tiistai 14. helmikuuta 2017

Mammanpoika 4v ♥ ja ystävänpäiväsyyllistys

Itsehän en ole järin suuri äitien-, isän- tai ystävänpäivän ystävä. Niiden ihmisten erityiseen
muistamiseen arjessa ei pitäisi tarvita erikseen muistutusta vaan mikä tahansa tiistai tai sunnuntai tai joku niistä muista viikonpäivistä pitäisi pystyä taikomaan enemmän tai vähemmän näyttävästi juuri Sille Tärkeälle Ihmiselle merkittäväksi.

Siihen ei tarvita paskajäykkää virallista juhlapäiväateriaa tai pakollisia kukkapuskia ja suklaarasioita tai vientiä elokuviin. Se voi olla mitä tahansa. Onko koskaan tullut ajateltua miten pitkälle pääsee ihan vaan viestillä tai puhelulla? Jos et ole viikkokausiin puhunut jonkun henkilön kanssa ja satut häntä ajattelemaan, niin kerro se. Ei tarvitse odottaa ystävänpäivää, ei tarvitse odottaa, että ehdit kasvotusten tapaamaan hänet. Laita viesti. Kerro, että se joku on ollut ajatuksissasi, vaikka et olekaan saanut löydettyä aikaa tavata kasvotusten.

Syyllistänkö? Kyllä. Miksi? Koska teen sitä itse aivan liian harvoin. Yritän kunnostautua, koska pienilläkin teoilla on merkitystä. Viime viikolla hiihtolenkin jälkeen laitoin papalle viestin, kun olin hänen mulle ostamista ihan superlämpimistä hiihtomonoista niin iloinen ja kiitollinen. Ja kun sitten kävin mummolassa niin kertoivat viestini aiheuttaneen hilpeyttä. Tai jos en moneen viikkoon (lue: siis melkeen ainakaan kahteen) ole ehtinyt käymään mummolassa niin on ollut tapana laittaa mummolle viesti, koska tiedän ettei mummo viitsi soittaa. Hän on sanonut niin monesti ettei viitsi soittaa, että ei vaan häiritse jos olen töissä ja treeneissä tai jossain. Eikä usko vaikka pyydän soittamaan ihan millon tahansa, vastaan jos pystyn. Viimeks kovien pakkasten aikaan laitoin viestin mummolle tyyliin: "Olen hengissä. On ruokaa ja autossa bensaa. Koirat voi hyvin. On päällä pipo, kaulahuivi, lapaset, toppahousut ja toppatakki." Sekin oli herättänyt hilpeyttä mummolassa. Hyvä niin.

Joten. Kunnostautukaamme ihan erityisesti niiden tärkeiden ihmisten kohdalla, joihin ei esimerkiksi sosiaalisen median kautta tule pidettyä yhteyttä. Jos laitat kerran viikossa viestin jollekin tämmöiselle ihmiselle niin se voi olla jopa 100% enemmän kuin tähän asti ja tehdä sen vastaanottajan päivästä ystävänpäivän koska tahansa.

Meidän taloudessa 14.2. on silti ihan erityinen päivä, koska laumani nuorimmainen jäsen viettää silloin syntymäpäiväänsä ja tänään tuli aikuismaiset 4 vuotta täyteen. Kauko oli pienen kolmen uroksen pentueen lihavin, röyhkein, äänekkäin, kusipäisin ja hirvein pentu. Luonnollisesti rakastuin siihen täysin. Jälleen kerran nöyrä kiitos kasvattajalle, joka uskoi tämän potentiaalisen paskapäähirviön käsiini. Natsivallan alla Kaukosta tuli iloinen, avoin, sosiaalinen, nöyrä ja kiltti iso pieni mammanpoika.

Sillä on loputon miellyttämisenhalu, hirveästi motivaatiota tekemiseen, suuri sydän, yhä edelleen kova ääni ja sen elämäntehtävä on pitää laumanjohtaja tyytyväisenä sekä noukkia kaikki lattialle tippuvat tavarat. Kauko huutaa kurkku suorana agilityssä, tekee totisen tarkkaan tokossa, painii heikompaa kaveria kunnioittaen, nukkuu kerällä muun lauman kanssa samassa kasassa ja pelkää kärpäsiä. Se jaksaa juosta tuntikausia täysillä ja sohvalla käpertyy kainaloon tuhisemaan nenä ihmisen poskea vasten.

Kaako on iso pieni poika varustettuna suurella sydämellä ja ylitsevuotavalla elämänilolla. ♥

Hyvää syntymäpäivää, rakas mammanpoika ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti