sunnuntai 11. helmikuuta 2018

KOnna Goes Thailand 2017 - Osa 3

KONNA GOES THAILAND 2017
• Osa 1
• Osa 2
• Osa 3
• Osa 4

• Osa 5
• Osa 6


OSA 3

Hurraa hurraa, hengissä oltiin ensimmäisen varsinaisen päivän jälkeen! Olin lupautunut viemään vaatturille tilauksen treenishortseista, joten se olisi hyvä hoitaa nyt, kun matkatavarat olivat saapuneet, netti pelasi ja aurinko paistoi. Samalla kävisin myös Fairtexin omasta kaupasta ostamassa nyrkkeilyhanskat.

Sain mukaani käyntikortin, jossa oli osoite. Se osoite tosin löytyi mapsin mukaan joka kerta eri kohdasta, mutta jossain siellä keskustassa se on. Reppu selkään ja ykköslenkkarit jalkaan, nyt tiesin suoran reitinkin keskustan alueelle ilman kilometrien harhailua. "Siinä se on pääkadulla, löydät varmasti." Joo. Joku muu olisikin löytänyt aivan varmasti. Mutta mitenkä mahtavaa, että asialle laitettiin juuri minut.

20.12.2017

Käveltyäni muutaman tunnin edestakaisin pitkiä kauppakatuja keskustan alueella jouduin todella toteamaan, että ei tästä tule paskaakaan. Mutta kuten mainittua, apua en voinut kysyä. Käyntikortissa luki erikseen ajo-ohjeet taksikuskille thaiksi, mutta sitkeästi päätin selvitä yksin. Lähdin aamulla matkaan syömättä aamiaista ja se oli paahtavan auringon kanssa todella hyvä yhdistelmä. Tein varovaisen päätöksen syödä. Kesti noin tunnin etsiä sopivan turvallisen näköinen ruokapaikka, johon uskalsin mennä. Maan hintatasoon nähden sain tottakai maksaa moninkertaisen hinnan ruoasta sellaisessa länkkärin makuun perinteisessä siistissä ravintolassa, mutta siinä kohti sillä ei ollut merkitystä.

Tankkauksen jälkeen lähdin uudelleen matkaan täynnä ihan uutta tarmoa. Nyt mä sen paikan löydän! HAAHA! Vitut! Löin osoitteen kymmenettä kertaa mapsiin ja nyt sain uuden sijainnin muutaman kilometrin päähän. Seikkailin sinne ja jouduin myöntämään olevani aivan hevonperseessä. Liikkeen pitäisi olla keskustassa ja olin sieltä todella kaukana. Kantapäät olivat hiertyneet auki, päkiöihin sattui aivan helvetillisen paljon ja pohkeet olivat muuttumassa kiveksi. Oli pakko ottaa itseänsä niskasta kiinni. Taas kesti noin tunnin löytää riittävän turvallisen oloinen taksikuski, jolle avata suunsa.

Vei muutaman minuutin ja noin puolitoista euroa, että olin perillä.

Sitä sopii sitten pohdiskella, että voi hyvänen aika miten voi elämästään tehdä vaikeaa. Tästä päätin ottaa opikseni. Sain sovitun homman hoidettua ja lähdin metsästämään Fairtexin campia. Se löytyi mapsista suoraan ja koska viisastumiseni oli niin tuoretta laatua, en vieläkään ottanut taksia. Sitkeästi kävelin perille kramppaavien pohkeiden ja hiertyneiden kantapäiden kanssa. Perillä mitkään kivut eivät tosin vaivanneet, kun pääsin ihastelemaan Fairtex hotellin puitteita ja kauppoja. Taivas!


Uudet nyrkkeilyhanskat repussa alkoi koko Thaimaa tuntua välittömästi kotoisammalta. Vihdoinkin mulla oli mukana jotain tuttua. Pala kotia.

20.12.2017

Kaikkiaan noin yhdeksän tuntia käveltyäni raahustin takaisin kämpille. Molempien jalkojen amputaatio polven kohdalta tuntui siinä kohti varsin armolliselta toimenpiteeltä. Nukahdin alkuillasta ja oletin saavani unirytmin paikalliseen aikaan kiskomalla unta aamuun asti. Aikamoista toiveikkuutta! Heräsin keskiyöllä ja valvoin aamuviiteen, jolloin meinasi alkaa väsyttämään. Kuuntelin kukkojen kilpahuutoa ystäväni jet lagin kanssa ja kirosin. Päätin kuitenkin alkaa raivolla vääntämään päätäni Thaimaan aikavyöhykkeelle, joten en antanut itseni enää nukahtaa, vaan kiskoin lenkkarit takaisin jalkaan (sattui aivan saatanasti) ja lähdin rannalle katselemaan heräilevää maailmaa. Ei lainkaan huono veto.




21.12.2017

Viime päivinä todella vähiin jääneet unet ja aikaerorasitus tuntuivat vähän samalta kuin ainakin kolme promillen humala. Treenaamaan teki mieli, mutta kroppa oli niin tillintallin, että suosiolla siirsin jumppaamista. Keskiviikon kävelymaratonin jäljiltä oli muutenkin jalat aivan hajalla, joten tuntui ihan täysin pätevältä idealta upottaa ne koko torstaiksi rantahiekkaan. Samana päivänä myös aloin kiinnittämään huomiota omaan kiireeseeni. Kapeiden jalkakäytävien takia hyppelin jatkuvasti autotien puolella ohittaakseni hitaammin kulkevia jalankulkijoita. Ihme laahustajia joka puolella.

En vaan enää tiennyt itsekään, että minne mulla oli niin helvetillinen kiire. Tässä olisi vielä reilu kaksi viikkoa aikaa ilman minkäänlaisia suunnitelmia tai aikatauluja - ja silti mulla oli kiire? Vaatii ihmeen paljon keskittymistä hidastaa tahtia. Antaa sandaalien raapia maata ja askeleen laahata. Rentouttaa hartiat ja rauhassa katsella ympärilleen. Lopulta, kun sen makuun pääsi, ei se tahdin hidastaminen ollutkaan yhtään hassumpaa.

Rannalta etsin kohdan, joka ei ollu turistimassan vallassa. Päädyin lopulta lähes jokaisena päivänä samaan kohtaan. Tajusin, etten ole vuosiin uskaltanut tuhlata aikaa sillä tavalla. Yhden vapaapäivän on uskaltanut lorvia ja se on ollut ihan mukavaa, mutta nyt ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin ei todella ollut minkäänlaista painetta suorittaa tai olla matkalla johonkin. Tunnit kuluivat tekemättä yhtään mitään ja se oli aivan käsittämättömän ihanaa. Tämänkö takia ihmiset käyvät lomamatkoilla?

Suomessa arkiruokavaliooni ei kuulu hedelmiä käytännössä lainkaan, mutta Thaimaan auringon alla ne olivat aika vahva poikkeus. Söin päivittäin varmaan ainakin kilon hedelmiä. Niiden maku oli käsittämättömän hyvä ja ne oli oikeastaan ainoa asia veden lisäksi, jonka sain kurkustani alas päiväsaikaan siinä helteessä.

Perjantaipäivään starttasin auringonpaisteessa hiekkarannalla syöden tuoreita hedelmiä. Siinä kohti tuntui niin vahvasti lomalta, että karistin harteiltani kaikki tätä reissua koskeneet suunnitelmat. Nyt mentäisiin fiilispohjalta. Tehdään jotain tai ollaan tekemättä yhtään mitään. Osasin laahata jalkoja ja tuijottaa neljä tuntia putkeen merta ja sinistä taivasta. Tämmöstä oppituntia ei oltu vielä koskaan käyty!


Perjantaina koin myös olevani sen verran täynnä virtaa, että päätin iskeä hanskat reppuun ja käydä katsastamassa yhden lähellä olleen kamppailusalin. Meno siellä oli ihan ookoo. Löin viisi erää aika tylsiä pädejä, hakkasin viisi erää säkkiä ja sparrasin viisi erää. Oli ihan mukavaa, mutta pädeillä tehtiin yksittäisiä suoria ja kiertopotkuja ja ehkä joku polvi johonkin. Lauantaina kävin uudestaan, mutta meno oli entistä tylsempää, joten sunnuntain levon jälkeen maanantaina vaihdoin paikkaa.

Siellä vietinkin sitten koko toisen viikon. Siellä tuntui kodilta.

To be continued..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti