lauantai 20. tammikuuta 2018

Hyvänen aika, sehän on vuosi 2018!

Haluatko tietää, miten muutaman päivän mökkireissu kotimaassa muuttuu kolmeksi viikoksi Thaimaassa? Minäpä kerron.

Hullua, että vuonna 2014 olen julkaissut blogissa 183 kertaa ja vuoden 2015 aikana 156 kertaa. Mitenkäs vuosi 2017? No sehän oli hurjat 22 kertaa. KAKSIKYMMENTÄKAKSI? Tilastollisesti aikamoinen romahdus, ettenkö sanoisi. Tosin Instagram- ja Facebook -aktiivisuus on ollut aikamoista.

Vuosi 2017 oli vahvasti nousujohteinen. Uskalsin vihdoinkin hakea opiskelemaan, paino tippui vuoden aikana 14kg ja henkistä painolastia karisi noin kolmensadan kilon edestä. Vuoden 2016 viimeisinä hetkinä odotin vuoden virallista vaihtumista pariskuntien keskellä ainoana sinkkuna. Kun taivas vihdoinkin räjähti vuoden 2017 alkamisen merkiksi, tihrustin itkua lähettäessäni äitille WhatsAppissa viestiä, että mä selvisin. Vuosi 2016 tuntui yrittäneen musertaa mua koko mielettömällä voimallaan, mutta mä selvisin. Voittajana.

Vannoin vuoden 2017 olevan vihdoin mun vuosi. Uskoin päässeeni niin vahvasti irti vihasta ja kaunasta, että voisin vihdoin alkaa elää itselleni ja ihan omaa elämääni. Olin oikeassa. En tietenkään voi väittää onnistuneeni 100%, mutta aikaisempaan elämääni verrattuna otin muiden murheita omikseni merkittävästi vähemmän, kontrollifriikkeyteni helpotti ja uskalsin luottaa elämän kantavan, välillä osasin pysähtyä ennen totaaliraivaria, enkä ottanut jokaista pientä asiaa itseeni.

Koulun, töiden, työharjottelun, treenien, koirien, ohjauksien ja sen semmoisten myötä vuoden lopulla alkoi olla hermot aika riekaleina. Suunnittelin muutaman päivän pakoa mökille koirien kanssa. Järvenranta, sauna, oma rauha ja koirat. Ajatuksia kasaan ja hermoille lepoa. Joten luonnollisesti päädyin kolmeksi viikoksi Thaimaahan. Eiku oota - mitä?!

En ole koskaan haaveillut matkailemisesta tai edes kaivannut sellaista. Multa on monesti kysytty, että jos lähtisit, niin mihin lähtisit. Vastaus on aina ollut sama: Thaimaa. Perustuen siihen, mitä olen kuullut kulttuurista ja paikallisista, ainoa perehtymisen arvoiselta tuntuva uskonto mulle on vuosi kausia ollut buddhalaisuus, kaunis luonto ja lämmin ilmasto sekä tottakai kamppailulajikulttuuri. Mutta mä viihdyn Suomessa enkä halua matkustaa.

En voi. En pysty. En uskalla. Ei ole varaa. Ei ole aikaa.

Tuttavani kyseli vointia, kun olin poissaoleva ja loputtoman väsynyt. Kerroin henkisten voimavarojen hiipumisesta ja sitä varten suunnittelemastani mökkireissusta. Käytiin lyhyt, mutta lopulta sitäkin mullistavampi keskustelu:

"Meillä on asunto tyhjänä Thaimaassa. Mene sinne."
-No en todellakaan voi lähteä sinne!

Kolme päivää myöhemmin ostin lennot ja viikko tästä istuin jo koneessa. Aikamoinen kompromissi. Ehkä tässä nyt olis jossiteltu ja pelätty ihan riittävästi yhden elämän ajaksi.

Sanoinko jo, etten ole matkustanut? Kymmenisen vuotta sitten on käyty Kanariansaarilla perheen kera, mutta siitä reissusta ei ole juurikaan muistamisen arvoisia mielikuvia. Yritän saada kasattua jokseenkin riittävän selkeän, mutta sopivasti kuvaavan postauksen siitä, mitä on olla periaatteessa ensikertalaisena maailmalla. Kolme viikkoa. Yksin.

Sellanen sneak peek siihen retkeen:
Kahdella lennolla yhteensä yli 14h aikana hankittujen selkäkipujen kanssa istuessani paikallista aikaa kymmeneltä illalla asunnolla ilman sähköä, nettiä ja matkatavaroita olin aika lailla valmis vaikka kävelemään himaan sieltä. En panikoinut tai nieleskellyt palaa kurkusta. Istuin vuorotellen sohvalla tai parvekkeella ja mietin ääneen, että tästä paskastako mä todella maksoin itseni kipeäksi? Että voi jumalautassaatana mikä idiootti. Ja miten siitä päädyttiin siihen, että viimeisenä iltana ennen Suomeen paluuta meinasin itkua tihrustaa, etten olisi vielä lainkaan valmis lähtemään kotiin.

Thaimaasta löysin mielenrauhan. Henkisen toisen kodin. ♥

Vuoteen 2017 siirryttiin uhoamalla, että tästä tulee mun vuosi. Miten käsittämätöntä oli päättää se suunnitelman mukaan edennyt vuosi pärjäten yksin noin kahdeksantuhannen kilometrin päässä kotoa. Nyt sitä ei tarvinnut erikseen edes julistaa, 2018 tulisi olemaan vielä enemmän just mun vuosi!