokemusperäistä tietoa. Ei ole hienoja titteleitä eikä kouluja käytynä, mutta on sitä jos jonkinlaista tullut kokeiltua.

Harmillisen usein painoarvoa annetaan vain virallisen nimikkeen takaa puhuville, vaikka usein itseoppineilla taitaa olla käytännöntasolla paljon arvokkaampaa sanottavaa. Tärkeintä lienee pysyä itse aktiivisesti kiinnostuneena oman hyvinvointinsa ja terveytensä kehittämisestä. Kyseenalaistaminen, tiedonhaku, kokeileminen ja oman kehon kuuntelu on aikamoisia työkaluja. Vaikka ei sillä, itselleen rehellisenä pysyminen on aina välillä hirvittävän vaikeaa.

Mutta siitä pidän sitkeästi kiinni, että hyvä ruokavalio on mm.
-viljaton
-maidoton (tai ainakin hyvin maltillinen maitotuotteiden suhteen, vain täysrasvaiset versiot!)
-sisältää puhtaita oikeita rasvoja (ei prosessoituja kasvirasvamyrkkyjä!)
-suolistoa ruokkiva (MHB:t huomi, ei nopeita hiilihydraatteja, jotka eivät koskaan selviä suolistoon asti)
-ravitseva (riittävästi energiaa, rakennusaineita ja vitamiineja)
-stressitön!

Ja aika paljon muutakin yllämainittujen lisäksi, ihan oman mielenkiinnon määrästä riippuen.

Mitä siihen liikuntaan tulee, niin se ei ole painon osalta pudottamisen tai hallinnan edellytys, mutta itselle oikeasti mieluinen liikuntamuoto ja ainakin välillä kunnolla fysiikkaa rasittava urheilu on PARASTA!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti